Tyot eivat aina maistu niin mukavalle kuin kuvittelisi.

Lopetimme ovelta ovelle duunin heti ensimmaisena paivana. Emme ole varsinaisesti loytaneet viela uusia toita. Eilen kavimme liimailemassa etiketteja viinipulloihin yhden tyopaivan ajan, mutta se oli sitten tosiaan vain yhden paivan duuni. Alan jokseenkin kyllastya toiden etsintaan.

Melbournessa ei varsinaisesti tapahdu mitaan vaan paivat seuraavat toisiaan.

Yhtena paivana kavin tosin uimassa ja menin kokeilemaan uimahallin saunaa. Sauna sinansa oli perussuomalainen sauna, mutta koko tapahtuma oli hyvin huvittava. Aluksi menin saunaan yksinani ja sainkin heittaa loylyja ihan niin paljon kuin halusin. Hetken paasta paikalle kuitenkin saapui kasa miehia, jotka sitten lojuivat kuumissaan alimmalla lauteella. Samaan aikaan mina odottelin ylalauteella, etta joku tajuaisi heittaa vahan loylya. Kukaan ei tajunnut. Minusta tama oli hyvin huvittavaa enka millaan kehdannut heittaa loylya, koska olin jokseenkin varma, etta kaikki saisivat hepulin, jos heittaisin loylya.

Tassa taisikin olla taman viikon hurjimmat kuulumiset. Viikonloppuna lahdemme toivottavasti katsomaan pingviineja. Lisaksi Andrew'lla on lauantaina syntymapaivat, joten siita seurannee edes jotain actionia.

Sekavaa tekstia

Nyt meilla on sitten taas uusi tyo (Anssi wink wink!). Menemme siis ovelta ovelle ja muutamme koko australian vihreaan energiaan. Tyo alkaa varsinaisesti vasta maanantaina ja mina aion tienata silla omaisuuden.. Toivottavasti.. Ainakin raha olisi tarpeeseen..

Dillingerin keikka oli loistava. En voinut keikan aikana olla nauramatta ja miettimatta, etta pidanko mina todella tasta bandista. Tietysti totesin aika nopeasti taman jalkeen, etta bandi on suorastaan loistava! Lavaenergia oli aika mukaansatempaavaa ja saatoin jopa joutua moshpittiin, jossa tuntui kuin en olisi ollut vuosiin..

Talla viikolla emme ole tehneet paljon mitaan. Odottaneet lahinna josko tyot alkaisivat. Kavimme tietysti paikallisen kansallisgallerian tarkastamassa. Siella oli onneksi taas vaihteeksi pari Picasson tyota, silla niita on aina mukava ihmetella..

Viime viikolla piti menna paikalliseen jalkapallo-otteluun, mutta menemmekin vasta tanaan. Tiedossa on iso peli ja mukaan on talla hetkella lahdossa huonetoverimme Brendan (joka saattaa hommata meille ilmaisliput?), respan poika (, joka ujutti itsensa mukaamme kun kuuli etta olimme menossa koska hanen vakijalkapallon seurailukaverinsa on estynyt!) ja Hayes ilmeisesti. En tieda yhtaan mita odottaa kyseiselta pelilta, mutta ehka se selviaa..

Talla viikolla ei todella kai ole tapahtunut mitaan kovin kummoista, silla en keksi mitaan jarkevaa kirjoitettavaa. Toissayona uneksin kaarmeista ja Brown Crown puraisi minua, mutta reippaana tyttona heitin sen vain pois ja totesin olevani turvassa, silla tajusin etta se oli vain unta. Tosielamassa opossumi yritti purra minua, kun menin liian lahelle halutessani tarkastaa onko se todella niin kesy kuin milta se nayttaa.

Kovin ja pahoin pelkaan, ettemme ehdi kokemaan Tasmaniaa, silla aika rupeaa epailyttavasti kaymaan vahiin, kun taytyisi viela toitakin tehda.. Toisaalta haluaisin pidentaa lomaani taalla ausseissa, mutta sitten tosiasia on, etta suomea ja kavereita alkaa olla jo ikava ja normaalia elamaa. Olisi kiva, kun olisi jotain pysyvaa ja kissoja, joita rapsuttaa.

Aika hevii!

No niin! Aika loistoa!
Menen sitten huomenna suht extempore katsomaan vahan Melbournen metalliscenea.. kieltaydyn paikallisista bandeista niinkin pienen nimen kuin Dillinger Escape Plan alla. Aika hienoa, jotten sanoisi. Olen onnellinen!

Andrew (hankin bongattu Noosassa!) lahetteli eilen illalla myohaan viestia, etta han aikoo nayttaa minulle ja Petralle kaupunkia tanaan. Niin han tekikin! Han otti tosin Hayesin mukaan. Ennen sita menimme Petran kanssa pyorimaan kasvitieteelliseen puutarhaan ja galleriaan.

Pojat tavattuamme, ensi toiksi menimme sushille ja siita sitten pieneen lahioon pyorimaan ja lahinna vain nautiskelemaan olostamme. Bongasin lehdesta Dillingerin keikan ja Hayes hankkii kai meille nyt liput sinne. Hanen kaverinsa isa taitaa kaiken lisaksi pyorittaa kyseista klubia, jossa tama loistobandi esiintyy, joten mikas siina.

Lisaksi hostellissa samassa dormissa asusteleva huvittava homopoika Fijilta hankki meille toita ovelta ovelle tyyppeina. Tyo alkaa ensi tiistaina ja tarkoitus on kaytannossa kaannyttaa australialaisia heeboja vihreaan sahkoon. Tasta aussit vain hyotyvat, silla sahko tulee olemaan halvempaa talla tavalla, joten mikapa siina!

Elama siis rullaa ja menemme kai kaiken lisaksi lauantaina poikien kanssa katsomaan jalkapalloa, jonkalaista viihdetta joka ikinen ehta aussi on tahan mennessa suositellut meille.

Niin joo! Ja olen kovin onnellinen suomen pelista USA:ta vastaan. Taytyy ruveta vakavasti harkitsemaan matsien seuraamista netin kautta pian! Heti keikan jalkeen yolla kello kolme olisi seuraava peli ilmeisesti ;)

Syksyisen viilea Melbourne!

Maanantaina Cairnsissa tapasimme viela Robertia ja emme oikeastaan lopulta tehneet mitaan erikoista. Jatimme mielellamme mielestamme vahan tylsan kaupungin ja jatimme telttamme Markuksen haltuun.

Eilen lensimme sitten Melbourneen! Ensi kosketus oli viileahko, mutta omalla tavallaan on mukavaa, kun voi taas kayttaa sukkia ja rinkassa mukana kannettu takkikin sai vihdoin toita! -Toisin kuin me!

Melbourne itsessaan on kokonaisen suomen populaation kokoinen, joka yllatti meidat taysin, silla emme tajunneet tata ennen kuin saavuttuamme.

Hostellimme on jokseenkin loistava, silla siella on esim. pienehko teatterihuone, jossa pyorii elokuvia. Eilinen elokuva, jota menimme katsomaan oli kyllakin jokseenkin tylsa, joten emme jaaneet katsomaan loppuun asti. Kaiken huipuksi mina menin nukkumaan kai ennen kahdeksaa illalla ja nukuin kellon ympari.

Tanaan lahdimme tyon hakuun ja totesimme, etta se on kohtuullisen mahdotonta. Onneksi melbournelainen heavymetal ystavani Hayes (jonka kohtasin Noosassa ja jonka aveccina minun oli tarkoitus menna haihin) kuitenkin myohemmin paivalla kohdattuamme hanet sanoi, etta han saattaisi tietaa meille toita pariksi paivaksi viinin pullottajina. Ilmeisesti hanen isansa pyorittelee jotain viinitiloja ja ainakin pari viikkoa sitten kaipasi tyontekijoita.

Kavimme Hayesin kanssa istumassa kaljalla ja kahvilla ennen kuin hanen piti menna toihin ja Petran kanssa lahdimme hostellille tekemaan ruokaa.

Tama on lahinna kaikki, mita olemme viimeisen vuorokauden aikana ehtineet tehda. Ihmetella miljoonakaupungin elamaa ja pohtia mista saisimme toita. Viivymme taalla varmaan hetken nauttimassa ison kaupungin hulinasta!

Suunnitelmissa on menna viikonloppuna tarkistamaan kaupungin bandeja ja hyvia baareja Hayesin kanssa ja huomenissa menemme tarkastamaan kai Petran kanssa kasvitieteellisen puutarhan, joka kasittaakseni on Australian suurin. Siinahan sita jo ihmettelemista hetkeksi!

Pohjoinen Queensland

Taalla olemme olleet viikon nyt Cairnsissa. Matkan varrella on taas sattunut kaikenlaista.

Magnetic Islandilla Petra tutustui leirikeittiossa kahteen saksalaiseen poikaan, jotka ovat olleet ausseissa jo muutaman vuoden. He pyytelivat kanotoimaan (jonne mina en jostain syysta halunnut) ja neuvoivat seuraavana paivana todella kauniin pienen metsikkoreitin. Kuljimme reitin ja paadyimme todella kauniille laguunille, jonka poikki kulki puinen silta toiselle puolelle. Laguuni oli taynna suuria lumpeita. Todella kaunista. Matkalla pois laguunista bongasimme heinikosta mustan kaarmeen ja yritimme jalkikateen kysella respan likalta mikahan kaarme tama oli mutta han ei tuntunut tietavan mitaan. Vaitti ettei se ollut mikaan myrkyllinen (vaikka olimmekin kuulleet etta mustat juuri yleensa ovat).

Saimme saksalaisilta pojilta (marcus ja markus) seka heidan 'ystavattareltaan' Anettelta kyydin kohti Cairnsia maanantaina. Olimme myohaan illalla perilla ja emme olleet varanneet hostellia, joten paadyimme ensimmaiseksi yoksi markuksen kotiin nukkumaan.

Seuraavana aamuna(tiistaina) aikaisin saimme kyydin vuoristoiseen Kuranda-kylaan. Seitseman aikoihin siella ei kaytannossa ollut viela mikaan auki ja menimmekin nauttimaan viidakkokavelyista.

Saavuttuamme takaisin Kurandaan taisimmekin juoda aamukahvit ja suunnata taman jalkeen kylassa sijaitsevaan perhospuistoon. Siella tutustuimme tropiikissa asuviin isoihin (ulysses ja cairns birdwing) ja pieniin perhosiin. Makeita otokoita!

Takaisin kohti Cairnsia suunnistimme maisemajunalla. Juna kulki metsikon poikki ja ohitti vesiputouksen (jossa ei kylla tuntunut tahan aikaan vuodesta olevan hirveasti vetta), jossa pysahdyimmekin hetkeksi.

Paadyttyamme Cairnsiin takaisin etsimme itsellemme leirintamajoituksen ja odottelimme etta marcus&markus toisivat telttamme.

Teltta saapui ja kokosimme sen Marcuksen 'avustuksella'. Tuntui, etta pystytys kylla kesti kauemmin, kun han oli saatamassa....

Menimme viela iltamarketeille syomaan poikien kanssa.

Keskiviikkona lahdimme Petran kanssa kohti kasvitieteellista puutarhaa, josta oli tarkoitus loytaa kaksi kavelyreittia metsikkoon. Puutarhan vieresta loytyikin myos erittain hyva taidegalleria, jossa kavimme ihastelemassa lahialueen taiteilijoiden aikaansaannoksia.

Kavelyreitit osoittautuivat erittain hyviksi. Hieman oli kylla ylamakea, mutta reittien pituus taisi yhteensa olla noin 8 kilometria ja matkan varrella bongasimme yhden kaarmeen ja ison makean nakoisen goanna-liskon (!).

Keskiviikkoiltana kahdeksan aikaan olimme jo kyllastyneet Cairnsiin ja pohdimme mita ihmetta voisimme viela tehda ja paatimme varata itsellemme seuraavaksi paivaksi sukellusretken isolle valliriutalle.

Torstaiaamuna aikaisin suuntasimmekin sitten heti satamaan ja nousimme Sun-Kist:lle ja suuntasimme kohti riuttaa, jonne oli matkaa viela 66 kilometria. Riutalla suoritimme kaksi sukellusta (Nemoa loytamatta) ja paasimme taten ihailemaan tropiikin kaloja vahan vajaaksi tunniksi. Botskilla meilla oli myos lounas ja kahvittelua.

Illalla menimme reissussa mukana olleiden sukeltajien kanssa ilmaiselle pizzalle ja kaljalle keskustaan. Meille ei koskaan selvinnyt miksi pizza ja kalja oli ilmaista, mutta valiako silla. Juttelimme baarissa parin ruotsalaisen pojan kanssa ennen kuin suuntasimme kasinolle, jossa meidan oli maara tavata M&M.

Marcus olikin paikalla jonkun ukkelin kanssa ja istuskelimme iltaa ja pelasimme biljardia.

Perjantaiksi varasimme itsellemme retken Cairnsin krokotiilifarmille. Bussi nouti meidat majoituksesta ja vei meidat perille. Selvisi, etta farmilla tuotetaan nahkat euroopan muotimarkkinoille. Paikalla oli asiaa todistamassa kolmisen sataa krokotiilia. Paikka oli myos kuuluisa linturikkaana alueena ja kohtasimmekin mahtavan kokoisia kotkia lentelemassa ymparistossa.

Reissu jatkui jokiristeilylla, jossa bongasimme kaksi ensimmaista villikrokotiiliamme ennen paluuta Cairnsin satamaan.

Kaupungissa paatimme menna vihdoinkin kokeilemaan natiivielainten lihamaistiaisia. Suuntasimme siis ravintolaan, jossa meilla tarjoiltiin kengurua, emua, krokotiilia ja barramundia. Kengurun liha oli mielestani erittain hyvaa, mutta krokotiili ei niinkaan kummoista. Nautimme myos mahtavat jalkiruoat (pavlova ja suklaamousse) ennen kuin suuntasimme kohti unten maita.

Seuraavana paivana(lauantai) olimme varanneet pakettimatkan kohti Cabe Tribulationia. Retken aluksi oli taas tiedossa jokiretki Daintree joella krokotiileja bongaten. Naimmekin niita kai kolme tai nelja (katosin laskuissa), lisaksi naimme green tree kaarmeen, kuningaskalastajan ja green tree sammakon (se sopo vihrea).

Ruokailu nautittiin matkan varrella grillipihvin muodossa. Ruokailua ennen kavimme kuitenkin ruokkimassa kesykenguruita ja Jack(kengu) innostui halailemaan Petraa ja tastakos Petra nolostui ;D. Tama tapahtuma oli nakemisen arvoinen ja huvittava.

Matka jatkui kohti Tribulationin sademetsaa. Sademetsakavelylla sade yllatti eivatka sademetsan puut puheista huolimatta pitaneet sadetta riittavasti mielestani.

Hiukan Tribulationista pohjoiseen pysahdyimme ja nautimme tropiikin hedelmia (Saputi, 2*rosini, papaija, ananas, 2*banaani) ja billy teeta.

Varsinaisessa Tribulationissa bongasimme mm. punasaksisen ravun.

Lauantai-iltana kutsuimme viela Marcuksen kanssamme syomaan ravintolaan ja nauttimaan Kurandasta ostamaamme lime-chiliviinia. Menimme pastaravintolaan, joka ei osoittautunut ruoan tilauksen huipuksi. Kuvittelimme, etta tilaus otettaisiin tietenkin poydasta, mutta se pitikin jonottaa (ja jono oli pitka). Mina uhrauduin jonottamaan Petran ja Marcuksenkin puolesta. Ravintolaan asteli myos kaksi ruotsalaistyttosta (caroline ja therese), joiden ajattelimme jo viimeistaan tassa vaiheessa varjostavan maita, silla tapasimme heidat ensi kerran Hervey Bayssa ja siita lahtien milloin missakin samassa hostellissa tms. He kuitenkin vakuuttivat, etteivat varjosta meita.. tieda sitten..

Myohemmin illalla sain piristavan puhelinsoiton heti ylitettyamme eraat liikennevalot.. Jostain syysta hollantilainen Robert oli onnistunut nakemaan meidat liikennevaloissa (uskomaton juttu!) ja soitti olemmeko Cairnsissa vai nakeeko han nakyja. Kohta jo kohtasimmekin hanet kasvotusten.

Sunnuntaina Marcus tuli noutamaan meidat aamulla vuokraamallaan autolla ja suuntasimme kohti Atherton Tablelandseja. Maisemat olivat mahtavia, vaikkakin valiin hiukan sateisia (mika ei tosin hairinnyt niinkaan). Matkan varrella kavimme ihailemassa kahta alyttoman makeaa 'fig tree'ta. Toisen ymparysmitta oli huimat 44 metria. Puut ovat siis kasvaneet alunperin toisen puun ymparille ja taten tappaneet toisen puun. Jaljelle jaava fig tree on hauskan nakoinen ilmajuurimuodostelma.

Matkan varrelle sattui myos jokunen makea vesiputous, metsakavelyja ja yksi pato. Yritimme myos bongata vesinokkaelainta (tassa kuitenkaan onnistumatta!). Paivan aikana bongasimme kuitenkin yhden ison mustan kaarmeen ja yhden pienen kaarmeen! Yhden viikon saldo kaarmebongailussa nousi siis lukumaaraan viisi!

Paivan ruokailu oli epaonnistunut. Pysahdyimme kahvilassa, jossa maksoimme Marcuksen kanssa ylihintaa taytetyista leivista ja Petra sai maailmankaikkeuden surkeimman Ceasar-salaatin. Lopulta Petra sai onneksi rahat kuitenkin takaisin valitettuaan tasta naurettavasta 'salaatista'.

Teehetkemme oli huomattavan paljon onnistuneempi. Pysahdyimme eraassa viehattavassa teehuoneessa ja nautimme lihapiiraita, skonssia ja pannukakkua teen ja kahvin kera.

Tanaan maanantaina emme ole viela tehneet oikein mitaan. Tarkoitus olisi nahda Robert (jos han jossain vaiheessa vastaisi puhelimeen) ja menna kai laguunille lojumaan.

Huomisaamulla klo 11.40 meilla onkin lento kohti viileampia vesia. Suuntaamme niinkin etelaan kuin Melbourneen ja toivomme kohtaavamme siella hienoja seikkailuja. Ayers Rock taitaa nyt talla reissulla jaada kokonaan valiin, mutta olemme luvanneet tehda sen sitten ensi kerralla kun tulemme Australiaan. Reissu Ayers Rockiin osoittautui kalliimmaksi kuin olimme kuvitelleet. En ehka talla hetkella ole valmis maksamaan noin 600 euroa matkasta yhdelle isolle kivelle. Luulisin, etta tuolla hinnalla pystyn tekemaan niin paljon enemmankin Australiassa, jossa en ole koskaan aikaisemmin ollut ja jossa joka ikinen paiva on uusi seikkailu.

Hyva perse!

Eilen siis suuntasimme onnellisin mielin kohti Magnetic Islandia kahden erittain mukavan ja mielenkiintoisen perulaispojan kyydissa. He noukkivat meidat jostain tien laidasta, jossa osoittelimme peukaloita taivaaseen. Mukavan kolminelituntisen automatkan paatteeksi he paattivat tulla samaan paikkaan kuin mekin. He olivat oikeastaan viettamassa vain pidennettya viikonloppua, silla he olivat kaivosinsinooreja ja olivat tyoskennelleet jo vuoden paivat jollain australialaisella kaivoksella.

Paadyimme siis Townsvillen edustalla olevalle saarelle, joka koostuu suuremmaksi osaksi kansallispuistosta. Alueella asustaa myos australian suurin koalayhdyskunta.

Hostelliksemme valitsimme leppoisan koala villagen, jossa ei sitten oikeastaan ollutkaan tilaa muille kuin teltassa asujille, joten sinne sitten. Lahdimme ensi toiksemme kappailemaan hiukan laheiselle rannalle ja syomaan hiukan huikopalaa.

Paluumatkalla bongasimmekin sitten ensiksi tyton, joka kuikuili kohti puun latvaa ja tasta osasimme arvata, etta ehka vihdoinkin nakisimme ensimmaisen luonnonvaraisen koalamme. Nain tosiaan kavi. Se oli tosin kovin korkealla.

Hostellilta bongasin myos "hollantilaiset" naapurimme Airlie Beachilta ja kavin vaihtamassa kuulumisia. Kutsuivat rantaan barbequelle, jonne emme koskaan paatyneet.

Illalla istuimme viela iltaa ja paransimme maailmaa ja ihmettelimme kulttuurieroavaisuuksia yhdessa perulaisten Paulon ja Arthuron kanssa. Taman jalkeen menimme viela pienelle villielainkierrokselle ja naimme possumin, wallabin, jonkun pienen lepakon ja jonkinlaisen pollon. Kohtuullisen onnistunut reissu siis, koska kahta naista en ollut viela nahnyt.

Aamuksi olimme varanneet itsellemme paikat aamupalalta, jonne tuotiin naytille pieni krokotiili, pythoni ja koala. Paikalla oli myos papukaija, jonka sai ottaa kasivarrelleen. Aika hurjaa. Aamupala oli hyvaa, mutta kesti liian vahan aikaa.. Taman ruokailijan epaonneksi. Kahvi oli uskomattoman suomalaista, eli juuri sellaista millaisena sen haluan! Kiitos tasta!

Taman jalkeen hyvastelimme perulaiset, mutta lupasimme tavata ensi vuonna suomessa ;D.

Lahdimme satumaiselle kavelylle laheiseen metsaan, jossa puita heiluttamalla piti kuulemma saada tuhansia perhosia lentamaan. En tieda, kuinka paljon noita perhosia tosiaan piti siella olla, mutta monta niita oli. Satoja, jollei tuhansia. Emme aivan kauheasti puita jaksaneet heilutella. Tunnelma oli kuitenkin riittavan satumainen jo sellaisenaan.

Taman jalkeen vaihdoimme pitkasta aikaa vaelluskengat jalkaamme ja suunnistimme kohti saaren kavelyreitteja, joiden yhteispituus on 29 km. Ensimmaisen reitin varrella oli sota-aikaisia raunioita ja ammusvarastosta loysimmekin kasan naita pienia viela kovin kummallisia lepakoita, joita ihmettelimme hetken melbournelaisen pariskunnan kanssa. He jatkoivat matkaa kanssamme ja opastivat meita syomaan vihermuurahaisten perapaata c-vitamiinin toivossa. Oikeastaan olimmekin jo aamupalalla maistaneet naista muurahaisista ja vedesta sekoitettua juomaa, joten emme pitaneet heita aivan hulluina. Otimme siis kiinni pienen vaivan (ja muurahaispureman) kanssa muurahaiset ja maistoimme niiden vihreaa persetta. Se oli kohtuullisen voimakas tunne ;D. Ja kielestakin havisi sitten lopulta hetkeksi tunto.

Jatkoimme matkaa nakoalatorniin ja ihailimme maisemia. Laskeuduimme alas kukkulalta ja suuntasimme kohti paikkaa, jossa juuri oli bongattu koala. Siellahan se sitten kiikkui Nooran kaden ulottuvissa ja yritti nukkua. Mina paatin kokeilla senkin persetta. Talla kertaa en kuitenkaan puraissut.

Samaisella reitilla naimme viela toisen koalan. Paivan paatteeksi kavelyreitteja ja teita pitkin saimme tallattua lahemmas 20 kilometria, joten nyt olemme jokseenkin vasyneita. Kohtasimme taas kuitenkin mahdottomasti pienia liskoja, erilaisia lintuja, hienoja maisemia ja liian paljon makia. Kohtuullisen tyytyvaisena paivan suoritukseen menimme viela rantaravintolaan syomaan, jossa mina soin erittain hyvaa pastaa. Tassa kaikki mielenkiintoinen. Huomenna kuittaamme kai taman saaren nahdyksi ja suuntaamme Townsvilleen yhdeksi yoksi ennen kuin matka jatkuu kohti Cairnsia.

Inhoan hyvasteja, siksi en sano niita!

Tama kaupunki. Olen sanonut taalla jo aivan liian monet hyvastit toivoen, etta viela kohtaamme jossain joskus jollain ihme keinolla. Olemme olleet jumissa Airlie(!) Beachilla vahingossa nyt kolmisen viikkoa. Huomenna suuntaamme vihdoin kohti Townsvillea, jossa yritamme viettaa vain yhden yon (jos sitakaan) ja suuntaamme Magnetic Islandille aikeissamme suorittaa ehka hiukan sukellusta.

Sitten taman viikon tapahtumiin. Lahinna kavimme talla viikolla toissa tekematta mitaan. Eraana yona koetukselle joutui Nooran hermot ja jopa tama tytto oli jokseenkin peloissaan. Jouduimme siis muuttamaan viime viikolla telttaan ja luopumaan kaksikkohuoneestamme, silla emme olleet varanneet huonettamme tarpeeksi ajoissa ja hostelli oli tayteen buukattu. Olimme siis teltassa.

Telttanaapureinamme oli jokunen hollantilainen ja ilmeisesti jotain walesilaisia yms joiden kanssa olinkin jutellut aikaisemmin. Lisaksi olin jutellut (tai lahinna mennyt kuuntelemaan heidan musiikkiansa) eraiden toisten kanadalais/jotainmuita maalaisten poikien kanssa edellisena iltana leiripoydan aaressa.

Menimme siis kyseisena iltana nukkumaan jo kahdeksalta (silla syntymapaivat painoivat viela ainakin minua) ja kuvittelimme saavamme unta. Saimmekin, mutta hostellin ulkoilmabaari on aivan leirinnan vieressa, joten uni ei koskaan ole mitenkaan syvaa. Baari ei kuitenkaan kyseisena yona osoittautunut suurimmaksi ongelmaksi vaan nama musiikkia liian kovalla kuuntelevat pojat. Kaikki olisi ehka mennyt ihan hyvin, elleivat he olisit heittaneet hollantilaistelttaa pullolla (tms) ja 'holtsut' menivat heille asiasta kauniisti huomauttamaan. Pojat olivat yksi sun toinen juoneet jokusen drinkin liikaa ja kimpaantuivat suureen sanaharkkaan. yksi hollantilainen oli kuulemma mm. kovin metroseksuaalisesti pukeutunut ja homo. Tammoista todella aikuismaista sanailua jatkui klo 23-3 valilla kovasti. "Tule tanne tappelemaan. Kylla mina sinulle naytan" yms.

Noora rohkaisi itsensa jossain vaiheessa ja kavi kauniisti pyytamassa pojilta josko he voisivat hiljentaa musiikkiaan. Niin he tekivatkin hetkeksi koska olin kuulemma niin sopo ja he muistivat minut. Olin kuitenkin tassa vaiheessa jo kohtuullisen kauhuissani silla yksi naista kuudesta pojasta (johon en kiinnittanyt hirveasti huomiota) oli jokseenkin sekaisin ja kertoi tassa vaiheessa etta kaksi heista on ollut jo kerran nuorisovankilassa. Lisaksi he pyysivat josko voisin pyytaa naita toisia telttanaapureita heidan kanssaan tappelemaan. Kieltaydyin kauniisti ja valuin telttaan.

Samanlainen typera kakaramainen sanaharkka jatkui ja jossain vaiheessa kuulin kuinka hollantilainen viimein kimpaantui ja oikeasti karkasikin kai taman kahjon pojan paalle. Minua hiukan pelotti tassa vaiheessa, silla tassa vaiheessa oltiin jo peloteltu puukottamisella enka patkan vertaa epaillyt, ettei tama nuorisokriminaali voisi tehda jotain koska kuulin hanen mm. sanovan, ettei han valita vaikka saisi toiset 1,5 vuotta... Tammoista kivaa.

Molempien kaveripiireissa oli kuitenkin edes sen verran jarkea etta he ilmeisesti rauhoittelivat riitapukareita ja tilanne oli kai (?) lopulta kohtuuhallinnassa. Eli ei varmaan lahellakaan sita. Joka tapauksessa tilanne selkiytyi ja poliisit tulivat lopulta paikalle hollantilaisten pyynnosta. Ilmeisesti tama kahjo kriminaali oli jossain vaiheessa pyorinyt myos rikotun pullon tai lasin kanssa ja tilanne oli nayttanyt todella pahalta.

Yllattavaa kylla molemmat seurueet olivat poistuneet leirinta-alueelta siihen mennessa kun me saavuimme takaisin toista seuraavana paivana.

Mitahan muuta. Keskiviikkona treenasin taas hieman capoeiraa.
Eilen torstaina menimme taas kiltisti toihin ja ruokatunnilla pomomme tuli sitten kertomaan etta voimme nyt menna. Toisin sanoen saimme potkut ilman mitaan jarkevaa syyta. Olimme kylla hyvia tyontekijoita. Hostellilla tormasimme tyomaallamme tyoskennelleisiin kahteen poikaan jotka olivat myos saaneet potkut ilmeisesti edellisena paivana. Oikeastaan emme masentuneet koska tiesimme jo alunperinkin etta pomo on kusipaa ja vaihtelee palkkaa kesken duunin yms. Antaa potkuja tuosta vain ilman varoitusta. Vietimme loppupaivamme uudistamalla vaatekaappiamme ja menemalla illalla ex :) tyokavereiden kanssa kaljalle.

Kalja venyi, silla menimmekin eraiden tyokavereidemme kampille ja yllattavaa kylla siella olikin hyvaa musiikkia, jota halusin kuunnella. Suurin osa porukasta osoittautui erittain hammentaviksi huumehorhoiksi (kylla, possyttely on taalla jokseenkin yleisempaa kuin suomessa!) ja siina sai taas toisenlaista reality checkia. Huhhuh, ei aina ymmarra.

Tanaan kavimme ostamassa lentoja. Mina ostin lennot heinakuulle kolmeksi viikoksi uuteen seelantiin! Jeih! Lisaksi aikataulutimme vahan reissuamme.

Illalla menin capoeiraan jo valmiiksi masentuneena hyvasteista, joita joutuisin sanomaan. Treenit olivat erihyvat ja treenien paatteeksi selvisikin, etten joudukaan sanomaan kaikille viela hyvasteja. Uusi matka-aikatauluni naytti sopivan Byron Bayssa jarjestettavaan capoeiraworkshoppiin, johon osa porukasta oli suunnistamassa kesakuussa! Joten jeih!

Olinkin suunnitellut olevani 21.-23. paiva tienoihin Byron Bayssa! Huomenna kohti uusia seikkailuja. Airlie Beach on ihana, joten haikeata lahtea. Sanoisin, etta paras paikka tahan mennessa!