Jumissa Airlie Beachilla, tietenkin (daa!)

Shark expo on nyt purettu alas ja purjehdusreissukin peruuntui, joten olemme nyt muuten vain jumissa taalla. Hankimme toisen tyopaikan raksasiivoojina. Moppaamme lattioita valmistuvista lomahuviloista. Jokseenkin leppoisampaa kuin hedelmien poimiminen ja saamme jopa tuntipalkkaa talla kertaa.

Lahinna jaimme tanne sen takia, koska talla viikolla olikin sitten tosiaan capoeiraworkshop taalla, johon halusin kovasti osallistua. Kaikki capoeirahenkilot osoittautuivat tietysti aivan jarkyttavan mukaviksi tyypeiksi ja he ottivat tammoisen pienen hiljaisen suomalaistyton mielellaan mukaansa treeneihin.

Meilla oli treenit keskiviikkona ja torstaina. Perjantaina menimme Whitehaven beachille moottoriveneilla lahinna vain rentoutumaan capoeiraryhman kesken. Illalla meilla oli brasialainen barbeque Earlien rantagrilleilla. Lauantaina menimme heti aamusta samaiselle rantabulevardille, jossa on lauantaisin aina aasialainen tori. Jarjestimme pienen esityksen rodan muodossa kaikille ihmisille jotka olivat marketeilla pyorimassa. Myohemmin lauantaina meilla oli viela kahdet treenit ja illalla lahdimme sitten "hiukan" humputtelemaan.. Osa porukasta esiintyi paikallisessa baarissa kaikille urpoille, jotka olivat siella juopottelemassa. Mm. Noora taisi hiukan intoutua syntymapaivistaan ja juoda liikaa shotteja varsinkin, kun niita oli niin helposti tarjolla.

Vietamme Earlie Beachilla nyt viela ensi viikon ja varmaan lauantaina suuntaamme sitten kohti Townsvillea. Kerkean siis viela osallistumaan kaksi kertaa capoeiratreeneihin, mika on aivan loistava juttu, silla olinkin jo taas unohtanut kuinka mukavaa se on! Meilla oli eilen illalla vikoissa treeneissa aivan mielettoman energinen roda ja mina olin aika tulessa jotten sanoisi. Normaalisti synttarisankari joutuu pelaamaan rodassa joka ikista henkiloa vastaan, mutta Isaac taisi unohtaa koko jutun vaikka matkalla treeneihin muistutinkin hanelle syntymapaivistani. Eipa tuon niin valiksi, silla treenit olivat kylla riittavan rankat muutenkin :D. On kylla aivan loistava juttu kuinka voi tulla nainkin kauaksi maailman toiselle laidalle ja silti voi harrastaa capoeiraa ja luoda sen avulla kasan uusia ystavia.

Taisin jopa kadottaa orastavan koti/kaveri-ikavani capoeiran avulla. Kahvi maistuu silti yha taalla litkulta tai liian vahvalta, joten kotoista Moccamasteria ja presidenttikahvia on ikava. Saunassakaan emme ole kayneet suomesta lahdettyamme.. ainoastaan kerran jossain urpossa hoyryhuoneessa. Mutta onneksi taalla saa paljon erilaisia juustokakkuja, joihin voi upottaa kaikki surulliset aatoksensa. Nyt kun olen ehka jopa capon avulla hiukan karistanut mahapalloani, voin tasta luultavasti hyvilla mielin lahteakin Petran kanssa syomaan synttarikakkuani! Pusuja ja haleja aivan kaikille kasittamattomasti! Ystavat ovat mielessa kylla taalla vaikkei minusta mitaan ehka kuulukaan muuta kuin blogin muodossa... Nyt kakulle!