Voin kuvitella etta ne ovat minun ystaviani (otokat)

Olemme nyt saapuneet Brisbaneen taas, itseasiassa jo sunnuntaina. Loppuaika Stanthorpessa meni suhteellisen leppoisasti. Kavin viela yhtena paivana paprikapellolla toteamassa, etta se ei todellakaan ole minun lajini, ja sen jalkeen yhtena paivana olin "pakkaamassa" paprikoita ja tomaatteja Piedron leivissa. Piedro oli aika rento, joten niin oli tyokin. Laiskittiin tomaatteja ja paprikoita laadun mukaan pari laatikollista ja sitten ajeltiin toiselle farmille, jossa kaytannossa toimenkuvaani kuului kylmion oven avaaminen ja sulkeminen. Tyoetuihin yleisesti ottaen muuten sitten kuului aina jonkin sortin ilmaisia hedelmia. Ensimmaiselta paprikafarmiltamme en jaanytkaan kaipaamaan mitaan muuta kuin vesimeloneja, ja Piedro tunki myos paivan paatteeksi pahvilaatikollisen banaaneja (ne on lady fingereita!) hoystettyna parilla sitruunalla ja luumulla. Lisaksi oli erittain helppoa pyytaa myos dormikavereita tuomaan aineksia, jotka omasta salaatista puuttui.

Kavimme myos viela kerran Girraweenin kansallispuistossa eraana vapaapaivana ja liftasimme sieltakin yllattaen takaisin. Onneksi kyytiinottoprosentti oli niinkin suuri kuin 50, silla muuten olisimme saattaneet olla siella suhteellisen kauan autojen vahyyden takia. Meidat otti kyytiin joku erittain iloinen ja onnellinen nainen, joka tyoskenteli puistossa. Han oli yrittanyt bongata lahiaikoina vompatteja, joita puistossa kylla on, mutta niita on erittain vaikea loytaa. Puisto olikin vompattien pohjoisin oleskelualue.

Viimeisena iltana pidimme mainitsemisen arvoiset lettukutsut leirinnan pojille (Steve, Matt ja pari enkkua), joissa tarjoilimme hillona banaani-omenapaistosta sokerikuorrutteella. Onneksi letut olivat hyvia, silla muuten onnistunutta paivaa varjosti pieni eripura ja erimielisyys saksalaisen Silvian kanssa (saksalaiset!). Olimme jo aikaisemmin etsineet respamme ikkunassa kyytia Brisbaneen periaatteella bensat jakoon ja Silvia otti meihin yhteytta. Asia paattyi kuitenkin niin ettemme sitten lopulta lahteneet silvian kyydissa, silla han ei ollut valmis maksamaan bensoista itse mitaan ja yritti jopa hiukan hyotya rahallisesti kyydittamisestamme. Hanen mielestaan se oli reilua, meidan mielesta ei, silla hanen autonsakin oli tayteenahdettu, joten se olisi tietanyt jopa suurempaa bensankulutusta. Lisaksi han mielestani laski kilometrimatkan Brisbaneen "hiukan" ylakanttiin.

Seuraavana aamuna olimme siten taas tutusti tien laidassa peukalot ojossa. Saimmekin suht nopeasti eraalta miehelta kyydin kohti Brisbanea. Han jatti meidat Ipswitchiin (200km takana jo) , jossa kavimme syomassa ennen kuin paatimme jatkaa loppumatkankin (40km) peukulla. Joku poika ramisevine autoineen otti meidat kyytiin ja heitti meidat hostellimme edustalle vaikkei alunperin ollutkaan menossa ihan kaupunkiin asti. Hostellilla kohtasimme taas Kimmon, joka oli saapunut Brisbaneen jokusen paivan ennen meita.

Illalla kaytiin ensiksi istumassa alakerran pubissa Guinnesilla. Lisaksi pelailtiin bilista hostellilla, ja kavimme Kimmon ja eraan aussisallin kanssa hieman katsastamassa yoelamaa. Kummallista kylla tormasin baarissa eraan lempibandini muusikoiden kaveriin, joka kutsui seuraavaksi paivaksi meidat pelaamaan heidan pokeri-iltaansa bandin poikien kanssa. Han oli kylla lahes yhta hammentynyt varmaan kuin minakin kysyessaan mita aussibandeja kuuntelen ja kuullessaan vastauksena heti Butterfly effect. Otin hanen numeronsa ja olin aika sekaisin tapahtumasta (onnesta?). Seuraavana paivana hanella kuitenkin yllattaen oli vastaaja paalla ja osaan toivoa, etta tapaan heidat myohemmin talla viikolla. :) Tammoista taalla. Hostellille palattuamme vietimme Kimmon kanssa hyvin pitkan keskusteluhetken kuuleman mukaan parantaen maailmaa.

Seuraavana paivana lahdimme Petran kanssa kaupungille ja ensi toiksemme poikkesimme kiipeilykauppaan tutkistelemaan josko kenka(hinta)valikoima olisi paremmin kohdallaan kuin suomessa. Taman mainitsen sen takia, etta myyja tulikin meille erittain tuttavallisesti juttelemaan ja kerroimme hanelle olevamme suomesta ja mita kaikkea olemme jo ehtineet Ausseissa tekemaan. Kerroimme myos, etta menemme nelisteen (mina, petra, hanna ja kimmo) torstaina kalliokiipeamaan Kangaroo Pointia. Kangaroo Point on Brisbanen keskustassa joen tuntumassa oleva korkeudeltaan noin 20-metrinen kallio. Odotan innolla. Myyjan tuttavallisuus meni niinkin pitkalle, etta yhtakkia siina keskustellessamme han sitten sanoikin "by the way, my name is tim". Eli taitamattomille "ai niin, mun nimi on muuten timppa". Petra oli niin sekaisin tasta yllattavasta kaanteesta, ettei tajunnut esitella itseaan ennen kuin myyja sitten kysyi meidan nimiamme. Ennen kaikkea tarinan opetus oli siis se, etta ihmiset ovat taalla jokseenkin tuttavallisempia tuntemattomia kohtaan ja ei ole mitenkaan tavatonta, etta kauppiaat kohtelevat sinua uutena ystavanaan.

Kadullakin samaisena paivana vastaantullessaan jotkut ukkelit huutelivat etta "mites menee? Nauttikaa olostanne ausseissa, tai ainakin Brisbanessa jossette muualle mene!" tai jotain vastaavaa samaan aikaan kavellessaan jo kaukana ohitsemme.

Jatkoimme siis matkaamme keskustaan ja noudimme itsellemme pankkikortit. Korttien kanssa oli pienta haslinkia, joten saimme ne vasta nyt. Sydneyn konttoriMohammed ei ilmeisesti osannut tilata kortteja ja lisaksi han sekoitti jotenkin kasittamattomalla tavalla sukunimeni ja etunimeni, joten kaytannossa etunimeni oli pankissa Tuovinen. En ymmarra, miten han taman teki, silla Petran sukunimi oli kuitenkin oikein ja han tajusi, etta olemme siskoksia.

Paivan ohjelmaamme kuului myos taidegalleria, joka talla kertaa oli itseasiassa aika mielenkiintoinenkin, ja viereinen museo, joka kasitteli lahinna australian faunaa. Kavelimme rannan kautta kotiin taten katsastaen tulevan kalliokoitoksemme. Illalla kavimme viela syomassa, mutta siina paivan tapahtumat kaytannossa olivat.

Henkalle ja Jennille semmoisia terveisia, etta sanovat kissoille, etta voivat ruveta henkisesti valmistautumaan siihen, etta joskus ollaan Jyvaskylassa. Noora heitti eilen "joustavan opinto-oikeuden" anomuksen siihen suuntaan, joten saa nahda suosiiko onni meita vai joudutaanko maksamaan ittemme kipeiksi avoimessa yliopistossa :). Etta kissat voivat jo siihen malliin ruveta kerailemaan pienta kotiintulopesamunaa. Kysykoon, vaikka jos Henkalla ois tarjota jotain pikkuhommia niin kuin lumen luomista tai jotain vastaavaa.

Ja niin, olettaen, etta se oli Anssi kun ei ollut vaihtanut sukkia riittavan tiukkaan tahtiin, niin vaihda ne nyt sitten taas tanaan! Kuulemisiin!