Maanantaina tosiaan saavuimme Crescent Headiin ja henkilokohtaisesti olin niin vasynyt etta suuntasin vain nukkumaan vaikka mahdollisuus surffaukseenkin oli. Seuraavana paivana suuntasin sitten surffaamaan kasittaakseni paikkaan nimelta Evans Head. Jokusen aallon saavutin mutta taytyy myontaa ettei kyseinen laji mitenkaan helppo ole.
Keskiviikkona suuntasimme myos aamusella surffaaamaan 3-4 tunniksi taas hieman eri paikkaan. Suurimman ongelman minulle tuotti paasta jotenkin eteenpain aalloissa, silla ne loivat usein ja aina kun olin saavuttanut viisi metria, tuli aalto joka ajoi minut takaisin samat viisi metria ja kadotin otteen laudasta ja kun sen vihdoin taas saavutin tuli jo seuraava aalto joka minut loi taas takaisin rantaan :D. Rankkaa puuhaa. Joka tapauksessa saavutin pari hassua aaltoa mutta alussa jouduin tyytymaan liian pieneen lautaan itselleni jonka tasapainoa en pystynyt hallitsemaan piirun vertaa. Toisella kerralla vaihdoin lautaa mutta ongelmia oli silti. Lisaksi kokeilin paria mukavaa nokkasukellusta vaihteeksi :)
Iltasella soimme illallisen ennen kuin lahdimme suuntaamaan "paikalliseen" pubiin. Paikallisella tarkoitan vahintaan puolen tunnin paassa sijaitsevaa pubia. Tunnelma bussissamme oli katossa ja musiikki pauhasi reissun ajan ja ihmiset tonttulakeissaan olivat joulutunnelmissa. Vietimme pubissa jokusen tunnin ja kotimatkalla kuskimme ajoi jonnekin pimeaan metsaan ja dumppasi meidat sinne uinnille pikimustaan teepuulammikkoon. Henkilokohtaisesti kavin jouluisella naku-uinnilla tahtitaivaan alla ja suuntasimme takaisin bussiin. Suurin osa bussin matkalaisista ilmeisesti hieman karttoi uimista. Mina tottuneena suomalaisena tietysti en jattanyt tata loistavaa tilaisuutta kayttamatta, mutta luulen etta tassa oli pienoinen kulttuuriero myos olemassa.
Porukka oli jokseenkin vasynyt ja kaikki painuivat nukkumaan saavuttuamme takaisin vaikka kello olikin kasittaakseni vasta lahempana yhta. Ymmarrettavista syista porukka oli aika rikki rankan surffauksen takia.
Seuraavana aamuna oli tietysti taas tiedossa surffausta. Talla kertaa menimme pidemman matkan paahan johonkin Hat Head kansallispuiston korville. Taisin oikeasti saavuttaa paivan aikana vain yhden aallon mutta sitakin enemman nokkasukelluksia :)
Surffauksen jalkeen olin aivan vasynyt ja painuin nukkumaan noin puoleksi tunniksi ennen loistavaa katkarapu-salaatti-kinkku-kalkkuna-ateriaa. Taman jalkaan painuin taas pehkuihin lahemmaksi kolmeksi tunniksi. Heratessani huomasin etta lahjani olikin jo avattu eika minulla ollut paljon valinnanvaraa kuin ottaa muiden hylkima tikkari lahjakseni. Hyppasin uimaan uima-altaaseen hetkeksi ennen suihkua ja uutta ruokailua odotellessa.
Diagnosoin aikaisemmin viime viikolla itselleni raudanpuutosanemian (younen maara 11 tuntia ja paivaunen maara 2 tuntia (miten niin taipuvainen tahan horteeseen?)) tarvitsemani unen laajuuden takia ja laitoin itseni rautakuurille. Ymmarrettavista syista ruokailun jalkeen painuin TAAS nukkumaan ja kuulin vain etaisesti teltastani keittiossa alkaneen joulun jamitussession olevan kaynnissa. Jamitussessio tosin kesti vain jokusen biisin verran :). Annoin itselleni luvan aamulla nukkua heraamisen ohi ja suurin osa porukasta herasi viiden aikoihin suunnistaakseen aaltoihin. Mina kilttina tyttona nukuin yli kahdeksaan ja olen viettanyt aamupaivan tekemalla ei mitaan.
Tanaan suurin osa porukasta suuntaa Byron Bayhin, mutta me jaamme Hayesin kanssa tanne oleilemaan luultavasti sunnuntaihin kunnes otamme Sydneyyn suuntaavan surfaris-bussin takaisin ja toivottavasti vietamme uuden vuoden Evan ja Sangan kanssa.
25. joulukuuta 2008
Nokkasukelluksia
Olen ehka paattanyt etten mene Fremantleen enaa koskaan. Olen myos joskus luvannut etten enaa koskaan sano en koskaan. Joka tapauksessa tapahtui seuraavaa viimeisena paivanani Freossa. Ensinnakin kavimme marketeilla jotka olivat kohtuullisen pienet mutta hyva marketti sinansa. Ostin sielta mekon :). Kaksi ystavaani tahtoi lahtea myohemmin uudestaan kaupungille kaymaan cash converterilla (australialainen kaytetyn elektroniikan yms liike) ja lahdin mukaan suunnitelmissani ostaa pari olutta. Kadotin heidat kun he katosivat matkapuhelinliikkeeseen ja itse menin viereiseen liikkeeseen katsomaan vaatteita. Joka tapauksessa lahdin sitten yksinani suuntaamaan pullokauppaan.
Pullokaupan ovella vaittivat sen olevan auki vaikka etuovi olikin lukossa. Liikkeen yhteydessa oli myos baari ja kavelin siihen suuntaan koska se oli aivan vieressa. Toiselta ovelta kurkin sisaan paikalliseen alkoon ja myyja siella vain holpotteli puhelimeen ja ei vaikuttanut silta etta haluaisi minulle mitaan myyda joten kurkin hieman baarinkin puolelle josko sielta vapautuisi baarimikko minulle myymaan. Henkilot tuntuivat olevan hieman kummallisia ja paatin kavella sisaan pullokauppaan kaikesta huolimatta josko mies puhelimessa myisi minulle. Puhelinmies tassa vaiheessa kurkki ulos ikkunasta ihan kuin jonkun henkilon peraan ja parissa sekunnissa baarin puolella alkoi 5-6 henkilon aiheuttama tappelu. En jaanyt kauaksi aikaa ihmettelemaan kuinka moni henkilo baarissa tappeli ja mita mahtaisi sattua silla jalkani alkoivat ajaa minua ennatysnopeasti alas katua jonnekin muualle. Vahan aikaa tassuteltuani eras riitapukareista juoksi ohitseni karkuun. Odottelin tovin jonkun matkan paassa ennen kuin ajattelin menna kokeilemaan josko he jo myisivat minulle olutta.. baarin kohdalle sattuessani kaksi miespuolista henkiloa kaveli ulos baarista toisiinsa nojaten ja toinen valui kovasti verta suustaan.. Pullokaupan myyjat eivat myyneet minulle olutta.. kavelin toiseen pullokauppaan ja aika vakaasti mielessani paatin etten menisi a) enaa ulos, b) tulisi enaa koskaan freoon.
Samaisena iltana kaverit hostellilla viela pakottivat tarkastamaan oliko se olut panimolla niin hyvaa kuin vaitin ja kavimme vahan siella riehumassa ja parantamassa maailmaa. Suostuin lahtemaan koska saimme mukaamme ruotsalaisen turvavartijan (onko tama edes suomenkielinen sana..?). Seuraavana paivana olin kovin onnellinen suunnatessani kohti lentokenttaa ja otin nokan kohti Sydneyta.
Sydneyssa tapasin Hayesin ja yovyin hanen sedan kampilla. Aamulla nappasimme bussiasemalta Surfaris (=surfsafaris) bussin kohti Crescent Headia. Hayesin toinen seta omistaa Sydney-Byron Bay surfsafarin ja Hayes oli mainiosti neuvotellut meille diilin saada kyyti kyseiselta bussilta hanen surfleirilleen. Kovin nopeasti paivan aikana huomasin, etta diili minun osaltani oli kohtuullisen hyva. Ilmaisen bussin lisaksi telttamajoituksemme ja ruoat ovat ilmaisia. Paikan paalla leirin tyontekijat paistoivat ja valmistivat meille ruoat joka paiva ja aamupala on aina valmiina. Lisaksi joka paiva aamusella kuljetus parhaille surffimestoille. Ei voisi paljon valittaa tasta jouluisesta surffauslomasta :). Ei voisi toivoa muuta kuin etta aaltoja surffatessa Noora surffaisi enemman kuin tekisi nena edella sukelluksia. Nyt taidan luovuttaa netin Miralle joka on tuossa pyorinyt jonkun aikaa. Hieman lisaa joulusta myohemmin..
Pullokaupan ovella vaittivat sen olevan auki vaikka etuovi olikin lukossa. Liikkeen yhteydessa oli myos baari ja kavelin siihen suuntaan koska se oli aivan vieressa. Toiselta ovelta kurkin sisaan paikalliseen alkoon ja myyja siella vain holpotteli puhelimeen ja ei vaikuttanut silta etta haluaisi minulle mitaan myyda joten kurkin hieman baarinkin puolelle josko sielta vapautuisi baarimikko minulle myymaan. Henkilot tuntuivat olevan hieman kummallisia ja paatin kavella sisaan pullokauppaan kaikesta huolimatta josko mies puhelimessa myisi minulle. Puhelinmies tassa vaiheessa kurkki ulos ikkunasta ihan kuin jonkun henkilon peraan ja parissa sekunnissa baarin puolella alkoi 5-6 henkilon aiheuttama tappelu. En jaanyt kauaksi aikaa ihmettelemaan kuinka moni henkilo baarissa tappeli ja mita mahtaisi sattua silla jalkani alkoivat ajaa minua ennatysnopeasti alas katua jonnekin muualle. Vahan aikaa tassuteltuani eras riitapukareista juoksi ohitseni karkuun. Odottelin tovin jonkun matkan paassa ennen kuin ajattelin menna kokeilemaan josko he jo myisivat minulle olutta.. baarin kohdalle sattuessani kaksi miespuolista henkiloa kaveli ulos baarista toisiinsa nojaten ja toinen valui kovasti verta suustaan.. Pullokaupan myyjat eivat myyneet minulle olutta.. kavelin toiseen pullokauppaan ja aika vakaasti mielessani paatin etten menisi a) enaa ulos, b) tulisi enaa koskaan freoon.
Samaisena iltana kaverit hostellilla viela pakottivat tarkastamaan oliko se olut panimolla niin hyvaa kuin vaitin ja kavimme vahan siella riehumassa ja parantamassa maailmaa. Suostuin lahtemaan koska saimme mukaamme ruotsalaisen turvavartijan (onko tama edes suomenkielinen sana..?). Seuraavana paivana olin kovin onnellinen suunnatessani kohti lentokenttaa ja otin nokan kohti Sydneyta.
Sydneyssa tapasin Hayesin ja yovyin hanen sedan kampilla. Aamulla nappasimme bussiasemalta Surfaris (=surfsafaris) bussin kohti Crescent Headia. Hayesin toinen seta omistaa Sydney-Byron Bay surfsafarin ja Hayes oli mainiosti neuvotellut meille diilin saada kyyti kyseiselta bussilta hanen surfleirilleen. Kovin nopeasti paivan aikana huomasin, etta diili minun osaltani oli kohtuullisen hyva. Ilmaisen bussin lisaksi telttamajoituksemme ja ruoat ovat ilmaisia. Paikan paalla leirin tyontekijat paistoivat ja valmistivat meille ruoat joka paiva ja aamupala on aina valmiina. Lisaksi joka paiva aamusella kuljetus parhaille surffimestoille. Ei voisi paljon valittaa tasta jouluisesta surffauslomasta :). Ei voisi toivoa muuta kuin etta aaltoja surffatessa Noora surffaisi enemman kuin tekisi nena edella sukelluksia. Nyt taidan luovuttaa netin Miralle joka on tuossa pyorinyt jonkun aikaa. Hieman lisaa joulusta myohemmin..
20. joulukuuta 2008
Freo
Yha Fremantlessa. Huomenna lennan tosiaan Sydneyyn, josta suuntaan toki kovin pikaisesti jo pois. Toisaalta vaikuttaa silta etta vietamme uuden vuoden Sydneyssa Hayesin kanssa ja naen pitkasta aikaa Evaa ja Andrewta (sangaa). Eva muutti jo jokunen kuukausi sitten Melbournesta Sydneyyn enka ole nahnyt hanta sen jalkeen, joten tulee olemaan huippua nahda hanet.. Lisaksi uusi vuosi sydneyssa tulee olemaan mielenkiintoinen kokemus silla kaikki suuntaavat sinne ja majoitusta olisi enaa tassa vaiheessa turha etsia, mutta asia hoidossa. Punkkaamme joko Evalla tai sitten Heiskan sedalla. Asia selvinnee.
Fremantlessa/Perthissa ei ole kovin paljon tekemista ja en ole oikeastaan mitaan tehnyt. Kavin ainoastaan yhtena paivana perthissa pyorimassa, mutta ihmispaljous lansirannikon jalkeen hieman ahdisti joten en ole kaynyt siella uudestaan. Kavin pyorimassa museossa ja museon ulkopuolella oli samainen ulkoilmanayttely (earth from above) jonka ensi kerran nain joskus viitisen vuotta sitten jo Hannan kanssa muistaakseni jossain Krakovassa. Huippu valokuvia maapallosta ylhaalta kasin ja ilmastonmuutokseen kannanottavia tekstityksia. Saatoin nahda sen jossain muuallakin joskus?? Joka tapauksessa kohtuu hyva nayttely.
kavin myos tarkastamassa Kings Parkista avautuvan nakoalan alas Perthiin, mutta tassa lahinna kaikki mita olen tehnyt.
Paras asia mika Fremantlessa sijaitsee on olutpanimo. Kyseessa on australian maittavin olut joten nyt australiaan myohemmin suuntaavat pitakaahan mielessanne nimi Little Creatures ja pale ale! tama tytto ei taida taalla mitaan muuta olutta edes juoda. Hyvaa oli ja suoraan hanasta kun viela sai niin sitakin maittavampaa! Siideria karttavana henkilona kerran innostuin oluen maittavan laadun takia maistamaan heidan siideriaankin ja en tatakaan tekoani katunut! Siiderikin on todella hyvaa! Nyt tiedatte sitten senkin!
Muuta en olekaan sitten tehnyt. Nukkunut aivan tajuttomia maaria joten olen varmaan sairas tai helle verottaa. Nyt olen sitten vitamiinikuurilla ja pitaisi kai juoda enemman rautaista Guinnessia ;)
Hostelli on jokseenkin hamaraperainen mutta kuitenkin ihan ookoo. pari aussihemmoa paasi viime yona jotenkin sisaan ovikoodeista huolimatta ja huonetoverini laukku varastettiin (holmoyttaan jatti sen nakyville oleskeluhuoneeseen!!) ja yhden ukkelin kitara vietiin. Mukana tosiaan myos omaa tyhmyytta heilla, kun jattivat tavaransa lojumaan.. koskaan ei pitaisi luottaa henkiloihin jotka on tavannut pari hassua paivaa sitten. No mutta, tassa tuoreimmat kuulumiset ja
HIRMUISEN HURJAA JOULUA KAIKILLE,
mikali minusta ei kuulu ennen sita. Tama tytto surffaa varmaan silloin jo isoimmalla loytamallaan aallonharjalla! Joulusta viela tuli mieleeni, etta joulupukki naki minut pari paivaa sitten ja heilutteli innoissaan joten lahjat varmaan loytavat sittenkin perille ,). Toinen joulun varma merkki on maailman rumimmat joulukoristeet kadunkulmissa.. en kasita..
Fremantlessa/Perthissa ei ole kovin paljon tekemista ja en ole oikeastaan mitaan tehnyt. Kavin ainoastaan yhtena paivana perthissa pyorimassa, mutta ihmispaljous lansirannikon jalkeen hieman ahdisti joten en ole kaynyt siella uudestaan. Kavin pyorimassa museossa ja museon ulkopuolella oli samainen ulkoilmanayttely (earth from above) jonka ensi kerran nain joskus viitisen vuotta sitten jo Hannan kanssa muistaakseni jossain Krakovassa. Huippu valokuvia maapallosta ylhaalta kasin ja ilmastonmuutokseen kannanottavia tekstityksia. Saatoin nahda sen jossain muuallakin joskus?? Joka tapauksessa kohtuu hyva nayttely.
kavin myos tarkastamassa Kings Parkista avautuvan nakoalan alas Perthiin, mutta tassa lahinna kaikki mita olen tehnyt.
Paras asia mika Fremantlessa sijaitsee on olutpanimo. Kyseessa on australian maittavin olut joten nyt australiaan myohemmin suuntaavat pitakaahan mielessanne nimi Little Creatures ja pale ale! tama tytto ei taida taalla mitaan muuta olutta edes juoda. Hyvaa oli ja suoraan hanasta kun viela sai niin sitakin maittavampaa! Siideria karttavana henkilona kerran innostuin oluen maittavan laadun takia maistamaan heidan siideriaankin ja en tatakaan tekoani katunut! Siiderikin on todella hyvaa! Nyt tiedatte sitten senkin!
Muuta en olekaan sitten tehnyt. Nukkunut aivan tajuttomia maaria joten olen varmaan sairas tai helle verottaa. Nyt olen sitten vitamiinikuurilla ja pitaisi kai juoda enemman rautaista Guinnessia ;)
Hostelli on jokseenkin hamaraperainen mutta kuitenkin ihan ookoo. pari aussihemmoa paasi viime yona jotenkin sisaan ovikoodeista huolimatta ja huonetoverini laukku varastettiin (holmoyttaan jatti sen nakyville oleskeluhuoneeseen!!) ja yhden ukkelin kitara vietiin. Mukana tosiaan myos omaa tyhmyytta heilla, kun jattivat tavaransa lojumaan.. koskaan ei pitaisi luottaa henkiloihin jotka on tavannut pari hassua paivaa sitten. No mutta, tassa tuoreimmat kuulumiset ja
HIRMUISEN HURJAA JOULUA KAIKILLE,
mikali minusta ei kuulu ennen sita. Tama tytto surffaa varmaan silloin jo isoimmalla loytamallaan aallonharjalla! Joulusta viela tuli mieleeni, etta joulupukki naki minut pari paivaa sitten ja heilutteli innoissaan joten lahjat varmaan loytavat sittenkin perille ,). Toinen joulun varma merkki on maailman rumimmat joulukoristeet kadunkulmissa.. en kasita..
15. joulukuuta 2008
Eipa tunnu joululta..
..mutta niin se vaan tekee tuloaan. jotenkin epatodellista..
Ollut hiukan kiirusta niin ehtinyt mitaan paivityksia tekemaan.. Talla hetkella olen Fremantlessa joka on hiukan Perthista etelaan.. puolisen tuntia..
Coral bayssa viivyin puheista huolimatta kokonaiset viisi yota.. tuli snorklailtua parina paivana ja sukelleltua yhtena paivana.
Snorklaillessa vastaan tuli mielestani taman hetkisen elamani kaunein meriolento Eagle Ray. Kyseinen rausku oli vasta aivan miniversio aikuisesta, mutta niin kaunis pitkine hantineen ja rauhallisine uintiliitelyineen etta kateeksi kavi. Oli kaunista katseltavaa! Lisaksi onnekseni kohtasin myos pari mustaa kissakalaa ja kilpikonnan poikasen. Usein pohjassa lojui myos sinitaplikkaita rauskuja.
Sukellusreissulla kohtasimme mm. harmaan riuttahain, keltaisen pallokalan, erilaisia rauskuja, nudibrancheja yms yms. Sukellusreissun "kohokohtana" oli snorklailu katsellen kahta paholaisrauskua jotka pyorivat ympyraa pyydystaessaan merenelavia.. Henkilokohtaiseksi suosikikseni tama ei kuitenkaan noussut eagle rauskun rinnalle, vaikka olikin jokusen metrin kookkaampi..
Coral Baylla vietin aikaa kolmen sveitsilaisen, yhden irkun ja yhden enkun kanssa lahinna. Olimme pakotettuja viettamaan yhden ylimaaraisen yon coral bayssa bussin hajottua...
Coral Bayssa paasin myos tutustumaan Biibeihin (kuten hostellin tyontekijat kyseisia kovin kivasti riviin purevia sankyotokoita halusivat kutsua). Kehoni oli mukavasti purtu varpaista kaulaan, mutta olimme kovin epaonnekkaita emmeka paasseet viela sina yona naita kovin harvinaisia otokoita nakemaan.. Pesin kuitenkin onnekkaasti jo hieman pesua kaivanneet vaatetukseni (koko rinkan sisaltoni) hostellin henkilokunnan ollessa niin mukava etta tarjosivat pesupulverin ja pesukoneen kayton ilmaiseksi.... Hostellin respan tati kertoi monta kertaa kuinka biibit eivat olet hostellin henkilokunnan tuomia otuksia vaan kuinka reppumatkailijat haluavat niita usein pitaa lemmikkeinaan ja kuljettaa mukanaan. Nainen ei ollut uskoa heidan hostellinsa onnea omistaa naita elaimia ja vakuutti minulle ettei niita tassa hostellissa ole. Varmaan viidennella kerralla han viela kertoi etta jotkut onnekkaat viiden tahden hotellitkin niita kasvattavat... Kaksi yota myohemmin huonetoverini tappoi yolla kolme naita harvinaisia otokoita ja aamusella jatti viela yhden kuolleen todistukseksi respan tadille. Oli siina tadilla varmaan ihmettelemista..
Coral Baysta suuntasin Denhamiin ja viivyin siella ainoastaan yhden yon. Kaupunki sinansa ei ollut sen kummempi ja taynna aussijuntteja... Seuraavana aamuna kavimme Monkey Miassa ihmettelemassa delfiineja ja jotkut innokkaat menivat niita ruokkimaan kadesta pitaen.. Taman jalkeen suuntasimme taas pitkan matkaa Kalbarriin, jonka kauniisiin maisemiin ihastuin saman tein. Vietin Kalbarrissa kolme yota ja kavin ihailemassa kolmen italialaispojan ja englantilaisen tyton kanssa kansallispuiston kuumuudessa mm. Nature Windowia ja Z-bend gorgea. Kaupunki oli kovin natti ja ostin itselleni jo lahes talon sielta :D. Kavimme myos parin belgialaistyton, aussityton ja samaisen enkkutyton kanssa pyorimassa Mushroom valleyssa ja ihailemassa rannikon kivimuodostelmia. Tosin kavelyreitin kohokohta sienikivi ei oikein hurmannut meita pienuudessaan. Emme olisi varmasti edes tunnistaneet kivea sienenmuotoiseksi ellei sen viereen olisi pystytettya kylttia siita kertomaan..
Kalbarrista lahdin taas easyriderin kyydissa kohti Perthia. Matkalla ihailimme lisaa rannikon kivimuodostelmia ja jonkun matkaa ennen Perthia tutkailimme Pinnacles autiomaan, jossa nousi hieman miesta korkeampia kivimuodostelmia hiekan keskella.
Mitaan kummempia tuskin taman lisaksi on tapahtunut. Maisemat muuttuivat Kalbarrin kohdalla paljon kauniimmiksi (kiitos maisemaan ilmestyvien puiden!).
Nyt jumitan Fremantlessa ja lahinna odotan rahoja saastellen sunnuntaita, jolloin lennan Sydneyyn, josta suuntaankin jo heti seuraavana aamuna kohti Kempseyta, jossa vietan joulun surffaillessa toivottavasti. Kasittaakseni en kuitenkaan vieta joulua varsinaisesti Kempseyssa vaan sen lahella olevan kansallispuiston ja rannikon tuntumassa mutta taman tiedan paremmin vasta viikon paasta.. Tienaamani rahat olen kauniisti polttanut sukellusreissuissa yms ja nyt yritan sitten hieman saastaa, silla aussireissuani on enaa jaljella kuusi viikkoa ja en toitakaan enaa oikein voi tehda :). No mutta, aurinko paistaa ja joulun tuloa ei voi siltikaan estaa. Tunnelma on tosiaan hieman epatodellinen joulun osalta ja tuskin joulutunnelma kattoon asti nousee :D On kuitenkin mielenkiintoista totaalisen erilainen lumeton kuuma joulu :D
Eipa tassa kai muuta.
Ollut hiukan kiirusta niin ehtinyt mitaan paivityksia tekemaan.. Talla hetkella olen Fremantlessa joka on hiukan Perthista etelaan.. puolisen tuntia..
Coral bayssa viivyin puheista huolimatta kokonaiset viisi yota.. tuli snorklailtua parina paivana ja sukelleltua yhtena paivana.
Snorklaillessa vastaan tuli mielestani taman hetkisen elamani kaunein meriolento Eagle Ray. Kyseinen rausku oli vasta aivan miniversio aikuisesta, mutta niin kaunis pitkine hantineen ja rauhallisine uintiliitelyineen etta kateeksi kavi. Oli kaunista katseltavaa! Lisaksi onnekseni kohtasin myos pari mustaa kissakalaa ja kilpikonnan poikasen. Usein pohjassa lojui myos sinitaplikkaita rauskuja.
Sukellusreissulla kohtasimme mm. harmaan riuttahain, keltaisen pallokalan, erilaisia rauskuja, nudibrancheja yms yms. Sukellusreissun "kohokohtana" oli snorklailu katsellen kahta paholaisrauskua jotka pyorivat ympyraa pyydystaessaan merenelavia.. Henkilokohtaiseksi suosikikseni tama ei kuitenkaan noussut eagle rauskun rinnalle, vaikka olikin jokusen metrin kookkaampi..
Coral Baylla vietin aikaa kolmen sveitsilaisen, yhden irkun ja yhden enkun kanssa lahinna. Olimme pakotettuja viettamaan yhden ylimaaraisen yon coral bayssa bussin hajottua...
Coral Bayssa paasin myos tutustumaan Biibeihin (kuten hostellin tyontekijat kyseisia kovin kivasti riviin purevia sankyotokoita halusivat kutsua). Kehoni oli mukavasti purtu varpaista kaulaan, mutta olimme kovin epaonnekkaita emmeka paasseet viela sina yona naita kovin harvinaisia otokoita nakemaan.. Pesin kuitenkin onnekkaasti jo hieman pesua kaivanneet vaatetukseni (koko rinkan sisaltoni) hostellin henkilokunnan ollessa niin mukava etta tarjosivat pesupulverin ja pesukoneen kayton ilmaiseksi.... Hostellin respan tati kertoi monta kertaa kuinka biibit eivat olet hostellin henkilokunnan tuomia otuksia vaan kuinka reppumatkailijat haluavat niita usein pitaa lemmikkeinaan ja kuljettaa mukanaan. Nainen ei ollut uskoa heidan hostellinsa onnea omistaa naita elaimia ja vakuutti minulle ettei niita tassa hostellissa ole. Varmaan viidennella kerralla han viela kertoi etta jotkut onnekkaat viiden tahden hotellitkin niita kasvattavat... Kaksi yota myohemmin huonetoverini tappoi yolla kolme naita harvinaisia otokoita ja aamusella jatti viela yhden kuolleen todistukseksi respan tadille. Oli siina tadilla varmaan ihmettelemista..
Coral Baysta suuntasin Denhamiin ja viivyin siella ainoastaan yhden yon. Kaupunki sinansa ei ollut sen kummempi ja taynna aussijuntteja... Seuraavana aamuna kavimme Monkey Miassa ihmettelemassa delfiineja ja jotkut innokkaat menivat niita ruokkimaan kadesta pitaen.. Taman jalkeen suuntasimme taas pitkan matkaa Kalbarriin, jonka kauniisiin maisemiin ihastuin saman tein. Vietin Kalbarrissa kolme yota ja kavin ihailemassa kolmen italialaispojan ja englantilaisen tyton kanssa kansallispuiston kuumuudessa mm. Nature Windowia ja Z-bend gorgea. Kaupunki oli kovin natti ja ostin itselleni jo lahes talon sielta :D. Kavimme myos parin belgialaistyton, aussityton ja samaisen enkkutyton kanssa pyorimassa Mushroom valleyssa ja ihailemassa rannikon kivimuodostelmia. Tosin kavelyreitin kohokohta sienikivi ei oikein hurmannut meita pienuudessaan. Emme olisi varmasti edes tunnistaneet kivea sienenmuotoiseksi ellei sen viereen olisi pystytettya kylttia siita kertomaan..
Kalbarrista lahdin taas easyriderin kyydissa kohti Perthia. Matkalla ihailimme lisaa rannikon kivimuodostelmia ja jonkun matkaa ennen Perthia tutkailimme Pinnacles autiomaan, jossa nousi hieman miesta korkeampia kivimuodostelmia hiekan keskella.
Mitaan kummempia tuskin taman lisaksi on tapahtunut. Maisemat muuttuivat Kalbarrin kohdalla paljon kauniimmiksi (kiitos maisemaan ilmestyvien puiden!).
Nyt jumitan Fremantlessa ja lahinna odotan rahoja saastellen sunnuntaita, jolloin lennan Sydneyyn, josta suuntaankin jo heti seuraavana aamuna kohti Kempseyta, jossa vietan joulun surffaillessa toivottavasti. Kasittaakseni en kuitenkaan vieta joulua varsinaisesti Kempseyssa vaan sen lahella olevan kansallispuiston ja rannikon tuntumassa mutta taman tiedan paremmin vasta viikon paasta.. Tienaamani rahat olen kauniisti polttanut sukellusreissuissa yms ja nyt yritan sitten hieman saastaa, silla aussireissuani on enaa jaljella kuusi viikkoa ja en toitakaan enaa oikein voi tehda :). No mutta, aurinko paistaa ja joulun tuloa ei voi siltikaan estaa. Tunnelma on tosiaan hieman epatodellinen joulun osalta ja tuskin joulutunnelma kattoon asti nousee :D On kuitenkin mielenkiintoista totaalisen erilainen lumeton kuuma joulu :D
Eipa tassa kai muuta.
4. joulukuuta 2008
Meritarinoita
Viivyin oikein kauniissa ja viihtyisan tylsassa Broomessa vain yhden yon. Hostellin reseptionistit olivat urpoja ja kyseisessa paikassa ei ollut oikeastaan mitaan muuta mielenkiintoista kuin Cable Beach, joka oli kovin kauniin turkoosi Intian valtameren rannalla oleva hiekkaranta.. Paikassa oli jopa niin tylsaa etta paadyin hostellin poydalta tyoskentelemaan tunniksi Broomen pankkeihin erittain hamarissa olosuhteissa ja sain korvikkeeksi 50 dollaria :D Kovin hyva diili! Broomesta haluan vain sanoa viela etta caple beachia kavellessamme huomasimme eraan miehen kavelevan kohti sininen hattu paassaan. Paallaan ainoastaan tama hattu... olimme huomaamattamme paatyneet nakurannalle.. nakurannalle oli mahdollista autoilla vain kivirykelman lapi joten kovin monella keski-ikaisella kaupunkilaisella oli ilmeisesti juuri tasta syysta neliveto allaan, jotta heilla olisi hyva tekosyy ajella nakuna ympariinsa. Nain me ainakin paattelimme nakemamme perusteella...
No mutta paatimme siis Graigin ja Conchyn kanssa (molemmat jo hieman vanhempaa kastia) tunkea itsemme seuraavana aamuna lahtevaan Easyrider bussiin jonka suunta oli kohti Pardoo karjatilan majoitusta. Matkaa oli taitettavana paljon joten paivan aikana ei tapahtunut oikeastaan muuta kuin etta hetkeksi pysahdyimme 80 mile beachilla ihmettelemassa...
Seuraavana paivana suuntasimme kohti Karijini kansallispuistoa ja ihmettelimme ja uiskentelimme lahinna siella sijaitsevissa erinaisissa pikkulammikoissa ja vesiputousmaisemissa. Reissun kohokohta oli kuitenkin vasta illalla uimassamme paikassa. Se oli aivan leirintamme vieressa oleva jokisola. Sinne piti laskeutua kovin kivikkoista tieta varovaisesti. Olin hieman myohassa muista ruokahaluni takia ja etsin reitin itse kyseiselle paikalle joten sain nauttia kauniista maisemista yksikseni. Tama hyva!
Loysin muiden vaatteet jokisolan rannalta lojumasta ja suuntasin niiden perusteella oikeaan suuntaan. Jokisolaa vartioi kaksi noin 50 metrista ylosnousevaa kalliota molemmilta puolilta ja ketaan ei nakynyt ja kuulunut missaan. Lahdin siis yksikseni uimaan tata solaa eteenpain ja pysahtelin valilla reunoistoilla sijaitsevilla kiven lohkareilla. Tunnelma oli mahtava! Mina ja jokisola kaksinemme siella! Uimatkaa oli noin 500-600 metria ja loppuvaiheessa loysin jo muutkin uimassa siella.. Graig liittyi viela seurakseni kun uin "vastarannalle" ihmettelemaan maisemia.. Ehdottomasti loistouimapaikka! Voisin melkein sanoa, etta parempi kuin viimeksi mainitsemani luonnon taysihoitola!
Joka tapauksessa, seuraavana aamuna jatkoimme taas matkaa suuntanamme Exmouth. Tallattavana oli taas pitka matka joten aikaa kului bussissa paljon.. Exmouthiin paastyamme kavimme noukkimassa mukaamme snorklailuvalineet ja suuntasimme noin 1,5 tunniksi snorklailemaan Ningaloo riutalle. Suurin osa riutasta oli kovin kuollutta, mutta paikan paalla ajelehti viela jokunen varikas tropiikin kala.. Joka tapauksessa snorklailu oli kohtuu mukavaa ja innostuin jopa sukeltelemaan.. nimimerkilla ei tottunut rapyloiden ja snorkkelin kayttaja...
Mina ja Graig olimme ainoat, jotka hyppasimme pois Exmouthissa Easyriderin kyydista. Olin siis ostanut hop on-hop off vaihtoehtoisen reissun, jolloin voisin hypata pois lahes missa tahdon.. Oppaamme oli aika ulalla koko ajan ja kyseli mm. onko kellaan lansiaustralian karttaa ja missa on ita ja lansi heti auringonnousun jalkeen ja pyysi meita pitamaan ikkunoita auki tuuletukseksi jottei bensa loppuisi.. perusaustralialaista opastoimintaa.. taalla on onnekas, jos saa hyvan oppaan... Olen kuullut kovin karmaisevia tarinoita..
No joka tapauksessa, seuraavana paivana kavelimme sukelluskauppaan, vuokrasimme auton ja snorkkelit seka varasimme itsellemme seuraavaksi paivaksi kolme sukellusta Muiron-saarilla. Lahdimme suuntaamaan Lakeside-snorklailupaikalle, joka osoittautui "hyvaksi" valinnaksi vahintaankin merielamansa vuoksi. Lisaksi selvisimme hengissa:
Menimme siis snorklailemaan.. Tapahtui seuraavaa. seurailimme kaloja riutalla joka oli kohtuu hyva riutanpala. Olimme siis kohtuullisen kaukana rannasta snorklailemassa. Ihmettelimme melko alkuvaiheessa miksi ihmiset olivat asettuneet riviin rannalla ja nayttivat tutkailevan jotain, ajattelimme etta ei kai siina mitaan ja jatkoimme snorklailua hyvan tovin. Naimme muunmuassa riuttahain, valtaisevan ison groperin (en tieda mika suomeksi ja oikeasti nain vain sen valtaisevan isot hampaat irvistamassa, muistutti muumin morkoa!) ja jossain vaiheessa havaitsimme delfiinit lahistolla ja kuulin ne veden alla, mutta yrityksista huolimatta emme niita saavuttaneet. Kummallista kylla poistuttuamme olimme ainoat henkilot snorklailemassa...
Joka tapauksessa saavuimme takaisin rannalle ja kuulimme syyn, mita ihmiset olivat rannalla pallistelleet tekematta meille minkaan nakoisia kasimerkkeja. Rannantuntumaan oli uiskennellut kaksimetrinen vasarapaahai! Oli siina ajankulukseen pallistellyt ihmisia rannalla! Ihmiset olivat sitten paattaneet poistua rannalta ja jattaa autuaan tietamattomat snorklailijat veteen.. todella fiksua.. kuuleman mukaan myos suuri piikkirausku oli lahestynyt meita jahdatessamme delfiineja, kyseinen olio onneksi on tarpeeksi ujo ja vaaraton. Joka tapauksessa kovin villia merielamaa kyseisessa kohteessa. Menimme viela kahteen eri paikkaan snorklailemaan, mutta saalis ei ollut lahellekaan nain "hyva".
Seuraava paiva (keskiviikko) kului sukellusreissulla. Kolme sukellusta hieman eri kohteissa kaikki. Ensimmainen sukellus sujui taysin panikoidessa silla edellisesta sukelluksesta oli kulunut riittavasti aikaa.. kaksi muuta sujui jo huomattavan paljon paremmin mutta joka tapauksessa koko ajan on pohdittava, kuinka kayttaa rapyloita, osunko koralleihin, muista hengittaa rauhallisesti, ala kayta kasia, katso kaloja, ala kadota sukelluskaveriasi, tsekkaa happi, muista poksauttaa korvia, tee sita tee tata, ala panikoi! Tasta seurauksena kulutat varmasti paljon happea etka nae riittavasti ymparistoa.. :D Joka tapauksessa viimeisella sukelluksella oli aika loisto, kun kilppari ilmestyi tyhjasta ja paatti heittaa kierroksen ymparillamme :D
Seuraavana eli viime yona olin niin vasynyt etta nukuin 13 tuntia. Tanaan en ole tehnyt oikeastaan mitaan ja huomen aamulla hyppaan taas easyrideriin ja suuntaan Coral Bayhin jossa luultavasti yksi yo ennen matkan jatkoa..
No mutta paatimme siis Graigin ja Conchyn kanssa (molemmat jo hieman vanhempaa kastia) tunkea itsemme seuraavana aamuna lahtevaan Easyrider bussiin jonka suunta oli kohti Pardoo karjatilan majoitusta. Matkaa oli taitettavana paljon joten paivan aikana ei tapahtunut oikeastaan muuta kuin etta hetkeksi pysahdyimme 80 mile beachilla ihmettelemassa...
Seuraavana paivana suuntasimme kohti Karijini kansallispuistoa ja ihmettelimme ja uiskentelimme lahinna siella sijaitsevissa erinaisissa pikkulammikoissa ja vesiputousmaisemissa. Reissun kohokohta oli kuitenkin vasta illalla uimassamme paikassa. Se oli aivan leirintamme vieressa oleva jokisola. Sinne piti laskeutua kovin kivikkoista tieta varovaisesti. Olin hieman myohassa muista ruokahaluni takia ja etsin reitin itse kyseiselle paikalle joten sain nauttia kauniista maisemista yksikseni. Tama hyva!
Loysin muiden vaatteet jokisolan rannalta lojumasta ja suuntasin niiden perusteella oikeaan suuntaan. Jokisolaa vartioi kaksi noin 50 metrista ylosnousevaa kalliota molemmilta puolilta ja ketaan ei nakynyt ja kuulunut missaan. Lahdin siis yksikseni uimaan tata solaa eteenpain ja pysahtelin valilla reunoistoilla sijaitsevilla kiven lohkareilla. Tunnelma oli mahtava! Mina ja jokisola kaksinemme siella! Uimatkaa oli noin 500-600 metria ja loppuvaiheessa loysin jo muutkin uimassa siella.. Graig liittyi viela seurakseni kun uin "vastarannalle" ihmettelemaan maisemia.. Ehdottomasti loistouimapaikka! Voisin melkein sanoa, etta parempi kuin viimeksi mainitsemani luonnon taysihoitola!
Joka tapauksessa, seuraavana aamuna jatkoimme taas matkaa suuntanamme Exmouth. Tallattavana oli taas pitka matka joten aikaa kului bussissa paljon.. Exmouthiin paastyamme kavimme noukkimassa mukaamme snorklailuvalineet ja suuntasimme noin 1,5 tunniksi snorklailemaan Ningaloo riutalle. Suurin osa riutasta oli kovin kuollutta, mutta paikan paalla ajelehti viela jokunen varikas tropiikin kala.. Joka tapauksessa snorklailu oli kohtuu mukavaa ja innostuin jopa sukeltelemaan.. nimimerkilla ei tottunut rapyloiden ja snorkkelin kayttaja...
Mina ja Graig olimme ainoat, jotka hyppasimme pois Exmouthissa Easyriderin kyydista. Olin siis ostanut hop on-hop off vaihtoehtoisen reissun, jolloin voisin hypata pois lahes missa tahdon.. Oppaamme oli aika ulalla koko ajan ja kyseli mm. onko kellaan lansiaustralian karttaa ja missa on ita ja lansi heti auringonnousun jalkeen ja pyysi meita pitamaan ikkunoita auki tuuletukseksi jottei bensa loppuisi.. perusaustralialaista opastoimintaa.. taalla on onnekas, jos saa hyvan oppaan... Olen kuullut kovin karmaisevia tarinoita..
No joka tapauksessa, seuraavana paivana kavelimme sukelluskauppaan, vuokrasimme auton ja snorkkelit seka varasimme itsellemme seuraavaksi paivaksi kolme sukellusta Muiron-saarilla. Lahdimme suuntaamaan Lakeside-snorklailupaikalle, joka osoittautui "hyvaksi" valinnaksi vahintaankin merielamansa vuoksi. Lisaksi selvisimme hengissa:
Menimme siis snorklailemaan.. Tapahtui seuraavaa. seurailimme kaloja riutalla joka oli kohtuu hyva riutanpala. Olimme siis kohtuullisen kaukana rannasta snorklailemassa. Ihmettelimme melko alkuvaiheessa miksi ihmiset olivat asettuneet riviin rannalla ja nayttivat tutkailevan jotain, ajattelimme etta ei kai siina mitaan ja jatkoimme snorklailua hyvan tovin. Naimme muunmuassa riuttahain, valtaisevan ison groperin (en tieda mika suomeksi ja oikeasti nain vain sen valtaisevan isot hampaat irvistamassa, muistutti muumin morkoa!) ja jossain vaiheessa havaitsimme delfiinit lahistolla ja kuulin ne veden alla, mutta yrityksista huolimatta emme niita saavuttaneet. Kummallista kylla poistuttuamme olimme ainoat henkilot snorklailemassa...
Joka tapauksessa saavuimme takaisin rannalle ja kuulimme syyn, mita ihmiset olivat rannalla pallistelleet tekematta meille minkaan nakoisia kasimerkkeja. Rannantuntumaan oli uiskennellut kaksimetrinen vasarapaahai! Oli siina ajankulukseen pallistellyt ihmisia rannalla! Ihmiset olivat sitten paattaneet poistua rannalta ja jattaa autuaan tietamattomat snorklailijat veteen.. todella fiksua.. kuuleman mukaan myos suuri piikkirausku oli lahestynyt meita jahdatessamme delfiineja, kyseinen olio onneksi on tarpeeksi ujo ja vaaraton. Joka tapauksessa kovin villia merielamaa kyseisessa kohteessa. Menimme viela kahteen eri paikkaan snorklailemaan, mutta saalis ei ollut lahellekaan nain "hyva".
Seuraava paiva (keskiviikko) kului sukellusreissulla. Kolme sukellusta hieman eri kohteissa kaikki. Ensimmainen sukellus sujui taysin panikoidessa silla edellisesta sukelluksesta oli kulunut riittavasti aikaa.. kaksi muuta sujui jo huomattavan paljon paremmin mutta joka tapauksessa koko ajan on pohdittava, kuinka kayttaa rapyloita, osunko koralleihin, muista hengittaa rauhallisesti, ala kayta kasia, katso kaloja, ala kadota sukelluskaveriasi, tsekkaa happi, muista poksauttaa korvia, tee sita tee tata, ala panikoi! Tasta seurauksena kulutat varmasti paljon happea etka nae riittavasti ymparistoa.. :D Joka tapauksessa viimeisella sukelluksella oli aika loisto, kun kilppari ilmestyi tyhjasta ja paatti heittaa kierroksen ymparillamme :D
Seuraavana eli viime yona olin niin vasynyt etta nukuin 13 tuntia. Tanaan en ole tehnyt oikeastaan mitaan ja huomen aamulla hyppaan taas easyrideriin ja suuntaan Coral Bayhin jossa luultavasti yksi yo ennen matkan jatkoa..
27. marraskuuta 2008
Huh, helletta
Olen aika uuvuksissa taman paivan kavelyn ansiosta, mutta yritan kirjoittaa jotain jarkevaa..
Kavimme tosiaan toisellakin vesiputouksella, josta oli maara tulla seuraavan yon majapaikkamme taivas kattonamme. Kyseessa oli leirinta-alue ja lahdimmekin lahes heti sinne saavuttuamme kipuamaan vesiputouksen ylapaahan johtavaa polkua pitkin. Helle oli taas kohdallaan ja hiki virtasi.
Lopulta paasimme ylapaahan ja loysimme mita ihanimman uimakohteen! Kyseessa oli jokunen pienimpi vesiputous laskeutumassa isompaan vesiputoukseen pienien lammikoiden myota. Kaytannossa maisemat olivat mahtavat metsineen ja ei tehnyt lainkaan pahaa kurkottaa putouksen "reunalta" alaspain, ja uiskennelta virkistavassa vedessa. Voisin jopa sanoa etta kyseessa oli kaunein paikka, jossa olen koskaan uinut... Jos pystyt kuvittelemaan hienon spa-kylpylan jota on yritetty luoda luonnonmukaiseksi, niin olet aika lahella vaikutelmaa jossa uimme. Lukuunottamatta seikkaa, etta tama oli luonnon muokkaama.
Yovyimme siis tahtitaivaan alla swageissa sen yon ja illalla soimme grilliruokaa.
Seuraavana paivana emme tehneet mielettomasti. Menimme vain yhdelle pienelle putoukselle istuskelemaan ja eras tytto unohti kenkansa majapaikkaamme niin siina tuhlautui sitten 1,5 tuntia kun oppaamme lahti niita noutamaan.
Sovimme retken paatteeksi etta tapaamme illalla oluen merkeissa ja paatimme olla tapaamatta 5 saksalaista jotka olivat olleet koko retken omissa oloissaan eivatka lainkaan sosiaalisia ja mennakin aivan toiseen kohteesen oluillemme..
Sarah, Catherine, Jenny, Jules ja Nicole olivat tyttoset joiden kanssa menimme hieman viettamaan aikaa mutta ei liian kauaa, silla kaikki olivat hiukan uuvuksissa. Mina paatin viettaa Darwinissa viela pari yota ennen kuin lahtisin reissuilleni taas.
Seuraavana paivana en tehnyt oikeastaan mitaan kuin tapoin aikaa Jennyn kanssa ja uiskentelimme hiukan hostellin altaalla. Kavimme myos tapaamassa retkikumppaneitamme parin oluen merkeissa ja paadyin eraan kanadalaisen pojan (Dallas) kanssa hetkeksi jopa baarin tanssilattialle jorailemaan. Puoliltaoin totesin, etta ehka maailman kostein kaupunki Darwin voitaisiin karistaa seuraavana aamuna kello seitseman. Suoritin yollisia pakkauksia ja aamulla menin bussiasemalle pohtimaan mihinka matka johtaisi. Tiesin etta bussi Broomeen lahtisi 7.15 ja piti vain valita matkakohde matkan varrelta, silla Broome oli viela niin pitkan matkan paassa. Paatin paatya Katherineen, silla bussiasemalla oli esite siella olevasta hostellista, joten ehka paikka olisi katsastamisen arvoinen..
Jokusen tunnin jalkeen olin perilla Katherinessa ja hyppasin ilmaisen kuljetuksen myota hostellibussiin. Hostellin pitaja oli oikein mukava mies, joka kyllakin luuli tytartaan apinaksi...
Tapasin heti huoneeni ulkopuolella estonialaisen tyton ja han ehdotti etta lahtisin seuraavana aamuna heidan kanssaan Katherine Gorge jokisola aamupalaristeilylle. Kavinkin lahes heti varaamassa itselleni paikan kyseisella parin tunnin risteilylle ja lahdin metsastamaan hiukan ruokaa. Palattuani hostellille juttelin ranskalaisen Dominiquen ja eraan uusiseelantilaisen pojan kanssa ja hetken paasta olin matkalla Katherinen kuumille lahteille taman ranskalaispoitsun kanssa. Han oli hieman erikoinen ja matkan varrella jo toivoin etta olisin lahtenyt kyseiseen kohteeseen yksinani, silla han koki minut vahan liian viehattavaksi. Kuumat lahteet olivat kuitenkin todella nakemisen arvoiset ja pulahdimme sinne uimaan hetkeksi. Vesi ei siis oikeasti ollut mitenkaan kuumaa vaan lahinna taas virkistavaa siina helteessa ja hiessa. Matkan varrella huomasimme myos tuhansia lepakoita lahipuissa ja nama kyseiset otokat kiipesivat puunrunkoa erittain eriskummallisen nakoisesti. Tapasimme myos joitakin aboriginaaleja ja juttelimme heidan kanssaan hetken lepakoista ja he kertoivat minulle kuinka he syovat naita lepakoita ja mina innokkaana kyselin kuinka ne valmistetaan..
Paatin viettaa Katherinessa vain yhden yon, silla kyseisessa paikassa ei ollut liikaa nakemista ja ranskalaispoikakin oli aika ahdistava. Seuraavana aamuna kavin jokisola risteilylla ihmettelemassa mahtavia maisemia ja huomasimme mm. myos yhden kaarmeen. Aika pitkalti reissun jalkeen vilvoittauduin taas hostellin altaalla ja hyppasin sitten bussiin bussiasemalle. Seurava kohteeni olisi Kununurra, jossa olen tallakin hetkella.
Kununurraan oli noin 7 tunnin matka ja matkan varrella oli vain yksi pikkukyla.. sekin 200-300 kilometria Kununurrasta.
Kununurrasta olin kuullut hyvia asioita,joten epailin viihtyvani vahintaan kaksi yota. Heti alkuun tutustuinkin Broomelaiseen aussimieheen Graziin joka tarjosi minulle olutta siina iltahelteessa ja otin sen kovin mielellani vastaan. (Huh helletta joka lisaa huomattavasti oluen kulutusta!)
Tutustuimme myos illan myota pariin hollantilaiseen Markiin ja Theoon seka saksalaiseen poikaan jonka nimeakaan en enaa muista silla han oli kovin hiljainen. Paransimme maailmaa juomalla jokusia oluita ja painuimme pehkuihin joskus iltamyohaan. Aamulla herasin kuitenkin aikaisin ja kavelin laguunia ihmettelemaan.. palattuani Theo ehdotti etta lahtisin heidan mukaansa katsomaan Ivanhoe crossingia, joka kaytannossa osoittautui leveaksi joeksi jonka lapi pystyi kyllakin ajamaan nelivedolla. Nelivetoa meilla ei ollut joten ihmettelimme vain kyseista tieta.. lisaksi kavimme tutkailemassa hieman kalliomaalauksia ja palailimme takaisin hostellille taydentamaan varastojamme, silla paatimmekin lahtea myos retkelle Wyndhamiin joka oli 100 kilsaa pohjoiseen.. Matkan varrella oli jokusia ukkosmyrskyja havaittavissa, silla sadekausi tekee taalla hurjaa vauhtia tuloaan..
Pysahdyimme The Grotto:lla joka on jokseenkin makea kalliomuodostelma. Laskeuduimme alas Grottoon ja alhaalla oli pieni lammikko ja kalliot sen ymparilla kuin kolme suoraa seinaa. Aika mahtava tamakin.
Jatkoimme matkaa Wyndhamiiin, jossa tarkoituksenamme oli menna viiden joen nakoalapaikalle. Ukonilma ja salamat loivat aika hyvaan tahtiin kyseisessa kylassa ja koimme ettei korkeimmalla paikalla oleilu ole ehka parahin idea. Kavimme siella ehka pari hassua sekuntia mutta salamat tuntuivat lyovan maahan melkein joka iskulla, joten olimme aika puput poksyissa ja ajoimme alas. Menimme satamaan ja koska emme olleet oikeastaan kokeneet sadetta lainkaan, astuimme ulos autosta katselemaan merta. Jonkun aikaa siina seisottuamme salama loi johonkin todella lahelle. Kuvittelisin sen lyoneen mereen. Nain sen lyovan, mutta en saanut mielikuvaa kuinka lahelle se loi ja kintut rupesivat toimimaan lahes yhta nopeasti kuin pamaus joka salamasta irtosi. Pojat ymparilla totesivat tunteneensa sahkovirran lavitseen, mutta mina en niinkaan mitaan huomannut. Totesimme kuitenkin etta parempi menna, silla emme tunteneet itseamme tervetulleiksi kyseiseen kylaan...
Tanaan kavin kavelylla Graigin kanssa laheisessa kansallispuistossa ja kyseisen kavelyn seurauksena olen seka han on kovin uupunut. Illalla hyppaamme bussiin, joka vie meidat yon yli noin 11 tuntia Broomeen.. Valilla tuskin on mitaan nakemisen arvoista... Broomen kaiken jarjen mukaan pitaisi olla mukava paikka..
Kavimme tosiaan toisellakin vesiputouksella, josta oli maara tulla seuraavan yon majapaikkamme taivas kattonamme. Kyseessa oli leirinta-alue ja lahdimmekin lahes heti sinne saavuttuamme kipuamaan vesiputouksen ylapaahan johtavaa polkua pitkin. Helle oli taas kohdallaan ja hiki virtasi.
Lopulta paasimme ylapaahan ja loysimme mita ihanimman uimakohteen! Kyseessa oli jokunen pienimpi vesiputous laskeutumassa isompaan vesiputoukseen pienien lammikoiden myota. Kaytannossa maisemat olivat mahtavat metsineen ja ei tehnyt lainkaan pahaa kurkottaa putouksen "reunalta" alaspain, ja uiskennelta virkistavassa vedessa. Voisin jopa sanoa etta kyseessa oli kaunein paikka, jossa olen koskaan uinut... Jos pystyt kuvittelemaan hienon spa-kylpylan jota on yritetty luoda luonnonmukaiseksi, niin olet aika lahella vaikutelmaa jossa uimme. Lukuunottamatta seikkaa, etta tama oli luonnon muokkaama.
Yovyimme siis tahtitaivaan alla swageissa sen yon ja illalla soimme grilliruokaa.
Seuraavana paivana emme tehneet mielettomasti. Menimme vain yhdelle pienelle putoukselle istuskelemaan ja eras tytto unohti kenkansa majapaikkaamme niin siina tuhlautui sitten 1,5 tuntia kun oppaamme lahti niita noutamaan.
Sovimme retken paatteeksi etta tapaamme illalla oluen merkeissa ja paatimme olla tapaamatta 5 saksalaista jotka olivat olleet koko retken omissa oloissaan eivatka lainkaan sosiaalisia ja mennakin aivan toiseen kohteesen oluillemme..
Sarah, Catherine, Jenny, Jules ja Nicole olivat tyttoset joiden kanssa menimme hieman viettamaan aikaa mutta ei liian kauaa, silla kaikki olivat hiukan uuvuksissa. Mina paatin viettaa Darwinissa viela pari yota ennen kuin lahtisin reissuilleni taas.
Seuraavana paivana en tehnyt oikeastaan mitaan kuin tapoin aikaa Jennyn kanssa ja uiskentelimme hiukan hostellin altaalla. Kavimme myos tapaamassa retkikumppaneitamme parin oluen merkeissa ja paadyin eraan kanadalaisen pojan (Dallas) kanssa hetkeksi jopa baarin tanssilattialle jorailemaan. Puoliltaoin totesin, etta ehka maailman kostein kaupunki Darwin voitaisiin karistaa seuraavana aamuna kello seitseman. Suoritin yollisia pakkauksia ja aamulla menin bussiasemalle pohtimaan mihinka matka johtaisi. Tiesin etta bussi Broomeen lahtisi 7.15 ja piti vain valita matkakohde matkan varrelta, silla Broome oli viela niin pitkan matkan paassa. Paatin paatya Katherineen, silla bussiasemalla oli esite siella olevasta hostellista, joten ehka paikka olisi katsastamisen arvoinen..
Jokusen tunnin jalkeen olin perilla Katherinessa ja hyppasin ilmaisen kuljetuksen myota hostellibussiin. Hostellin pitaja oli oikein mukava mies, joka kyllakin luuli tytartaan apinaksi...
Tapasin heti huoneeni ulkopuolella estonialaisen tyton ja han ehdotti etta lahtisin seuraavana aamuna heidan kanssaan Katherine Gorge jokisola aamupalaristeilylle. Kavinkin lahes heti varaamassa itselleni paikan kyseisella parin tunnin risteilylle ja lahdin metsastamaan hiukan ruokaa. Palattuani hostellille juttelin ranskalaisen Dominiquen ja eraan uusiseelantilaisen pojan kanssa ja hetken paasta olin matkalla Katherinen kuumille lahteille taman ranskalaispoitsun kanssa. Han oli hieman erikoinen ja matkan varrella jo toivoin etta olisin lahtenyt kyseiseen kohteeseen yksinani, silla han koki minut vahan liian viehattavaksi. Kuumat lahteet olivat kuitenkin todella nakemisen arvoiset ja pulahdimme sinne uimaan hetkeksi. Vesi ei siis oikeasti ollut mitenkaan kuumaa vaan lahinna taas virkistavaa siina helteessa ja hiessa. Matkan varrella huomasimme myos tuhansia lepakoita lahipuissa ja nama kyseiset otokat kiipesivat puunrunkoa erittain eriskummallisen nakoisesti. Tapasimme myos joitakin aboriginaaleja ja juttelimme heidan kanssaan hetken lepakoista ja he kertoivat minulle kuinka he syovat naita lepakoita ja mina innokkaana kyselin kuinka ne valmistetaan..
Paatin viettaa Katherinessa vain yhden yon, silla kyseisessa paikassa ei ollut liikaa nakemista ja ranskalaispoikakin oli aika ahdistava. Seuraavana aamuna kavin jokisola risteilylla ihmettelemassa mahtavia maisemia ja huomasimme mm. myos yhden kaarmeen. Aika pitkalti reissun jalkeen vilvoittauduin taas hostellin altaalla ja hyppasin sitten bussiin bussiasemalle. Seurava kohteeni olisi Kununurra, jossa olen tallakin hetkella.
Kununurraan oli noin 7 tunnin matka ja matkan varrella oli vain yksi pikkukyla.. sekin 200-300 kilometria Kununurrasta.
Kununurrasta olin kuullut hyvia asioita,joten epailin viihtyvani vahintaan kaksi yota. Heti alkuun tutustuinkin Broomelaiseen aussimieheen Graziin joka tarjosi minulle olutta siina iltahelteessa ja otin sen kovin mielellani vastaan. (Huh helletta joka lisaa huomattavasti oluen kulutusta!)
Tutustuimme myos illan myota pariin hollantilaiseen Markiin ja Theoon seka saksalaiseen poikaan jonka nimeakaan en enaa muista silla han oli kovin hiljainen. Paransimme maailmaa juomalla jokusia oluita ja painuimme pehkuihin joskus iltamyohaan. Aamulla herasin kuitenkin aikaisin ja kavelin laguunia ihmettelemaan.. palattuani Theo ehdotti etta lahtisin heidan mukaansa katsomaan Ivanhoe crossingia, joka kaytannossa osoittautui leveaksi joeksi jonka lapi pystyi kyllakin ajamaan nelivedolla. Nelivetoa meilla ei ollut joten ihmettelimme vain kyseista tieta.. lisaksi kavimme tutkailemassa hieman kalliomaalauksia ja palailimme takaisin hostellille taydentamaan varastojamme, silla paatimmekin lahtea myos retkelle Wyndhamiin joka oli 100 kilsaa pohjoiseen.. Matkan varrella oli jokusia ukkosmyrskyja havaittavissa, silla sadekausi tekee taalla hurjaa vauhtia tuloaan..
Pysahdyimme The Grotto:lla joka on jokseenkin makea kalliomuodostelma. Laskeuduimme alas Grottoon ja alhaalla oli pieni lammikko ja kalliot sen ymparilla kuin kolme suoraa seinaa. Aika mahtava tamakin.
Jatkoimme matkaa Wyndhamiiin, jossa tarkoituksenamme oli menna viiden joen nakoalapaikalle. Ukonilma ja salamat loivat aika hyvaan tahtiin kyseisessa kylassa ja koimme ettei korkeimmalla paikalla oleilu ole ehka parahin idea. Kavimme siella ehka pari hassua sekuntia mutta salamat tuntuivat lyovan maahan melkein joka iskulla, joten olimme aika puput poksyissa ja ajoimme alas. Menimme satamaan ja koska emme olleet oikeastaan kokeneet sadetta lainkaan, astuimme ulos autosta katselemaan merta. Jonkun aikaa siina seisottuamme salama loi johonkin todella lahelle. Kuvittelisin sen lyoneen mereen. Nain sen lyovan, mutta en saanut mielikuvaa kuinka lahelle se loi ja kintut rupesivat toimimaan lahes yhta nopeasti kuin pamaus joka salamasta irtosi. Pojat ymparilla totesivat tunteneensa sahkovirran lavitseen, mutta mina en niinkaan mitaan huomannut. Totesimme kuitenkin etta parempi menna, silla emme tunteneet itseamme tervetulleiksi kyseiseen kylaan...
Tanaan kavin kavelylla Graigin kanssa laheisessa kansallispuistossa ja kyseisen kavelyn seurauksena olen seka han on kovin uupunut. Illalla hyppaamme bussiin, joka vie meidat yon yli noin 11 tuntia Broomeen.. Valilla tuskin on mitaan nakemisen arvoista... Broomen kaiken jarjen mukaan pitaisi olla mukava paikka..
26. marraskuuta 2008
Darwin, Kakadu kansallispuisto
Lensin seuraavaksi tosiaan Darwiniin. Darwinissa rupesin kyselemaan huonetovereiltani, josko he ovat jo kayneet Kakadussa ja huonetoverini Jenny oli menossa seuraavana paivana ja innosti minut mukaansa samalle reissulle. Kavin pyytamassa hyvan tarjouksen respasta ja seuraavana aamuna kello seitseman pitikin jo olla lahdossa.
Ensimmaiseksi menimme Mary Riverille, ja mina olin hammentynyt metsikon elaimiston maarasta. Pikkukenguruita pomppi kaikkialla ja erinaisia lintuja oli mahdoton maara. Tiella oleskeli myos matkan varrella villeja vesipuhveleita...
Mary Riverilla osallistuimme pienelle jokiristeilylle. Joessa vaijyi krokotiileja ja lintujen maara pysyi yha erittain kirjavana! Poistuessamme veneesta huomasimme myos pienikokoisen goannan (pienempi kuin minka aikoinaan kohtasimme Cairnsissa).
Taman jalkeen olikin tiedossa jonkun verran ajelua nelivetobussillamme ennen kuin paasimme Ubirr-kalliomaalaus kohteeseen. Helle oli mahdoton ja joka ikinen hikoili elamansa edesta. Kiipesimme myos Crocodile Dundeesta tutulle nakoalapaikalle tutkailemaan maisemia mutta aurinko porotti liian kuumasti siella pitkan aikaa ollaksemme. Aboriginaalikalliomaalaukset olivat kohtuullisen mahtavia.
Taman jalkeen ostimme virkistavia juomia ja matkasimme seuraavaan kohteeseen, joka sekin oli kohtuullisen kaukana. Kakadussa riittaa ihmeteltavaa, mutta puolet puistosta on aboriginaalimaita, joihin valkoisella miehilla ei ole lupaa menna ilman todella hyvaa syyta. Voitte ymmartaa etta tama maailman kolmanneksi suurin kansallispuisto katkee varmasti sisaansa viela ties kuinka monta aboriginaalien pyhaa paikkaa, joista valkoisilla valloittajilla ei ole minkaan nakoista tietoa ja joista aboilla tuskin on pienentakaan tarvetta meille kertoa sailyttaakseen edes jotain pyhaa!
Seuraava k0hde oli vain pieni "siltakavely" Yellow watersilla. Siellakin oli yksinainen vesipuhveli, joka onneksemme juoksi karkuun. Oppaamme ei kuulemma koskaan ollut nahnyt puhvelia niin lahelta. Matkasimme leiriimme, jonka varmuuden vuoksi varasimme pysyvista telttapaikoista, silla ukkosmyrskyt eivat olleet kaukana. Majoituksessamme menimme loikoilemaan uima-altaalle odotellen illallista.
Seuraavana paivana matkasimme Jim Jim Fallsille, joka on sadekauden vesiputous mutta sijaitsee ihan kohtuu natilla paikalla joten ilman putoustakin paikka on kaunis. Onneksemme olimme ehka juuri ensimmaiset jotka nakivat Jim Jim Falssin virtaavan tana vuonna. 5% kakadun kavijoista paasee nakemaan Jim Jim Falssin virtaavana, silla viikko pari sen jalkeen kun se alkaa virtaamaan on tulvat jo mahtavia... no mutta lisaa myohemmin..
Ensimmaiseksi menimme Mary Riverille, ja mina olin hammentynyt metsikon elaimiston maarasta. Pikkukenguruita pomppi kaikkialla ja erinaisia lintuja oli mahdoton maara. Tiella oleskeli myos matkan varrella villeja vesipuhveleita...
Mary Riverilla osallistuimme pienelle jokiristeilylle. Joessa vaijyi krokotiileja ja lintujen maara pysyi yha erittain kirjavana! Poistuessamme veneesta huomasimme myos pienikokoisen goannan (pienempi kuin minka aikoinaan kohtasimme Cairnsissa).
Taman jalkeen olikin tiedossa jonkun verran ajelua nelivetobussillamme ennen kuin paasimme Ubirr-kalliomaalaus kohteeseen. Helle oli mahdoton ja joka ikinen hikoili elamansa edesta. Kiipesimme myos Crocodile Dundeesta tutulle nakoalapaikalle tutkailemaan maisemia mutta aurinko porotti liian kuumasti siella pitkan aikaa ollaksemme. Aboriginaalikalliomaalaukset olivat kohtuullisen mahtavia.
Taman jalkeen ostimme virkistavia juomia ja matkasimme seuraavaan kohteeseen, joka sekin oli kohtuullisen kaukana. Kakadussa riittaa ihmeteltavaa, mutta puolet puistosta on aboriginaalimaita, joihin valkoisella miehilla ei ole lupaa menna ilman todella hyvaa syyta. Voitte ymmartaa etta tama maailman kolmanneksi suurin kansallispuisto katkee varmasti sisaansa viela ties kuinka monta aboriginaalien pyhaa paikkaa, joista valkoisilla valloittajilla ei ole minkaan nakoista tietoa ja joista aboilla tuskin on pienentakaan tarvetta meille kertoa sailyttaakseen edes jotain pyhaa!
Seuraava k0hde oli vain pieni "siltakavely" Yellow watersilla. Siellakin oli yksinainen vesipuhveli, joka onneksemme juoksi karkuun. Oppaamme ei kuulemma koskaan ollut nahnyt puhvelia niin lahelta. Matkasimme leiriimme, jonka varmuuden vuoksi varasimme pysyvista telttapaikoista, silla ukkosmyrskyt eivat olleet kaukana. Majoituksessamme menimme loikoilemaan uima-altaalle odotellen illallista.
Seuraavana paivana matkasimme Jim Jim Fallsille, joka on sadekauden vesiputous mutta sijaitsee ihan kohtuu natilla paikalla joten ilman putoustakin paikka on kaunis. Onneksemme olimme ehka juuri ensimmaiset jotka nakivat Jim Jim Falssin virtaavan tana vuonna. 5% kakadun kavijoista paasee nakemaan Jim Jim Falssin virtaavana, silla viikko pari sen jalkeen kun se alkaa virtaamaan on tulvat jo mahtavia... no mutta lisaa myohemmin..
19. marraskuuta 2008
Salamoita kerrakseen!
Kata Tjuta oli siis tosiaan aivan kasittamattoman upea ja kierreltiin auringon paisteessa sen pienta osuutta ympari. Oppaamme oli kaskenyt meita pakkaamaan uima-asut mukaan josko siella olisi pikkuvesiputouslammikoita ja kyllahan sielta semmoinen sitten loytyikin. Vesi oli ilmeisesti virkistavan viileaa. Itse en kokeillut :D.
Kata Tjutalta kaytiin akkiseltaan leirissa ja riennettiin ulurun auringonlasku parkkipaikalle toivomaan josko tanaan olisi mahdollisuuksia spektaakkeliin. Toivottua spektaakkelia ei taaskaan saatu silla horisontissa oli pilvia vaikka muuten taivas olikin pilveton.
Varsinainen odottamaton spektaakkeli alkoi parkkipaikalla syomamme illallisen jalkeen kun suurin osa turistipoppoosta oli jo lahtenyt ja paikalla enaa meidan lisaksi yksi auto. Pimea laskeutui ja taivaan rannassa rupesi nakymaan salamien tahdittamaa valoshowta, ylapuolella oli tahtikirkas taiva ja taustalla Uluru. Kaytannossa kyseessa olin 4 erillista ukkosmyrskya jotka saartoivat meita horisonteissa joka suunnassa. Ukkoset olivat sen verta kaukana, etta jyrinatkaan eivat kuuluneet mutta diskoilmio oli taattu. Salamat loivat pilvissa kasittamattoman usein ja minua ainakin hirvitti jo siina vaiheessa josko ne loytaisivat meidat..
Tarpeeksi kauan ihasteltuamme lahdimme leiriin nukkumaan. Porukka tuntui olevan aika vasynytta ja mina vain ihastelin poydallani maatessa taivaanrannassa lyovia salamoita. En ole ikina nahnyt yhta upeaa ja voimakasta ukkosta ja suoraan sanottuna hirvitti kun ukkoset tulivat lahemmaksi. Tiedostin, etta aavikolla ei kauhean usein tule vetta ja kun tulee niin voi kayda pahastikin… Muiden nukahdettua kavin viela yksikseni kavelylla ihastelemassa uskomatonta taivasta. Tuntui etta salamat loivat joka suuntaan ja erityisesti pilvien sisalla ja ylospain. Joskus salamat olivat myos kasittamattoman kirkkaita ja ne loivat koko ajan todella usein..
Nukahdin uupuneena kavelyn jalkeen kohtuu pian ja muistan heranneeni keskella yota, kun yksi naista ukkosmyrskyista oli saavuttanut meidat. Tuhisin yksikseni ja kaansin kylkea ja varmaan puolessa minuutissa olin taas unessa. Ei nayttanyt paljoa kiinnostavan.. Kuuleman mukaan myrsky kesti parisen tuntia. Mina nukuin sikeasti sen ohi ja aamulla herasimme aikaisin kiirehtiaksemme auringonnousuun, silla taivas oli taas kirkastunut..
Auringonnousu ei vaihteeksi ollut onnistunut mutta valiako halla sitten kai, silla emmehan edes nahneet reissun aikana Kings Canyonia sateiden takia. Ilmeisesti taytyy tehda toinenkin reissu.. Kavimme viela tiistaina kiertamassa lyhyemman lenkin Kata Tjutalla ennen paluutamme Alice Springsiin.
Matkan varrella ajoimme lapi alueita, joissa myrsky oli edellisena yona riehunut toden teolla. Lammikoita ja jarvia oli paikoissa missa niita ei pitanyt olla ja enemman kuin 7 kertaa ajoimme jonkun ylitsepursuavan virtaosuuden yli.. Eraalla karjatilalla jolla pysahdyimme saimme tietoomme etta he olivat saaneet edellisena yon 37mm vetta. Ilmainen leirinta-alue heidan tilallaan oli kaytannossa jarvi. :D
Matkaa jatkoimme ja kohtasimme hiekkamyrskynkin matkan varrella. Mielenkiintoista. Paastyamme Aliceen huomasimme, etta normaalisti kuiva Todd-river oli ylitsepursuava! Se oli siis kasittamattoman suuri ja alice oli kohtuu kaaoksessa, silla ainoastaan yksi silta joen yli oli auki ja kaikki halusivat kayttaa sita….
Hostellilla bongasin samaan aikaan eri reissulla olleen itavaltalaispojan, joka lahti kanssani ja parin tuttunsa kanssa matkaamaan Annies placeen iltaa viettamaan. Olimme sopineet reissuporukan kanssa etta tapaamme siella. Vietin iltaa siella lahinna Matt’n, Jennin, Tobiaksen ja kanadalaispariskunnan seurassa.. Muut tuntuivat olevan vahan liian outoja asiaa enempaa kommentoimatta!
Kuulin myos tarinoita etta kyseiset ukkosmyrskyt ylittaessaan keskiaustraliaa olivat haavoittaneet 7 ihmista ja kaksi rajumpaa osumaa ilmeisesti.. Lisaksi se karjatila jolla pysahdyimme kotiintulomatkalla oli ilmeisesti sunnuntaina lapikaynyt jonkin asteen murhanaytelman.. tieda sitten ovatko nama kuulopuheita. Totta ainakin on etta itarannikko on talla hetkella ilmeisesti kaaoksessa, silla Brisbaneen on iskenyt paikallinen sykloni ja porukka on siella ilmeisesti ilman sahkoa ja juomavetta.. tallaista ausseissa. Saavuin tanaan lampimaan Darwiniin(ei turhan kuuma viela) onnellisen tietavaisena etta mahdollisesti jo tanaan alkavat vahintaan 5 paivan ukkosmyrskyt.. asken soittelin yksille tytoille jotka ovat menossa 4vetoseikkailuretkelle lansirannikolle ja kaipailivat seuraa mutta pirulaiset olivat kayneet jo kakadussa jonne haluan seuraavaksi suunnata… toivottavasti pystyn ottamaan heidat kiinni jossain vaiheessa…
Kata Tjutalta kaytiin akkiseltaan leirissa ja riennettiin ulurun auringonlasku parkkipaikalle toivomaan josko tanaan olisi mahdollisuuksia spektaakkeliin. Toivottua spektaakkelia ei taaskaan saatu silla horisontissa oli pilvia vaikka muuten taivas olikin pilveton.
Varsinainen odottamaton spektaakkeli alkoi parkkipaikalla syomamme illallisen jalkeen kun suurin osa turistipoppoosta oli jo lahtenyt ja paikalla enaa meidan lisaksi yksi auto. Pimea laskeutui ja taivaan rannassa rupesi nakymaan salamien tahdittamaa valoshowta, ylapuolella oli tahtikirkas taiva ja taustalla Uluru. Kaytannossa kyseessa olin 4 erillista ukkosmyrskya jotka saartoivat meita horisonteissa joka suunnassa. Ukkoset olivat sen verta kaukana, etta jyrinatkaan eivat kuuluneet mutta diskoilmio oli taattu. Salamat loivat pilvissa kasittamattoman usein ja minua ainakin hirvitti jo siina vaiheessa josko ne loytaisivat meidat..
Tarpeeksi kauan ihasteltuamme lahdimme leiriin nukkumaan. Porukka tuntui olevan aika vasynytta ja mina vain ihastelin poydallani maatessa taivaanrannassa lyovia salamoita. En ole ikina nahnyt yhta upeaa ja voimakasta ukkosta ja suoraan sanottuna hirvitti kun ukkoset tulivat lahemmaksi. Tiedostin, etta aavikolla ei kauhean usein tule vetta ja kun tulee niin voi kayda pahastikin… Muiden nukahdettua kavin viela yksikseni kavelylla ihastelemassa uskomatonta taivasta. Tuntui etta salamat loivat joka suuntaan ja erityisesti pilvien sisalla ja ylospain. Joskus salamat olivat myos kasittamattoman kirkkaita ja ne loivat koko ajan todella usein..
Nukahdin uupuneena kavelyn jalkeen kohtuu pian ja muistan heranneeni keskella yota, kun yksi naista ukkosmyrskyista oli saavuttanut meidat. Tuhisin yksikseni ja kaansin kylkea ja varmaan puolessa minuutissa olin taas unessa. Ei nayttanyt paljoa kiinnostavan.. Kuuleman mukaan myrsky kesti parisen tuntia. Mina nukuin sikeasti sen ohi ja aamulla herasimme aikaisin kiirehtiaksemme auringonnousuun, silla taivas oli taas kirkastunut..
Auringonnousu ei vaihteeksi ollut onnistunut mutta valiako halla sitten kai, silla emmehan edes nahneet reissun aikana Kings Canyonia sateiden takia. Ilmeisesti taytyy tehda toinenkin reissu.. Kavimme viela tiistaina kiertamassa lyhyemman lenkin Kata Tjutalla ennen paluutamme Alice Springsiin.
Matkan varrella ajoimme lapi alueita, joissa myrsky oli edellisena yona riehunut toden teolla. Lammikoita ja jarvia oli paikoissa missa niita ei pitanyt olla ja enemman kuin 7 kertaa ajoimme jonkun ylitsepursuavan virtaosuuden yli.. Eraalla karjatilalla jolla pysahdyimme saimme tietoomme etta he olivat saaneet edellisena yon 37mm vetta. Ilmainen leirinta-alue heidan tilallaan oli kaytannossa jarvi. :D
Matkaa jatkoimme ja kohtasimme hiekkamyrskynkin matkan varrella. Mielenkiintoista. Paastyamme Aliceen huomasimme, etta normaalisti kuiva Todd-river oli ylitsepursuava! Se oli siis kasittamattoman suuri ja alice oli kohtuu kaaoksessa, silla ainoastaan yksi silta joen yli oli auki ja kaikki halusivat kayttaa sita….
Hostellilla bongasin samaan aikaan eri reissulla olleen itavaltalaispojan, joka lahti kanssani ja parin tuttunsa kanssa matkaamaan Annies placeen iltaa viettamaan. Olimme sopineet reissuporukan kanssa etta tapaamme siella. Vietin iltaa siella lahinna Matt’n, Jennin, Tobiaksen ja kanadalaispariskunnan seurassa.. Muut tuntuivat olevan vahan liian outoja asiaa enempaa kommentoimatta!
Kuulin myos tarinoita etta kyseiset ukkosmyrskyt ylittaessaan keskiaustraliaa olivat haavoittaneet 7 ihmista ja kaksi rajumpaa osumaa ilmeisesti.. Lisaksi se karjatila jolla pysahdyimme kotiintulomatkalla oli ilmeisesti sunnuntaina lapikaynyt jonkin asteen murhanaytelman.. tieda sitten ovatko nama kuulopuheita. Totta ainakin on etta itarannikko on talla hetkella ilmeisesti kaaoksessa, silla Brisbaneen on iskenyt paikallinen sykloni ja porukka on siella ilmeisesti ilman sahkoa ja juomavetta.. tallaista ausseissa. Saavuin tanaan lampimaan Darwiniin(ei turhan kuuma viela) onnellisen tietavaisena etta mahdollisesti jo tanaan alkavat vahintaan 5 paivan ukkosmyrskyt.. asken soittelin yksille tytoille jotka ovat menossa 4vetoseikkailuretkelle lansirannikolle ja kaipailivat seuraa mutta pirulaiset olivat kayneet jo kakadussa jonne haluan seuraavaksi suunnata… toivottavasti pystyn ottamaan heidat kiinni jossain vaiheessa…
18. marraskuuta 2008
Uluru-Kata Tjuta kansallispuisto toisin sanoen punainen keskusta!
Huhhuh, aika toimintaa!
Lensin sitten tosiaan Alice Springsiin ja heti saavuttuani huomasin, etta paikan paallahan on satanut vetta vasta.. mita ihmetta, ajattelin. No, mikas siina tsuumailin paikkaa ja kavin maksamassa seuraavana paivana alkavan kivireissun toiselle hostellille. Pimea kerkesi jo laskeutua ja ajattelin lahtea silti pistaytymassa Anzac-kukkulalla kattomassa Alice Springsia yoaikaan. Mikas siina, matkan aikana alkoi hieman satamaan, mutta sade ei varsinaisesti kastellut vaikka olevinaan kova sade olikin. Sitten nain kaukaisuudessa salaman lyovan ja innostuin, etta paaseeko tassa aavikolle vesisateen jalkeen! Kavelin kukkulalle ihastelemaan kaukaisuudessa lyovia salamoita ja paikalla oli pari paikallista sallia kameroineen kuvailemassa taivasta. Painuin jonkun ajan paasta nukkumaan, silla aamulla pitaisi olla pystyssa ennen kuutta..
Aamulla minut noudettiin sitten hostellilta kuuden aikoihin ja suunnattiin toiselle hostellille, jonka jarkkaama reissu olisi. Possea bussiin tuli yhteensa lahemmas parikymmenta. Lahdettiin innokkaasti matkaan... jokusen kilsan paasta matka tyssas. Tie oli vaikeakulkuinen tulvivan vesiesteen takia... tiella oli ainakin puoli metria vetta mittausten mukaan ja edellisena yona vetta oli tullut 40mm. Tama on suurin piirtein alice springsin koko vuoden vesilaskeuma.. Ja ottaen huomioon, etta kyseisessa paikassa ei ole satanut viimeiseen ainakaan 18 kuukauteen.. joku puhui 22 kuukaudestakin..
bussimme ei ollut neliveto, joten kuskimme Leith rupesi tutkailemaan mitenka tilanteen kanssa toimisimme.. talla valin me kaikki muut menimme pallistelemaan tulvivaa vesimassaa! Kaikkia pohditutti, etta tahanko matkamme jo tyssaisi. Palasimme bussille ja Leith sitten oli todennut, etta lapi mennaan! (Leith oli muutenkin koko reissun aika loisto opas!)
Ja lapi mentiin! Ja hyvin meni! Matka jatkui iloisesti pohtien mita muita vesimassoja tiellemme osuisi.. aika nopeasti tajusimme, etta kyseiselle paivalle suunnittelemamme Kings Canyon retki ei tulisi onnistumaan. Tiet kanjonille oli suljettu ja porukka oli jumissa Kings Canyonilla.. Paatimme sitten tehda retken painvastaisessa jarjestyksessa ja suunnatakin heti kohti Ulurua. Kavimme kuitenkin ennen sita pysahtymassa jollain kamelitilalla, mutta kukaan muu ei ollut innostunut kameliajelusta niin en kehdannut ite menna.. Matkan varrelta nappasimme kyytiin myos Swagit, eli ensi yon kotimme. Swag on makuupussin tyyppinen teltta, johon vain kaariydytaan sitten sisaan. Swagit luonnollisesti pinosimme bussin keskikaytavalle kaikkien tielle, jotteivat ne paasisi kastumaan. Normaalisti saatila ei ole ongelma pusseja kuljetettaessa ja ne menevat mukavasti trailerin katolla... Nyt tuli siis kuitenkin vetta.
Ajelimme sitten 400 kilsaa Ulurulle ja paasimme todistamaan harvinaista nakya kyseisesta kivesta pilvisella ja sateisella saalla! Kivi itsessaan oli aivan uskomattoman makea ja epatodellinen! (Toim.huom. talla kertaa missaan kirjoittamassa tekstissani ei ole mukana patkan vertaa Nooran tavanmukaista "upeaa" liioittelua)
Kauempaa otettujen kuvien jalkeen lahdimme suuntaamaan lahemmaksi kivea ja kavimme pienoisella kavelylla oppaamme opastuksella. Tutkailimme aboriginaalien kiveen riipustamia kuvia ja kuulimme erilaisia tarinoita aboista ja heidan ajatuksistaan kivesta. Vetta ei tassa vaiheessa satanut, joten olimme turvassa. Taivas pysyi kuitenkin taysin pilvien valloittamana. Paasimme todistamaan myos harvinaista nakya, kun Ulurun pinnassa putoilee vesiputouksia. Putoukset eivat silla hetkella olleet enaa mitenkaan hirvean isoja, mutta kiven ymparistossa asuvat sammakot tuntuivat olevan kovin innoissaan vedesta aanekkaan kurnutuksen muodossa!
Ystavystyin heti reissun alussa teksasilaisen Saban kanssa, joka oli juuriltaan pakistanilainen. Pienen kavelyretken jalkeen koko poppoo lahti kavelemaan ympari koko kivea. Kyseessa oli parin tunnin tasamaastokavely ja tassa vaiheessa olin kovin onnellinen ettei paikalla vallinnut tavanomainen kostea vahintaan 30 asteinen lampotila. Kavelimme reissun lahinna Saban kanssa ja ihastelimme kivea ja sen uskomattomia muotoja.
Auringonlaskun aikaan menimme auringonlasku parkkipaikalle tutkailemaan sirkusta, joka oli paikan paalla. Kauhia maara turistibusseja ja kaiken maailman samppanjatarjoilua! Sinansa huvittavaa, silla nailla pilvimassoilla auringonlaskua ei edes olisi.. Eika ollut. Soimme auringonlaskun aikaan parkkipaikalla sitten leiriruokaa, jonka Leith meille valmisti. Olimme viimeiset, jotka paikalta katosivat pimean jo laskeuduttua ja aika pitkalti leiriin paastyamme suurin osa porukasta asetti toiveikkaasti swaginsa tahtitaivaan alle ja painui pehkuihin. Jonkun ajan paasta herasin kuitenkin pieneen vesisateeseen ja siirsin swagini leirikeittiokatoksen alle. Muutkin totesivat taman olevan parempi vaihtoehto. Jatkoin uniani ja nain painajaista, etta kastuimme taysin (olimme nahneet edellisena yona kyseisella leirinta-alueella majoittuneen toisen porukan kuivattelemassa vaatteitaan ja petejaan, siksi tama!). Jonkun ajan kuluttua herasin rajuun vesisateeseen ja siirsin valittomasti swagini poydalle ja menin herattelemaan Sabaa hanen syvasta unestaan. Tytto ei ensin tajunnut mista oli kyse, mutta siirsi lopulta itsensakin poydalle. Hetkea myohemmin, lattia oli veden valloittama. Hyva ajoitus toden totta!
Jatkoimme uniamme jonkun ajan kuluttua. Jostain syysta Quebeqilainen lintubongaripariskunta ei siirtynyt lattialta mihinkaan parempaan turvaan...
Emme heranneet aamulla auringonnousuun, koska sita ei olisi ollut. Sen sijaan herasimme siihen, etta bussimme avain oli kadoksissa. Tarkoitus oli, etta se asetettaisiin aina eturenkaan paalle ja kyseisessa paikassa avain ei ollut. Soimme aamupalan ja taman jalkeen porukka etsi tuskissaan avainta ja Leith kiroili... Aikataulumme oli pahasti myohassa.. Lopulta avain loytyi renkaan takaa, josta oli kylla jo etsitty mutta ilmeisesti siirrettyamme bussia hiukan avain oli sitten liikkunut paremmin saavutettaviin.
Lahdimme Kulttuurikeskukseen ulurun reunoistoille ja sen jalkeen suuntasimme Kata Tjutalle, joka on toinen makea kivimuodostelma. Tai lahinna 36 kivea. Vetta tuli vaihteeksi ja vastaamme tuli Rock Tour bussi joka oli ilmeisesti kaynyt jo kokeilemassa Kata Tjutan ymparikavelya, mutta olivat todenneet ettei reissusta tule mitaan. Saavuimme Kata Tjutalle ja olimme innokkaasti (jotkut, mina, ei ollut niin innostunut 2-3 tunnin kavelysta ilman sadetakkia, silla vesi ei ollut lamminta!) lahtemassa kavelemaan kun Leith totesi etta mita jos odotettaisiin hetki. Odotimme noin kymmenen minuuttia ja ihmeen kaupalla sade lakkasi. Suuntasimme sitten kavelyn reunustalle ja paatimme lahtea matkaan. Kummallisesti 15 minuutin kuluttua taivas oli jo sininen ja aurinko paistoi taydella teholla lammittaen ja porottaen! Kata Tjuta oli aivan kasittamattoman upea ja reissun arvoinen! Paljon parempi mielestani kuin Uluru!
Lisaa tasta pian, silla Internet-aika alkaa nyt uupua, joten kirjoitan lisaa ehka huomenissa kun en nyt pysty ostamaan lisaa aikaa ja taytyy kiiruhtaa reissun jalkeisiin bileisiin!
Lensin sitten tosiaan Alice Springsiin ja heti saavuttuani huomasin, etta paikan paallahan on satanut vetta vasta.. mita ihmetta, ajattelin. No, mikas siina tsuumailin paikkaa ja kavin maksamassa seuraavana paivana alkavan kivireissun toiselle hostellille. Pimea kerkesi jo laskeutua ja ajattelin lahtea silti pistaytymassa Anzac-kukkulalla kattomassa Alice Springsia yoaikaan. Mikas siina, matkan aikana alkoi hieman satamaan, mutta sade ei varsinaisesti kastellut vaikka olevinaan kova sade olikin. Sitten nain kaukaisuudessa salaman lyovan ja innostuin, etta paaseeko tassa aavikolle vesisateen jalkeen! Kavelin kukkulalle ihastelemaan kaukaisuudessa lyovia salamoita ja paikalla oli pari paikallista sallia kameroineen kuvailemassa taivasta. Painuin jonkun ajan paasta nukkumaan, silla aamulla pitaisi olla pystyssa ennen kuutta..
Aamulla minut noudettiin sitten hostellilta kuuden aikoihin ja suunnattiin toiselle hostellille, jonka jarkkaama reissu olisi. Possea bussiin tuli yhteensa lahemmas parikymmenta. Lahdettiin innokkaasti matkaan... jokusen kilsan paasta matka tyssas. Tie oli vaikeakulkuinen tulvivan vesiesteen takia... tiella oli ainakin puoli metria vetta mittausten mukaan ja edellisena yona vetta oli tullut 40mm. Tama on suurin piirtein alice springsin koko vuoden vesilaskeuma.. Ja ottaen huomioon, etta kyseisessa paikassa ei ole satanut viimeiseen ainakaan 18 kuukauteen.. joku puhui 22 kuukaudestakin..
bussimme ei ollut neliveto, joten kuskimme Leith rupesi tutkailemaan mitenka tilanteen kanssa toimisimme.. talla valin me kaikki muut menimme pallistelemaan tulvivaa vesimassaa! Kaikkia pohditutti, etta tahanko matkamme jo tyssaisi. Palasimme bussille ja Leith sitten oli todennut, etta lapi mennaan! (Leith oli muutenkin koko reissun aika loisto opas!)
Ja lapi mentiin! Ja hyvin meni! Matka jatkui iloisesti pohtien mita muita vesimassoja tiellemme osuisi.. aika nopeasti tajusimme, etta kyseiselle paivalle suunnittelemamme Kings Canyon retki ei tulisi onnistumaan. Tiet kanjonille oli suljettu ja porukka oli jumissa Kings Canyonilla.. Paatimme sitten tehda retken painvastaisessa jarjestyksessa ja suunnatakin heti kohti Ulurua. Kavimme kuitenkin ennen sita pysahtymassa jollain kamelitilalla, mutta kukaan muu ei ollut innostunut kameliajelusta niin en kehdannut ite menna.. Matkan varrelta nappasimme kyytiin myos Swagit, eli ensi yon kotimme. Swag on makuupussin tyyppinen teltta, johon vain kaariydytaan sitten sisaan. Swagit luonnollisesti pinosimme bussin keskikaytavalle kaikkien tielle, jotteivat ne paasisi kastumaan. Normaalisti saatila ei ole ongelma pusseja kuljetettaessa ja ne menevat mukavasti trailerin katolla... Nyt tuli siis kuitenkin vetta.
Ajelimme sitten 400 kilsaa Ulurulle ja paasimme todistamaan harvinaista nakya kyseisesta kivesta pilvisella ja sateisella saalla! Kivi itsessaan oli aivan uskomattoman makea ja epatodellinen! (Toim.huom. talla kertaa missaan kirjoittamassa tekstissani ei ole mukana patkan vertaa Nooran tavanmukaista "upeaa" liioittelua)
Kauempaa otettujen kuvien jalkeen lahdimme suuntaamaan lahemmaksi kivea ja kavimme pienoisella kavelylla oppaamme opastuksella. Tutkailimme aboriginaalien kiveen riipustamia kuvia ja kuulimme erilaisia tarinoita aboista ja heidan ajatuksistaan kivesta. Vetta ei tassa vaiheessa satanut, joten olimme turvassa. Taivas pysyi kuitenkin taysin pilvien valloittamana. Paasimme todistamaan myos harvinaista nakya, kun Ulurun pinnassa putoilee vesiputouksia. Putoukset eivat silla hetkella olleet enaa mitenkaan hirvean isoja, mutta kiven ymparistossa asuvat sammakot tuntuivat olevan kovin innoissaan vedesta aanekkaan kurnutuksen muodossa!
Ystavystyin heti reissun alussa teksasilaisen Saban kanssa, joka oli juuriltaan pakistanilainen. Pienen kavelyretken jalkeen koko poppoo lahti kavelemaan ympari koko kivea. Kyseessa oli parin tunnin tasamaastokavely ja tassa vaiheessa olin kovin onnellinen ettei paikalla vallinnut tavanomainen kostea vahintaan 30 asteinen lampotila. Kavelimme reissun lahinna Saban kanssa ja ihastelimme kivea ja sen uskomattomia muotoja.
Auringonlaskun aikaan menimme auringonlasku parkkipaikalle tutkailemaan sirkusta, joka oli paikan paalla. Kauhia maara turistibusseja ja kaiken maailman samppanjatarjoilua! Sinansa huvittavaa, silla nailla pilvimassoilla auringonlaskua ei edes olisi.. Eika ollut. Soimme auringonlaskun aikaan parkkipaikalla sitten leiriruokaa, jonka Leith meille valmisti. Olimme viimeiset, jotka paikalta katosivat pimean jo laskeuduttua ja aika pitkalti leiriin paastyamme suurin osa porukasta asetti toiveikkaasti swaginsa tahtitaivaan alle ja painui pehkuihin. Jonkun ajan paasta herasin kuitenkin pieneen vesisateeseen ja siirsin swagini leirikeittiokatoksen alle. Muutkin totesivat taman olevan parempi vaihtoehto. Jatkoin uniani ja nain painajaista, etta kastuimme taysin (olimme nahneet edellisena yona kyseisella leirinta-alueella majoittuneen toisen porukan kuivattelemassa vaatteitaan ja petejaan, siksi tama!). Jonkun ajan kuluttua herasin rajuun vesisateeseen ja siirsin valittomasti swagini poydalle ja menin herattelemaan Sabaa hanen syvasta unestaan. Tytto ei ensin tajunnut mista oli kyse, mutta siirsi lopulta itsensakin poydalle. Hetkea myohemmin, lattia oli veden valloittama. Hyva ajoitus toden totta!
Jatkoimme uniamme jonkun ajan kuluttua. Jostain syysta Quebeqilainen lintubongaripariskunta ei siirtynyt lattialta mihinkaan parempaan turvaan...
Emme heranneet aamulla auringonnousuun, koska sita ei olisi ollut. Sen sijaan herasimme siihen, etta bussimme avain oli kadoksissa. Tarkoitus oli, etta se asetettaisiin aina eturenkaan paalle ja kyseisessa paikassa avain ei ollut. Soimme aamupalan ja taman jalkeen porukka etsi tuskissaan avainta ja Leith kiroili... Aikataulumme oli pahasti myohassa.. Lopulta avain loytyi renkaan takaa, josta oli kylla jo etsitty mutta ilmeisesti siirrettyamme bussia hiukan avain oli sitten liikkunut paremmin saavutettaviin.
Lahdimme Kulttuurikeskukseen ulurun reunoistoille ja sen jalkeen suuntasimme Kata Tjutalle, joka on toinen makea kivimuodostelma. Tai lahinna 36 kivea. Vetta tuli vaihteeksi ja vastaamme tuli Rock Tour bussi joka oli ilmeisesti kaynyt jo kokeilemassa Kata Tjutan ymparikavelya, mutta olivat todenneet ettei reissusta tule mitaan. Saavuimme Kata Tjutalle ja olimme innokkaasti (jotkut, mina, ei ollut niin innostunut 2-3 tunnin kavelysta ilman sadetakkia, silla vesi ei ollut lamminta!) lahtemassa kavelemaan kun Leith totesi etta mita jos odotettaisiin hetki. Odotimme noin kymmenen minuuttia ja ihmeen kaupalla sade lakkasi. Suuntasimme sitten kavelyn reunustalle ja paatimme lahtea matkaan. Kummallisesti 15 minuutin kuluttua taivas oli jo sininen ja aurinko paistoi taydella teholla lammittaen ja porottaen! Kata Tjuta oli aivan kasittamattoman upea ja reissun arvoinen! Paljon parempi mielestani kuin Uluru!
Lisaa tasta pian, silla Internet-aika alkaa nyt uupua, joten kirjoitan lisaa ehka huomenissa kun en nyt pysty ostamaan lisaa aikaa ja taytyy kiiruhtaa reissun jalkeisiin bileisiin!
12. marraskuuta 2008
Grillausta auringon alla
Tanaan on kuuma! Huomenna on kuuma.. lauantaina on varmasti viela kuumempi!
Lauantaina on tosiaan lahto Melbournesta yhden aikoihin aussiaikaa. Vietan yhden yon Alice Springsissa ja seuraavana aamuna lahden kolmen paivan, kahden yon kiertobussiajelulle. Reissuun sisaltyy Ayers Rock (Uluru), Olgas ja Kings Canyon. Tama tosin pitaisi viela tarkastaa matkan jarjestajalta, silla esite jota tutkailin oli ehka vanha koska hintakin oli vaihtunut. Esitteen mukaan reissuun pitaisi myos kuulua kameliratsastusta!! Niille tietamattomille jotka ei tieda niin australian keskusta-aavikkoalueella jyllaa kunnon kasa kameleita. Joskus toivat ne tanne ja nykyaan niita on villiintyneinakin, koska paastivat osan karkuun, kun eivat enaa tarvinneet.. No joka tapauksessakin, jotkut vaittavat niita nahtaneen taalla alhaalla Victoriassakin.
Reissuun pitaisi luultavasti kuulua myos yopymista tahtitaivaan alla ynna muuta..
Reissun jalkeen yksi yo viela Alicessa ja sitten lento Darwiniin, jossa ajattelin viipya kaksi yota ennen kuin suuntaan perjantaiaamusella luultavasti kakadun kansallispuistoon. Tata odotan innolla koska olen kuullut kuinka kaunista siella on.. On viela sadekausi, joten kaikki vesiputoukset pitaisi olla parhaimmillaan.. En varannut viela hostellia paikan paalta, koska arvostaisin itseani huomattavan enemman jos majoittuisin telttaan siella.. krokotiilien keskella..
No joo, mutta. Olen nyt siis lomalla. Aurinko paahtaa kuumasti. Grillauksesta tuli mieleen yksi juttu MOvemberista. Hayesin toissa (ja varmaan monen muunkin toissa) kaikki MOvemberiin osallistuvat miehokaiset saa koko kuukauden joka paiva ilmaisen hampparin Grilled:sta. Grilled on aivan loistava hamppariketju. Jarkkyhyvia hamppareita. No joo, kun sanon kaikki MOvemberiin osallistuvat tarkoitan tietysti, etta heidan taytyy menna Grillediin ja mikali paikan pomo kokee etta viiksesi ovat riittavan hyvat niin saat hampparin. Tama tarkoittaa tietysti raukka-aasialaiset, joiden viikset eivat kasva kaannytetaan ovelta takaisin, vaikka he olisivat ottaneet varaslahdon jo kuukausi sitten.. Kuulin, etta paikan pomo oli eilen ollut joku 15-vuotias salli (mukana Hayesin liioittelua), jolla itsellaan ollut lainkaan viiksia ja siksi han oli maalannut itselleen viikset...
Eilen aloitin tosiaan loman ja sain onnekkaasti puhelinsoiton Deathmetal Stevelta joka kutsui minut kavereidensa kanssa katsomaan The Hauntedin keikkaa. Ruotsalaista Trashmetallia. Laulaja ainakin oli trashed. Luultavasti oli nappaillut muutakin kuin olutta, mutta keikka oli hyva! Tassa paivitykset talla kertaa!
Lauantaina on tosiaan lahto Melbournesta yhden aikoihin aussiaikaa. Vietan yhden yon Alice Springsissa ja seuraavana aamuna lahden kolmen paivan, kahden yon kiertobussiajelulle. Reissuun sisaltyy Ayers Rock (Uluru), Olgas ja Kings Canyon. Tama tosin pitaisi viela tarkastaa matkan jarjestajalta, silla esite jota tutkailin oli ehka vanha koska hintakin oli vaihtunut. Esitteen mukaan reissuun pitaisi myos kuulua kameliratsastusta!! Niille tietamattomille jotka ei tieda niin australian keskusta-aavikkoalueella jyllaa kunnon kasa kameleita. Joskus toivat ne tanne ja nykyaan niita on villiintyneinakin, koska paastivat osan karkuun, kun eivat enaa tarvinneet.. No joka tapauksessakin, jotkut vaittavat niita nahtaneen taalla alhaalla Victoriassakin.
Reissuun pitaisi luultavasti kuulua myos yopymista tahtitaivaan alla ynna muuta..
Reissun jalkeen yksi yo viela Alicessa ja sitten lento Darwiniin, jossa ajattelin viipya kaksi yota ennen kuin suuntaan perjantaiaamusella luultavasti kakadun kansallispuistoon. Tata odotan innolla koska olen kuullut kuinka kaunista siella on.. On viela sadekausi, joten kaikki vesiputoukset pitaisi olla parhaimmillaan.. En varannut viela hostellia paikan paalta, koska arvostaisin itseani huomattavan enemman jos majoittuisin telttaan siella.. krokotiilien keskella..
No joo, mutta. Olen nyt siis lomalla. Aurinko paahtaa kuumasti. Grillauksesta tuli mieleen yksi juttu MOvemberista. Hayesin toissa (ja varmaan monen muunkin toissa) kaikki MOvemberiin osallistuvat miehokaiset saa koko kuukauden joka paiva ilmaisen hampparin Grilled:sta. Grilled on aivan loistava hamppariketju. Jarkkyhyvia hamppareita. No joo, kun sanon kaikki MOvemberiin osallistuvat tarkoitan tietysti, etta heidan taytyy menna Grillediin ja mikali paikan pomo kokee etta viiksesi ovat riittavan hyvat niin saat hampparin. Tama tarkoittaa tietysti raukka-aasialaiset, joiden viikset eivat kasva kaannytetaan ovelta takaisin, vaikka he olisivat ottaneet varaslahdon jo kuukausi sitten.. Kuulin, etta paikan pomo oli eilen ollut joku 15-vuotias salli (mukana Hayesin liioittelua), jolla itsellaan ollut lainkaan viiksia ja siksi han oli maalannut itselleen viikset...
Eilen aloitin tosiaan loman ja sain onnekkaasti puhelinsoiton Deathmetal Stevelta joka kutsui minut kavereidensa kanssa katsomaan The Hauntedin keikkaa. Ruotsalaista Trashmetallia. Laulaja ainakin oli trashed. Luultavasti oli nappaillut muutakin kuin olutta, mutta keikka oli hyva! Tassa paivitykset talla kertaa!
6. marraskuuta 2008
Movember is here!
Se tarkoittaa miehia viiksissaan juoksentemassa ympari australiaa hyvantekevaisyyden puolesta. Joka tyton unelmakuukausi siis!
Loma lahestyy ja viikon paasta olisi lento tosiaan Alice Springsiin. Enaa kolme yota toita ja sit joku hassu paiva lomaa ennen reissua. Tietaa myos hyvasteja italialaiselle miehelle, joka tulee joka aamu minua vastaan kotiin mennessani ja joka sitten jossain vaiheessa rupesi tervehtimaan minua... outoja nama aussit.. eihan nyt tuntemattomia ihmisia voi tervehtia vain sen takia, etta niita nakee joka aamu. Mutta tammoista, lomaa odotan innolla. Loma ja karpaset!
Loma lahestyy ja viikon paasta olisi lento tosiaan Alice Springsiin. Enaa kolme yota toita ja sit joku hassu paiva lomaa ennen reissua. Tietaa myos hyvasteja italialaiselle miehelle, joka tulee joka aamu minua vastaan kotiin mennessani ja joka sitten jossain vaiheessa rupesi tervehtimaan minua... outoja nama aussit.. eihan nyt tuntemattomia ihmisia voi tervehtia vain sen takia, etta niita nakee joka aamu. Mutta tammoista, lomaa odotan innolla. Loma ja karpaset!
27. lokakuuta 2008
Toisin sanoen..
..pahoittelen blogisaamattomuuttani. Netti on vaan ollut kuollut ja jokseenkin tama yotyoskentely ei salli liikaa aikaa tammoisiin humputteluihin. Lyhyesti virsi kaunis:
-en mennyt sinne messuille (joista joskus hopotin) vaan juhlistimme kyseisena viikonloppuna footiekauden paatosta lahinna hengaillen puistossa nauttien jokusen oluen ja kaymalla ulkona syomassa kavereiden kanssa.
Yhtena viikonloppuna yritettiin myos tyokavereiden kanssa pubikierrosta, joka sekaan sinallaan ei ollut niin onnistunut, silla kun mina saavuin vain tunnin myohassa paikalla ei ollut ketaan. Parin puhelun jalkeen sain selville, etta Daniel oli ollut paikalla tunti aikaisemmin yksinaan. Ida lupasi tulla paikalle seuraavan puolen tunnin sisalla ja mina sitten ostin kaljan ja istuin odottelemaan.. Hetken paasta Daniel saapui sattumalta paikalle uudestaan tavattuaan kavereitaan, jotka olivat saapumassa myos tahan baariin ja sain kuulla, etta han oli istuskellut paikalla yksinaan puoli tuntia... pitkin iltaa saapui myos osa muista tyokavereista... Yritin kovasti loytaa myos epaonnistuneesti toista baaria, jossa kaverillani oli keikka, mutta epaonnistuin totaalisesti. Kovin pitkalle ei tunnu sittenkaan paasevan mikali tietaa vain baarin nimen.. ilta paattyi norja vastaan skotlanti futismatsia seuratessa..
Mitahan muuta. Poytafutiksen mestaruuden olen voittanut jo aika paivia sitten ja minut on ilmeisesti luokiteltu "most likely to break the footietable"-luokkaan. Sidekickini on suorastaan loistava, silloin kun sille paalle satun!
Kavin myos katsastamassa Meshuggah'n keikan paremmalla tai huonommalla menestyksella manna viikolla...
Niin joo. Olen siis asustellut paloaseman ylakerrassa viimeiset pari kuukautta. Kerran pari paivassa tulee siis totuteltua halytysaaniin. Paikka sinansa loisto aivan Melbournen keskustassa ja vieressa puisto, joka on taynna opossumeja, jotain kertoakseni.
Viime viikonloppuna leikin myos turistia ja lauantaina kavimme Melbournen korkeimman rakennuksen Eureka Towers 88. kerroksessa tutkailemassa maisemia. Sunnuntaina leikin turistia myos ja nappasin junan Belgraveen, josta jatkoin matkaa vanhalla hoyryjunalla Puffing Billy seuraavan tunnin ajan. Korjatkaa, jos olen vaarassa, mutta en ole kasittaakseni aikaisemmin ollut hoyryjunan kyydissa. Reissu sinansa ihan hauska ja kavin myos tarkastamassa veturin sisaltoa :p.
Ensi kuun reissua en ole ehtinyt myoskaan suunnittelemaan kaytannossa lainkaan.. pikkuhiljaa pitaisi kehittaa jostain nettiaikaa ja varata hostellia ja kiertomatkaa, mikali aikoo onnistua.. Viime viikolla olin itseasiassa toissa kuutena paivana. Olen kehitellyt norjan kielen taitojani suorastaan loistavaksi :). Perjantaina yritin myos soitella ruotsiin, mutta pirulaiset luulivat, etta tajuaisin jotain heidan puheestaan vain sen takia, etta puhun ruotsia.. melkein helpommin on sujunut norjalaisten ymmartaminen, koska he sentaan tajuavat, ettei meilla ole yhteista kielta..
Melbournessa on alkanut karnevaalikausi ja tama tarkoittaa, etta joka viikonloppu hevoskisoissa olevat ihmiset pukeutuvat parhaimpiinsa (mikali naisten ihmeellisia sulkahattuja ja sulkakehitelmia voi parhaimmiksi sanoa) ja riehuvat kaupungilla kannissa jalkikateen. Ensi viikolla tapahtuma huipentuu ilmeisesti tiistaina, kun on Melbourne cup hevoskisojen paatokset.. Karnevaalikausi tosin jatkuu viela monta kuukautta...
Ja kesa on vihdoin taalla. Eilen oli mm. turhankin kostean lammin. Tanaan kavin sitten ostamassa parit shortsit silmalla pitaen myos ensi kuun pohjoiseen suuntaamista. Luulen, etta tuskaa tulee teettamaan koko reissu lansirannikolla tuohon aikaan vuodesta, mutta uskon etta ihmiset ovat siita ennenkin selvinneet... Tassa taas pitkasta aikaa siis jotain kuulumisia..
-en mennyt sinne messuille (joista joskus hopotin) vaan juhlistimme kyseisena viikonloppuna footiekauden paatosta lahinna hengaillen puistossa nauttien jokusen oluen ja kaymalla ulkona syomassa kavereiden kanssa.
Yhtena viikonloppuna yritettiin myos tyokavereiden kanssa pubikierrosta, joka sekaan sinallaan ei ollut niin onnistunut, silla kun mina saavuin vain tunnin myohassa paikalla ei ollut ketaan. Parin puhelun jalkeen sain selville, etta Daniel oli ollut paikalla tunti aikaisemmin yksinaan. Ida lupasi tulla paikalle seuraavan puolen tunnin sisalla ja mina sitten ostin kaljan ja istuin odottelemaan.. Hetken paasta Daniel saapui sattumalta paikalle uudestaan tavattuaan kavereitaan, jotka olivat saapumassa myos tahan baariin ja sain kuulla, etta han oli istuskellut paikalla yksinaan puoli tuntia... pitkin iltaa saapui myos osa muista tyokavereista... Yritin kovasti loytaa myos epaonnistuneesti toista baaria, jossa kaverillani oli keikka, mutta epaonnistuin totaalisesti. Kovin pitkalle ei tunnu sittenkaan paasevan mikali tietaa vain baarin nimen.. ilta paattyi norja vastaan skotlanti futismatsia seuratessa..
Mitahan muuta. Poytafutiksen mestaruuden olen voittanut jo aika paivia sitten ja minut on ilmeisesti luokiteltu "most likely to break the footietable"-luokkaan. Sidekickini on suorastaan loistava, silloin kun sille paalle satun!
Kavin myos katsastamassa Meshuggah'n keikan paremmalla tai huonommalla menestyksella manna viikolla...
Niin joo. Olen siis asustellut paloaseman ylakerrassa viimeiset pari kuukautta. Kerran pari paivassa tulee siis totuteltua halytysaaniin. Paikka sinansa loisto aivan Melbournen keskustassa ja vieressa puisto, joka on taynna opossumeja, jotain kertoakseni.
Viime viikonloppuna leikin myos turistia ja lauantaina kavimme Melbournen korkeimman rakennuksen Eureka Towers 88. kerroksessa tutkailemassa maisemia. Sunnuntaina leikin turistia myos ja nappasin junan Belgraveen, josta jatkoin matkaa vanhalla hoyryjunalla Puffing Billy seuraavan tunnin ajan. Korjatkaa, jos olen vaarassa, mutta en ole kasittaakseni aikaisemmin ollut hoyryjunan kyydissa. Reissu sinansa ihan hauska ja kavin myos tarkastamassa veturin sisaltoa :p.
Ensi kuun reissua en ole ehtinyt myoskaan suunnittelemaan kaytannossa lainkaan.. pikkuhiljaa pitaisi kehittaa jostain nettiaikaa ja varata hostellia ja kiertomatkaa, mikali aikoo onnistua.. Viime viikolla olin itseasiassa toissa kuutena paivana. Olen kehitellyt norjan kielen taitojani suorastaan loistavaksi :). Perjantaina yritin myos soitella ruotsiin, mutta pirulaiset luulivat, etta tajuaisin jotain heidan puheestaan vain sen takia, etta puhun ruotsia.. melkein helpommin on sujunut norjalaisten ymmartaminen, koska he sentaan tajuavat, ettei meilla ole yhteista kielta..
Melbournessa on alkanut karnevaalikausi ja tama tarkoittaa, etta joka viikonloppu hevoskisoissa olevat ihmiset pukeutuvat parhaimpiinsa (mikali naisten ihmeellisia sulkahattuja ja sulkakehitelmia voi parhaimmiksi sanoa) ja riehuvat kaupungilla kannissa jalkikateen. Ensi viikolla tapahtuma huipentuu ilmeisesti tiistaina, kun on Melbourne cup hevoskisojen paatokset.. Karnevaalikausi tosin jatkuu viela monta kuukautta...
Ja kesa on vihdoin taalla. Eilen oli mm. turhankin kostean lammin. Tanaan kavin sitten ostamassa parit shortsit silmalla pitaen myos ensi kuun pohjoiseen suuntaamista. Luulen, etta tuskaa tulee teettamaan koko reissu lansirannikolla tuohon aikaan vuodesta, mutta uskon etta ihmiset ovat siita ennenkin selvinneet... Tassa taas pitkasta aikaa siis jotain kuulumisia..
21. lokakuuta 2008
Hengissa ollaan..
.. mutta netti on kuollut ja aikaa ei tunnu hirveasti loytyvan kirjastossa netin aaressa jumittamiseen. Toita lahinna vaihteeksi. Kirjotan jotain kuhan ehdin..
23. syyskuuta 2008
Ilmavaa tekstiä ja otteita elokuvamaailmasta
Unohdin aivan kokonaan kertoa viime blogitekstissäni meidän uudesta traditiosta töissämme. Toissa torstaina Eidven(?) löysi laukkuunsa sullottuna noin 8 kumikylpyankkaa, jotka sitten lahjoitimme itse kullekin yön ajaksi piristämään työn tekoa. Minä sain tuolloin pimeässä loistavan ankan. Päätimme tästä innostuneena ruveta joka torstai pitämään DuckDay:tä. Viime torstaina minulla sitten oli alunperin jalkapalloankka, mutta sitten se rupesi tuhoamaan sähköpostejani hyppäämällä ruutuni päältä näppäimistölle, joten vaihdoin sen sitten muistaakseni jonkin sortin söpöilyankkaan.
Mutta se ankkapäivästä. Viime viikonloppuna menimme kuin menimmekin laskemaan lumilaudalla taas. Vuokrasimme auton ja lähdimme perjantai-illasta ajamaan kohti Mt Beautya. Majoitumme samaisessa 4 euroa yöltä mökkimajoituksessa porukkana lähes sama jengi, mutta Pete korvattuna Guylla. Viikon aikana oli satanut vähän liikaa vettä, joten rinteet eivät olleet enää läheskään yhtä hyvässä kunnossa. Menimme taas Falls Creekiin laskemaan. Pojat halusivat laskea hyppyrillä varustettuja mäkiä ja minä kyllästyin laskemaan niiden vieressä ollutta liian lyhyttä ja turhan epäjyrkkää mäkeä, joten innostuin sitten itsekin kokeilemaan hyppyjä. Täytyy myöntää, että hauskoja olivat ja oisin voinut sitten lopulta hyppiä pidemmänkin aikaa..
Sunnuntain kulutimme totuttuun tapaan pelailemalla jalkasäkkiä auringon paisteessa.
Lumilautailun jälkeen olenkin palkinnut sitten itseäni lähinnä hyvillä unilla (lukuunottamatta viime yötä). Pari yötä kuorsannut ja puhellut unissaan hyvät 12 tuntia, tähän vielä lisänä jokusen tunnin päiväunet per päivä ja avot, unimäärä taattu.
Sitten otteita elokuvamaailmasta. Olen taas katsellut jokusen elokuvan pääsemättä kuitenkaan elokuvateatteriin saakka. Kasa Indiana Jones elokuvia tuli tuhottua aikani kuluksi sekä doctor Strangelove. Pari masentavaa elokuvaa, kuten unelmien sielunmessu ja dancer in the dark. Pari iloista hot shottia ja supertroopersia.
Lähinnä haluan nyt ilmoittaa, että mikäli joku henkilö ei ole vielä nähnyt ehkä maailmankaikkeuden parhaimpia Kung Fu taistelukohtauksia elokuvan muodossa, kannattaa hankkia käsiinsä mitä pikimmin Fist of Legend. Elokuvan loppupuoli on mahdottoman paljon parempi taistelukohtauksineen ja jätti ainakin tämän tytön suusta ihmeellisiä ällistysääniä ja lopulta jätti sen koko suun auki. Etsi siis käsiisi tämä, jollet ole jo nähnyt.
Sitten ensi viikonlopun suunnitelmista. Työkaverini Katriina kutsui minut eilen kanssaan viikonloppuna messuille. Kyseessä ovat ilmeisesti jonkun näköiset australiassa kovin suositut "farmimessut", jotka melbournessa sattuvat olemaan hiukan suuremman kokoiset. Odotettavissa on kuulemma isoin ikinä näkemäni lehmä ja kaiken maailman hienoin kana kilpailuja. Lisäksi kaiken maailman muuta messukrääsää kuten karkkia.
Juteltuani asiasta Hayesin kanssa hän kertoi etten missään nimessä saa mennä paikan päällä olevaan Mad Mouse-vuoristorataan. Kuulemma "joka vuosi" joku kuolee, kun tämä junake syöksyy raiteiltaan tms vastaavaa. Silti se pystytetään uudestaan seuraavana vuonna. Kuulin myös tarinaa jostain ihmesingosta, joka myös oli joku vuosi sinkauttanut sisuksensa hieman väärään kohteeseen. Odotan siis innolla, mitä tuleman pitää. Isoja sonneja ja huvipuistohärveleitä vimpaimineen. Yritän ottaa hyviä kuvia itsestäni sonnin kanssa.
Mutta se ankkapäivästä. Viime viikonloppuna menimme kuin menimmekin laskemaan lumilaudalla taas. Vuokrasimme auton ja lähdimme perjantai-illasta ajamaan kohti Mt Beautya. Majoitumme samaisessa 4 euroa yöltä mökkimajoituksessa porukkana lähes sama jengi, mutta Pete korvattuna Guylla. Viikon aikana oli satanut vähän liikaa vettä, joten rinteet eivät olleet enää läheskään yhtä hyvässä kunnossa. Menimme taas Falls Creekiin laskemaan. Pojat halusivat laskea hyppyrillä varustettuja mäkiä ja minä kyllästyin laskemaan niiden vieressä ollutta liian lyhyttä ja turhan epäjyrkkää mäkeä, joten innostuin sitten itsekin kokeilemaan hyppyjä. Täytyy myöntää, että hauskoja olivat ja oisin voinut sitten lopulta hyppiä pidemmänkin aikaa..
Sunnuntain kulutimme totuttuun tapaan pelailemalla jalkasäkkiä auringon paisteessa.
Lumilautailun jälkeen olenkin palkinnut sitten itseäni lähinnä hyvillä unilla (lukuunottamatta viime yötä). Pari yötä kuorsannut ja puhellut unissaan hyvät 12 tuntia, tähän vielä lisänä jokusen tunnin päiväunet per päivä ja avot, unimäärä taattu.
Sitten otteita elokuvamaailmasta. Olen taas katsellut jokusen elokuvan pääsemättä kuitenkaan elokuvateatteriin saakka. Kasa Indiana Jones elokuvia tuli tuhottua aikani kuluksi sekä doctor Strangelove. Pari masentavaa elokuvaa, kuten unelmien sielunmessu ja dancer in the dark. Pari iloista hot shottia ja supertroopersia.
Lähinnä haluan nyt ilmoittaa, että mikäli joku henkilö ei ole vielä nähnyt ehkä maailmankaikkeuden parhaimpia Kung Fu taistelukohtauksia elokuvan muodossa, kannattaa hankkia käsiinsä mitä pikimmin Fist of Legend. Elokuvan loppupuoli on mahdottoman paljon parempi taistelukohtauksineen ja jätti ainakin tämän tytön suusta ihmeellisiä ällistysääniä ja lopulta jätti sen koko suun auki. Etsi siis käsiisi tämä, jollet ole jo nähnyt.
Sitten ensi viikonlopun suunnitelmista. Työkaverini Katriina kutsui minut eilen kanssaan viikonloppuna messuille. Kyseessä ovat ilmeisesti jonkun näköiset australiassa kovin suositut "farmimessut", jotka melbournessa sattuvat olemaan hiukan suuremman kokoiset. Odotettavissa on kuulemma isoin ikinä näkemäni lehmä ja kaiken maailman hienoin kana kilpailuja. Lisäksi kaiken maailman muuta messukrääsää kuten karkkia.
Juteltuani asiasta Hayesin kanssa hän kertoi etten missään nimessä saa mennä paikan päällä olevaan Mad Mouse-vuoristorataan. Kuulemma "joka vuosi" joku kuolee, kun tämä junake syöksyy raiteiltaan tms vastaavaa. Silti se pystytetään uudestaan seuraavana vuonna. Kuulin myös tarinaa jostain ihmesingosta, joka myös oli joku vuosi sinkauttanut sisuksensa hieman väärään kohteeseen. Odotan siis innolla, mitä tuleman pitää. Isoja sonneja ja huvipuistohärveleitä vimpaimineen. Yritän ottaa hyviä kuvia itsestäni sonnin kanssa.
17. syyskuuta 2008
Huipulla tuulee
Työkaverin kemut meni mukavissa merkeissä. Tosin tässä täytyy heti alkuun vähän kirota näitä Melburnialaisia taksikuskeja aikani kuluksi. Otimme siis taksin paikan päälle, koska sinne oli pidemmälti matkaa.. olimme aivan vähän tutkiskelleet karttaa ennen sitä (minä en lainkaan). Ongelma on, että suurin osa (yleistystä) Melbournen taksikuskeista on intialaisia. Siinä ei sinänsä mitään, intialaiset ovat mukavaa sakkia. Mutta suurimman ongelman tuottaa se, että heidän ensimmäinen työnsä Melbournessa on juuri taksin ajaminen. Kuvitelkaa nyt itse ajavanne taksia 3 miljoonan ihmisen kaupungissa heti ensimmäisenä päivänä (tai edes parina ensimmäisenä viikkona), kun sinne saavutte.. Ymmärrettävistä syistä, ette löytäisi perille. Minä en vieläkään muista täällä paikkojen nimiä.. No, tämä mukava taksikuskimme oli varmaan juuri näitä "juuri aloittanut" tyyppejä. Jostain syystä hänellä ei ollut edes GPS:ää!! Olimme suuntaamassa North Fitzroyhin, jonka hänelle sanoimme ja hän sitten dumppasi meidät ulos taksista jo ennen kuin pääsimme North Fitzroyhin astikaan... Kävelimme sitten seuraavat 15-minuuttia vielä löytääksemme oikean paikan ja tutkimme vielä huoltoasemallakin karttaa..
No mutta sitten pääsimme Katriinan (ja Benin) bileisiin. Paikalla olikin jo jokunen tyyppi ja herkkuja oli katettu pöytään jos minkäkin laista. Juomapuolikin oli hoidettu ja illan aikana tuli juotua jos jokunen Hot shot. Tapasin myös paikan päällä uuden työtoverini Linan Tanskasta. Juhlista pääsimme lähtemään vasta aamupuolikuudelta ja tällä kertaa taksikuskimme oli hiukan mukavampi. Minä kehuin kotimatkalla kovasti hänen hienoa avaruusasuaan. Hänellä kun oli hieno retromainen hopeinen avaruusseinä suojaamassa joka puolella mahdollisilta puukottamisilta.. häntä taisi hieman naurattaa minun kommenttini.
Sitten oli taas viikko töitä tiedossa ilman kai mitään sen kummempaa tapahtumaa. Lauantaiaamuna kello puoli neljä yhden tunnin unien jälkeen otimme taas taksin suuntaaksemme Dalen kämpille johonkin päin Melbournea. Pakkasimme auton siellä täyteen lumilautoja ja oheisvälineitä, ja kuuden hengen (minä, Hayes, Dale, Pete, Chris ja Karianne) ja kahden auton voimalla otimme matkan kohti Falls Creekkiä, joka sijaitsee n. 350 kilometriä Melbournesta koilliseen. Matkaa taittui aamuisissa tunnelmissa viitisen tuntia, josta sain nukuttua vain ehkä tunnin. Näin hyvin nukuttujen unien jälkeen olikin sitten hyvä suunnata vuokraamoon ja vuokrata alleen menopeliksi lumilauta.
Sää paikan päällä oli myrskypeloitteluista huolimatta loistava. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Pääsimme lautailemaan seitsemän tunnin ajan loistavissa säissä. Hiihtokeskus itsessään oli mielestäni todella kiva. Rinteitä laskettaviksi riitti yllin kyllin. Laskin enimmäkseen keskitason rinteitä, sillä helpoimmat olivat aivan liian helppoja ja niihin hyppyreihin en ihan vielä kehdannut (ehkä sitten ensi viikonloppuna ,D ). En edes kerennyt laskettelemaan kaikkia keskitason rinteitä, sillä niin kuin sanoin laskettavaa oli yllin kyllin ja joka suuntaan. Rinteet eivät olleet yhtä jyrkkiä ja jäisiä kuin viimeksi Uudessa Seelannissa, ja minä henkilökohtaisesti pidin nuoskalumesta, joka meille oli lauantaiksi suotu. Tosin ei siinä istuskella kannattanut.
Kummallista kyllä, vähäisistä unista huolimatta onnistuin jaksamaan päivän läpi. Tosin heti ensimmäinen asia saapuessamme Mt Beautyssä sijaitsevalle mökille, jossa vietimme yömme oli nukkumaan meneminen. Heräilin lähempänä yhdeksää illallista varten, jonka Karianne oli meille valmistanut ja katsoakseni dokumentin Nick Cavesta. Tämän jälkeen painuin takaisin nukkumaan, sillä seuraavalle päivälle olimme myös suunnitelleet lumilautailua.
Yöllä sitten heräsin vesisateeseen ja salamoiden lyömiseen. Tämä tosin meni nopeasti ohi, mutta tämä oli juuri se sää, mitä viikonlopuksi alunperin oli lupailtukin ja rupesin epäilemään sunnuntain lumilautailuamme.
Aamusella sitten hyvin väliajoin taivaalta tuli vettä ja rinnesäätä tarkastellessamme vain pari hissiä paikan päällä olisi ollut auki. Keskipäivällä sulkivat kaikki hissit, mutta aukaisivat taas myöhemmin. Sää alhaalla Mt. Beautyssa kaunistui kuitenkin päivän myötä ja nautimme tästä pelaten footbagia. Jossain vaiheessa takapihalle lampsi pari sydänlahjoitusheeboa kyselemään josko haluaisimme lahjoittaa rahaa. Keräsimme kolehdin ja he sitten kysyivät kenelle kuitti pitäisi kirjoittaa. Joku siinä heitti, että kirjoita se "team awesome":lle.. Nainen oli vähän hämmentynyt ja kirjoitti lopulta kuittiin "Tim E. Wesome".. :D
Mt Beautysta Falls Creekkiin oli noin tunnin matka, joten menimme sitten vasta kahden jälkeen vaihtamaan sunnuntain hissilippumme "lumiluottoon", jonka voisimme käyttää esim. seuraavana viikonloppuna. Toivonpa siis että suunnitelmamme pysyvät ja ensi viikonloppuna (perjantaina) suuntaamme kohti Mt. Hothamia, joka sijaitsee samoilla suunnilla.
No mutta sitten pääsimme Katriinan (ja Benin) bileisiin. Paikalla olikin jo jokunen tyyppi ja herkkuja oli katettu pöytään jos minkäkin laista. Juomapuolikin oli hoidettu ja illan aikana tuli juotua jos jokunen Hot shot. Tapasin myös paikan päällä uuden työtoverini Linan Tanskasta. Juhlista pääsimme lähtemään vasta aamupuolikuudelta ja tällä kertaa taksikuskimme oli hiukan mukavampi. Minä kehuin kotimatkalla kovasti hänen hienoa avaruusasuaan. Hänellä kun oli hieno retromainen hopeinen avaruusseinä suojaamassa joka puolella mahdollisilta puukottamisilta.. häntä taisi hieman naurattaa minun kommenttini.
Sitten oli taas viikko töitä tiedossa ilman kai mitään sen kummempaa tapahtumaa. Lauantaiaamuna kello puoli neljä yhden tunnin unien jälkeen otimme taas taksin suuntaaksemme Dalen kämpille johonkin päin Melbournea. Pakkasimme auton siellä täyteen lumilautoja ja oheisvälineitä, ja kuuden hengen (minä, Hayes, Dale, Pete, Chris ja Karianne) ja kahden auton voimalla otimme matkan kohti Falls Creekkiä, joka sijaitsee n. 350 kilometriä Melbournesta koilliseen. Matkaa taittui aamuisissa tunnelmissa viitisen tuntia, josta sain nukuttua vain ehkä tunnin. Näin hyvin nukuttujen unien jälkeen olikin sitten hyvä suunnata vuokraamoon ja vuokrata alleen menopeliksi lumilauta.
Sää paikan päällä oli myrskypeloitteluista huolimatta loistava. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Pääsimme lautailemaan seitsemän tunnin ajan loistavissa säissä. Hiihtokeskus itsessään oli mielestäni todella kiva. Rinteitä laskettaviksi riitti yllin kyllin. Laskin enimmäkseen keskitason rinteitä, sillä helpoimmat olivat aivan liian helppoja ja niihin hyppyreihin en ihan vielä kehdannut (ehkä sitten ensi viikonloppuna ,D ). En edes kerennyt laskettelemaan kaikkia keskitason rinteitä, sillä niin kuin sanoin laskettavaa oli yllin kyllin ja joka suuntaan. Rinteet eivät olleet yhtä jyrkkiä ja jäisiä kuin viimeksi Uudessa Seelannissa, ja minä henkilökohtaisesti pidin nuoskalumesta, joka meille oli lauantaiksi suotu. Tosin ei siinä istuskella kannattanut.
Kummallista kyllä, vähäisistä unista huolimatta onnistuin jaksamaan päivän läpi. Tosin heti ensimmäinen asia saapuessamme Mt Beautyssä sijaitsevalle mökille, jossa vietimme yömme oli nukkumaan meneminen. Heräilin lähempänä yhdeksää illallista varten, jonka Karianne oli meille valmistanut ja katsoakseni dokumentin Nick Cavesta. Tämän jälkeen painuin takaisin nukkumaan, sillä seuraavalle päivälle olimme myös suunnitelleet lumilautailua.
Yöllä sitten heräsin vesisateeseen ja salamoiden lyömiseen. Tämä tosin meni nopeasti ohi, mutta tämä oli juuri se sää, mitä viikonlopuksi alunperin oli lupailtukin ja rupesin epäilemään sunnuntain lumilautailuamme.
Aamusella sitten hyvin väliajoin taivaalta tuli vettä ja rinnesäätä tarkastellessamme vain pari hissiä paikan päällä olisi ollut auki. Keskipäivällä sulkivat kaikki hissit, mutta aukaisivat taas myöhemmin. Sää alhaalla Mt. Beautyssa kaunistui kuitenkin päivän myötä ja nautimme tästä pelaten footbagia. Jossain vaiheessa takapihalle lampsi pari sydänlahjoitusheeboa kyselemään josko haluaisimme lahjoittaa rahaa. Keräsimme kolehdin ja he sitten kysyivät kenelle kuitti pitäisi kirjoittaa. Joku siinä heitti, että kirjoita se "team awesome":lle.. Nainen oli vähän hämmentynyt ja kirjoitti lopulta kuittiin "Tim E. Wesome".. :D
Mt Beautysta Falls Creekkiin oli noin tunnin matka, joten menimme sitten vasta kahden jälkeen vaihtamaan sunnuntain hissilippumme "lumiluottoon", jonka voisimme käyttää esim. seuraavana viikonloppuna. Toivonpa siis että suunnitelmamme pysyvät ja ensi viikonloppuna (perjantaina) suuntaamme kohti Mt. Hothamia, joka sijaitsee samoilla suunnilla.
5. syyskuuta 2008
Suunnitelmista
Unohtui tuossa äsken kirjoittaessa kertoa.
Ostin lentolipun tosiaan marraskuulle. Melbourne-Alice Springs 15.11. Tuossa vaiheessa pitäisi olla riittävästi rahaa tämänkin tytön taskuissa ja suuntaan sitten kohti punaista keskustaa ottamaan postikorttivalokuvia suuresta kivestä. Tarkoituksena tsekata Uluru, Olgas ja Kings Canyon. Tämän jälkeen kulkuneuvolla X kohti pohjoisempaa Darwinia ja Kakadun luonnonpuistoa. Nämä tarkastettuani kulkuneuvolla Y (luultavasti Nysse) suunta kohti länsirannikon Broomea.
Broomesta yritän ehkä kehittää muita backpackereita, jotka ovat vuokranneet/ostaneet auton ja kaipaavat kanssamatkustajia etelän suuntaan kohti Perthiä. Matkalla pysähtelen tarvittavissa paikoissa ja toivon kovasti etten vietä joulua yksin. Joulun tienoihin toivon pääseväni Byron Bayhin, jossa haaveissani siintelee viikon surfsafari-reissu.. Uusivuosi ties missä.. Tammikuussa toivon vielä voivani katsastaa Tasmanian..
Ostin lentolipun tosiaan marraskuulle. Melbourne-Alice Springs 15.11. Tuossa vaiheessa pitäisi olla riittävästi rahaa tämänkin tytön taskuissa ja suuntaan sitten kohti punaista keskustaa ottamaan postikorttivalokuvia suuresta kivestä. Tarkoituksena tsekata Uluru, Olgas ja Kings Canyon. Tämän jälkeen kulkuneuvolla X kohti pohjoisempaa Darwinia ja Kakadun luonnonpuistoa. Nämä tarkastettuani kulkuneuvolla Y (luultavasti Nysse) suunta kohti länsirannikon Broomea.
Broomesta yritän ehkä kehittää muita backpackereita, jotka ovat vuokranneet/ostaneet auton ja kaipaavat kanssamatkustajia etelän suuntaan kohti Perthiä. Matkalla pysähtelen tarvittavissa paikoissa ja toivon kovasti etten vietä joulua yksin. Joulun tienoihin toivon pääseväni Byron Bayhin, jossa haaveissani siintelee viikon surfsafari-reissu.. Uusivuosi ties missä.. Tammikuussa toivon vielä voivani katsastaa Tasmanian..
Töitä lähinnä
Töissä on nyt tullut heiluttua jokunen viikko. Aika ei tunnu turhan pitkältä yöaikaan ja työseurakin on mukavaa. Paikan päällä pyörii vaihtelevasti kolme svedua, pari norjalaista, jokunen saksalainen(?), tanskalaisia, suomalaisia (minä + toinen) ja australialainen, joka kyllä taitaa ruotsin.
Ruotsalaisissa on Patrick, Daniel ja Ida. Norjalaisissa pojissa on erittäin harvoin paikalle ilmaantuva Ståle ja täysiaikainen mystinen E(idevel?). Toisen nimen heitin ihan päästä. Tiedän että se alkaa e:llä... Lisäksi on tanskalainen Jens ja suomalainen Katriina, sekä aussi Daniel.
Siellä minä sitten yöt pitkät soittelen ja mailailen suomeen. Joskus huonona päivänä Norjaan :o. Tosin sain keskiviikkona koulutuksen raporttien läpikäymiseen, joten kohta voin jo ylentyä siihenkin hommaan niin ei käy aika pitkäksi.
Töiden lisäksi ei paljoa muuta ole tullut tehtyä. Tällä viikolla olen onnistunut heräilemään jo heti kahden jälkeen, joten on ollut vähän enemmän tunteja päivässä. Ajan olen sitten käyttänyt ruoan laittoon tai vastaavaan. Eilen kävin jopa juoksemassa. Perjantaisin tulee käytyä uimassa, kun on koko päivä vapaata.
Nyt on sitten taas viikonloppuna ja suunnitelmissa seuraavaa:
Tänään odottelen epätoivoisena, josko aikoja sitten loppuunmyydyn Opethin keikan vieraslistalla olevista henkilöistä joku ei ilmaantuisikaan paikalle ja voisin kirmata kyseiselle klubille. Hayesin kaverin isä omistaa klubin, joten siksi minulla on edes näin pieni prosentuaalinen mahdollisuus vielä päästä keikalle. Soittoa odotellessa..
Huomenna työkaverini Katriina järjestää kesänvastaanottobileet kotonaan ja ilta varmaan johtaa sinne. Tosin Guy ja Katherine ovat myös kutsuneet minut ja Hayesin katsomaan jotain rockbändejä Corner Hotel klubille. Paikat eivät ole aivan vierekkäin, joten en tiedä kuinka järjestää mahdollisesti molempiin suuntautuminen...
Haluan muuten tässä lähiaikoina elokuvia jonkun verran katsoneena kehottaa kaikkia mahdollisesti blogia lukeviani ihmissieluja suuntaamaan kohti teatteria aikeenaan katsoa Tropic Thunderia. Tästä tytöstä ainakin kuoriutui Tom Cruise fani kyseisen komedian ansiosta. Tom Cruise? Kyllä, kuulit oikein. Sinun täytyy hänet itse nähdä... Elokuvassa seikkailee myös stiller ja jack black sekä se yksi ukko, jonka nimeä en tiedä..
Elokuvateatteriin mennessäsi, älä missään nimessä osta lippua Hangkokiin. En myöskään kehota katsomaan takenia tai hellboy 2:ta.. ne voit kyllä warettaa, mikäli haluat.. Hangkokia en edes warettaisi..
Elokuvista puheen ollen. Odotan innolla ensi viikon perjantaita. Yhdessä elokuvateatterissa näytetään täällä perjantai-iltaisin kulttileffoja (tms) ja tämä suuntaa ensi perjantaina katsomaan Blue Velvettiä. Ja pöh, olisipa Saija täällä niin veisin hänet sinne leffoihin, sillä he näyttävät Saijan lempileffaa siellä isolta ruudulta... voivoi.. Joten Saija suuntaa nyt lentokentälle ja ottaa ensimmäisen lennon kohti alasallaa, sillä voisin viedä hänet aika moneen elokuvaan täällä..
Yritin myös pari viikonloppua sitten käydä juhlimassa Chapel Streetillä tuttuni syntymäpäiviä. Muistin kuitenkin taas kauhukseni baariin päästyäni etten tykkää baareista erityisen paljon. En viipynyt siis kauaa. :)
Mitähän muuta erikoista olisi tapahtunut.. en ole vieläkään voittanut pöytäfutista.. yritys jatkukoon.. Yritin myös töissä vastata työpaikan triviavisaan. Aiheena oli olympialaiset ja kysymyksiä taisi olla kuusi. Ajattelin voittaa pari leffalippua.. Nyt sitten odotetaan, josko onni olisi myötä. Toivon, että muut triviavisailijat ovat luovuttaneet vastaamisen löytämättä vastausta numeroon 5, sillä vastausvaihtoehdot olivat ihan puuta heinää. Eivät siis oikein. Minä fiksuna flikkana en kuitenkaan antautunut tässä vaiheessa vaan etsin oikean vastauksen. Olinpa hurja!
Lisäksi eilen syödessäni pari päivää sitten tekemääni suunnatonta feastia, suussani rasahti pala jotain sinne kuulumatonta.. aion ehkä käydä kaupassa valittamassa, sillä tämä on luultavasti voinut tulla ruokaani vain lihan mukana.. Elämäni on siis suunnattoman hurjaa. Ai niin, ja toisesta palkasta puuttui jostain syystä 25 tuntia. Tosin en ollut ainoa, jonka palkka oli tähän tiliin laskettu väärin.. Kellokorttijärjestelmä on tosin ollut aika jumissa lähiaikoina. Lienee johtuu tilanne tästä..
Lisäksi huomasin kummallisuuden aussipankkitilissäni. Meinasin siirtää rahaa suomen tililleni, mutta tätä yrittäessäni huomasin oletusmaksusumman olevan nolla. Jotta voisin maksaa päivän aikana suurempia summia, tarvitsen aktivointikoodin, jota tässä nyt sitten odotellaan.
Äitille terkkuja, jotta voisiko lähettää pankkitilinsä numeron sähköpostiini. Noora kiittää ja kuittaa keväisissä tunnelmissa!
Ruotsalaisissa on Patrick, Daniel ja Ida. Norjalaisissa pojissa on erittäin harvoin paikalle ilmaantuva Ståle ja täysiaikainen mystinen E(idevel?). Toisen nimen heitin ihan päästä. Tiedän että se alkaa e:llä... Lisäksi on tanskalainen Jens ja suomalainen Katriina, sekä aussi Daniel.
Siellä minä sitten yöt pitkät soittelen ja mailailen suomeen. Joskus huonona päivänä Norjaan :o. Tosin sain keskiviikkona koulutuksen raporttien läpikäymiseen, joten kohta voin jo ylentyä siihenkin hommaan niin ei käy aika pitkäksi.
Töiden lisäksi ei paljoa muuta ole tullut tehtyä. Tällä viikolla olen onnistunut heräilemään jo heti kahden jälkeen, joten on ollut vähän enemmän tunteja päivässä. Ajan olen sitten käyttänyt ruoan laittoon tai vastaavaan. Eilen kävin jopa juoksemassa. Perjantaisin tulee käytyä uimassa, kun on koko päivä vapaata.
Nyt on sitten taas viikonloppuna ja suunnitelmissa seuraavaa:
Tänään odottelen epätoivoisena, josko aikoja sitten loppuunmyydyn Opethin keikan vieraslistalla olevista henkilöistä joku ei ilmaantuisikaan paikalle ja voisin kirmata kyseiselle klubille. Hayesin kaverin isä omistaa klubin, joten siksi minulla on edes näin pieni prosentuaalinen mahdollisuus vielä päästä keikalle. Soittoa odotellessa..
Huomenna työkaverini Katriina järjestää kesänvastaanottobileet kotonaan ja ilta varmaan johtaa sinne. Tosin Guy ja Katherine ovat myös kutsuneet minut ja Hayesin katsomaan jotain rockbändejä Corner Hotel klubille. Paikat eivät ole aivan vierekkäin, joten en tiedä kuinka järjestää mahdollisesti molempiin suuntautuminen...
Haluan muuten tässä lähiaikoina elokuvia jonkun verran katsoneena kehottaa kaikkia mahdollisesti blogia lukeviani ihmissieluja suuntaamaan kohti teatteria aikeenaan katsoa Tropic Thunderia. Tästä tytöstä ainakin kuoriutui Tom Cruise fani kyseisen komedian ansiosta. Tom Cruise? Kyllä, kuulit oikein. Sinun täytyy hänet itse nähdä... Elokuvassa seikkailee myös stiller ja jack black sekä se yksi ukko, jonka nimeä en tiedä..
Elokuvateatteriin mennessäsi, älä missään nimessä osta lippua Hangkokiin. En myöskään kehota katsomaan takenia tai hellboy 2:ta.. ne voit kyllä warettaa, mikäli haluat.. Hangkokia en edes warettaisi..
Elokuvista puheen ollen. Odotan innolla ensi viikon perjantaita. Yhdessä elokuvateatterissa näytetään täällä perjantai-iltaisin kulttileffoja (tms) ja tämä suuntaa ensi perjantaina katsomaan Blue Velvettiä. Ja pöh, olisipa Saija täällä niin veisin hänet sinne leffoihin, sillä he näyttävät Saijan lempileffaa siellä isolta ruudulta... voivoi.. Joten Saija suuntaa nyt lentokentälle ja ottaa ensimmäisen lennon kohti alasallaa, sillä voisin viedä hänet aika moneen elokuvaan täällä..
Yritin myös pari viikonloppua sitten käydä juhlimassa Chapel Streetillä tuttuni syntymäpäiviä. Muistin kuitenkin taas kauhukseni baariin päästyäni etten tykkää baareista erityisen paljon. En viipynyt siis kauaa. :)
Mitähän muuta erikoista olisi tapahtunut.. en ole vieläkään voittanut pöytäfutista.. yritys jatkukoon.. Yritin myös töissä vastata työpaikan triviavisaan. Aiheena oli olympialaiset ja kysymyksiä taisi olla kuusi. Ajattelin voittaa pari leffalippua.. Nyt sitten odotetaan, josko onni olisi myötä. Toivon, että muut triviavisailijat ovat luovuttaneet vastaamisen löytämättä vastausta numeroon 5, sillä vastausvaihtoehdot olivat ihan puuta heinää. Eivät siis oikein. Minä fiksuna flikkana en kuitenkaan antautunut tässä vaiheessa vaan etsin oikean vastauksen. Olinpa hurja!
Lisäksi eilen syödessäni pari päivää sitten tekemääni suunnatonta feastia, suussani rasahti pala jotain sinne kuulumatonta.. aion ehkä käydä kaupassa valittamassa, sillä tämä on luultavasti voinut tulla ruokaani vain lihan mukana.. Elämäni on siis suunnattoman hurjaa. Ai niin, ja toisesta palkasta puuttui jostain syystä 25 tuntia. Tosin en ollut ainoa, jonka palkka oli tähän tiliin laskettu väärin.. Kellokorttijärjestelmä on tosin ollut aika jumissa lähiaikoina. Lienee johtuu tilanne tästä..
Lisäksi huomasin kummallisuuden aussipankkitilissäni. Meinasin siirtää rahaa suomen tililleni, mutta tätä yrittäessäni huomasin oletusmaksusumman olevan nolla. Jotta voisin maksaa päivän aikana suurempia summia, tarvitsen aktivointikoodin, jota tässä nyt sitten odotellaan.
Äitille terkkuja, jotta voisiko lähettää pankkitilinsä numeron sähköpostiini. Noora kiittää ja kuittaa keväisissä tunnelmissa!
25. elokuuta 2008
Ja loput kuvat seelannista
Rest of the trip in Nz
http://www.facebook.com/album.php?aid=32375&l=b8f65&id=564437144
23. elokuuta 2008
Jokunen kuva Uudesta Seelannista
Tassa pari albumia. Ja jatkoa seuraa kuhan ehdin latailla..
From Christchurch to Kaikoura
http://www.facebook.com/album.php?aid=32276&l=b020e&id=564437144From Picton to Golden Bay
http://www.facebook.com/album.php?aid=32280&l=9ce63&id=564437144Punakaiki and Franz Josef
http://www.facebook.com/album.php?aid=32297&l=3c62b&id=56443714421. elokuuta 2008
Yötöitä ja futista
Blogia ei nyt ole tullut kauheasti päiviteltyä, kun ei varsinaisesti ole ollut syytä.
Työt alkoivat viime sunnuntai-iltana ja työaika on tosiaan ilta puolikymmenestä aamupuolikuuteen. Nukkumaan ei siis pääse ennen kuutta ja silloinkin nukahtaminen on jokseenkin vaikeaa, kun käy jonkin tason ylikierroksilla. Kahtena viime aamuna olen kuitenkin nukkunut iltaviiteen asti vähintään, eli lähemmäs 11 tuntia. Keho varmaan yrittää vasta totuttautua näihin aikoihin ja toivon etten joka hemmetin päivä tule nukkumaan näin pitkiä unia.
Eilen oli ensimmäinen yö, jolloin en edes muistanut, että energiajuoman avulla pysyn pystyssä koko yön. Lisäksi vuoron päätteeksi ei ollut yliväsynyt.
Työ on aika loistoa. Käytännössä käyn semmoisesta ohjelmasta siis läpi tehtäväkohteita joita kukaan ei ole vielä valinnut mysterishoppaukseen. Kaikki kohteet täytyy saada tehtyä ennen kuun loppua, joten kuun viimeinen viikko on ilmeisesti aina ahdistavin. Kohteen valittuani katselen ketä siellä on käynyt viimeksi . Viimeisintä paikassa käynyttä henkilöä ei saa lähettää sääntöjen mukaan, joten hänestä eteenpäin yritän tavoittaa muita paikalla käyneitä henkilöitä. Jotkut kohteet ovat helppoja, jos kaupungissa on monia henkilöitä. Mutta on joitain paikkoja joissa on vain yksi henkilö jolloin joka toinen kerta täytyisi lähettää joku pidemmän matkan päästä. Ymmärrettävistä syistä näitä henkilöitä täytyy sitten lahjoa (rahalla) jotta he menevät tekemään salaostoksia. Usein nämä kyseiset henkilöt myös tietävät tämän ja osaavat pyytää rahaa :D.
Ensi viikolla kun saan mitä luultavimmin helposti suljettua suomen markkinat, joudun luultavasti soittelemaan Norjaan tai jonnekin. Norjan markkinoiden sulkeminen, kun on huomattavasti vaikeampaa ilmeisesti jo kohteiden suuremman määrän takia. Lisäksi norjalaiset ilmeisesti usein lupailevat menevänsä paikalle eivätkä menekään ja eivät viitsi ilmoittaa asiasta tai mitään. Tämä yleensä vaikeuttaa huomattavasti, sillä saman kohteen shoppausta ei saa suorittaa kahta kertaa tietyn ajan säteellä ja tällöin saatetaan joutumaan tekemään uusia järjestelyjä ostosten suhteen..
Tämän viikon aikana suurin kehitys on kuitenkin ehkä tapahtunut pöytäfutiksen suhteen. Hayesilla ja Andrew:lla on siis kämpillään tämmöinen pöytäfutis, jossa ukkeleita pyöritellään tarkoituksena saada mahdollisimman paljon maaleja itselle. Luonnollista. Pojilla on tapana taistella pöytäfutiksen mestaruudesta ja voittaja hallitsee hienoa vyötä! Kiistämätön voittajapelaaja pidemmän aikaa on ollut Heiska. Viime sunnuntaina haastoin hänet kuitenkin pelaamaan kanssani kyseistä peliä ehkä tusinan kertaa, koska huomasin että joka ikisellä pelikerralla sain maalisuorituksia yhden enemmän lähemmäksi voittoa ja parhaimmillani olin enää 3 maalia häntä perässä voiton tapahtuessa.
Ikävä kyllä minun piti näihin aikoihin sitten lähteä töihin ja Hayes rupesi sanomansa mukaan kyllästymään pelailuun. Luulen, että oikeasti häntä alkoi pelottamaan, että minä voitan hänet ja siksi hän halusi jo lopettaa. Joka tapauksessa tarkoituksenani on nyt sitten voittaa mestaruus itselleni. Ilmoittelen, mikäli kehitystä tähän suuntaan tapahtuu.
Työt alkoivat viime sunnuntai-iltana ja työaika on tosiaan ilta puolikymmenestä aamupuolikuuteen. Nukkumaan ei siis pääse ennen kuutta ja silloinkin nukahtaminen on jokseenkin vaikeaa, kun käy jonkin tason ylikierroksilla. Kahtena viime aamuna olen kuitenkin nukkunut iltaviiteen asti vähintään, eli lähemmäs 11 tuntia. Keho varmaan yrittää vasta totuttautua näihin aikoihin ja toivon etten joka hemmetin päivä tule nukkumaan näin pitkiä unia.
Eilen oli ensimmäinen yö, jolloin en edes muistanut, että energiajuoman avulla pysyn pystyssä koko yön. Lisäksi vuoron päätteeksi ei ollut yliväsynyt.
Työ on aika loistoa. Käytännössä käyn semmoisesta ohjelmasta siis läpi tehtäväkohteita joita kukaan ei ole vielä valinnut mysterishoppaukseen. Kaikki kohteet täytyy saada tehtyä ennen kuun loppua, joten kuun viimeinen viikko on ilmeisesti aina ahdistavin. Kohteen valittuani katselen ketä siellä on käynyt viimeksi . Viimeisintä paikassa käynyttä henkilöä ei saa lähettää sääntöjen mukaan, joten hänestä eteenpäin yritän tavoittaa muita paikalla käyneitä henkilöitä. Jotkut kohteet ovat helppoja, jos kaupungissa on monia henkilöitä. Mutta on joitain paikkoja joissa on vain yksi henkilö jolloin joka toinen kerta täytyisi lähettää joku pidemmän matkan päästä. Ymmärrettävistä syistä näitä henkilöitä täytyy sitten lahjoa (rahalla) jotta he menevät tekemään salaostoksia. Usein nämä kyseiset henkilöt myös tietävät tämän ja osaavat pyytää rahaa :D.
Ensi viikolla kun saan mitä luultavimmin helposti suljettua suomen markkinat, joudun luultavasti soittelemaan Norjaan tai jonnekin. Norjan markkinoiden sulkeminen, kun on huomattavasti vaikeampaa ilmeisesti jo kohteiden suuremman määrän takia. Lisäksi norjalaiset ilmeisesti usein lupailevat menevänsä paikalle eivätkä menekään ja eivät viitsi ilmoittaa asiasta tai mitään. Tämä yleensä vaikeuttaa huomattavasti, sillä saman kohteen shoppausta ei saa suorittaa kahta kertaa tietyn ajan säteellä ja tällöin saatetaan joutumaan tekemään uusia järjestelyjä ostosten suhteen..
Tämän viikon aikana suurin kehitys on kuitenkin ehkä tapahtunut pöytäfutiksen suhteen. Hayesilla ja Andrew:lla on siis kämpillään tämmöinen pöytäfutis, jossa ukkeleita pyöritellään tarkoituksena saada mahdollisimman paljon maaleja itselle. Luonnollista. Pojilla on tapana taistella pöytäfutiksen mestaruudesta ja voittaja hallitsee hienoa vyötä! Kiistämätön voittajapelaaja pidemmän aikaa on ollut Heiska. Viime sunnuntaina haastoin hänet kuitenkin pelaamaan kanssani kyseistä peliä ehkä tusinan kertaa, koska huomasin että joka ikisellä pelikerralla sain maalisuorituksia yhden enemmän lähemmäksi voittoa ja parhaimmillani olin enää 3 maalia häntä perässä voiton tapahtuessa.
Ikävä kyllä minun piti näihin aikoihin sitten lähteä töihin ja Hayes rupesi sanomansa mukaan kyllästymään pelailuun. Luulen, että oikeasti häntä alkoi pelottamaan, että minä voitan hänet ja siksi hän halusi jo lopettaa. Joka tapauksessa tarkoituksenani on nyt sitten voittaa mestaruus itselleni. Ilmoittelen, mikäli kehitystä tähän suuntaan tapahtuu.
11. elokuuta 2008
Kuvia julkisesti :)
Lisaan tassa nyt linkit facebookin kuviin, josko joku niita ei paase katsomaan, kun ei omista tilia (terkkuja aitille!) . Ensimmaisena on uusimmat kuvat ja siita lahdetaan sitten kauemmas reissun alkuajoille jarjestyksessa. Lisailen Uuden seelannin kuvat, kun loydan jonkun koneen, jossa se onnistuu helposti. Kiitos!
Great ocean road
http://www.new.facebook.com/album.php?aid=26514&l=2866a&id=564437144
Melbourne
http://www.new.facebook.com/album.php?aid=26513&l=bb3e3&id=564437144
Cairns
http://www.new.facebook.com/album.php?aid=26511&l=c4251&id=564437144
Cairns
http://www.new.facebook.com/album.php?aid=26434&l=2684f&id=564437144
Magnetic Island
http://www.new.facebook.com/album.php?aid=26427&l=72bd4&id=564437144
Airlie beach ja whitsundays
http://www.new.facebook.com/album.php?aid=26426&l=97767&id=564437144
Bundaberg:
http://www.new.facebook.com/album.php?aid=26425&l=b2735&id=564437144
Hervey Bay ja Fraser Island
http://www.new.facebook.com/album.php?aid=26424&l=1c5b0&id=564437144
Noosa
http://www.new.facebook.com/album.php?aid=26421&l=cebaa&id=564437144
Brisbane:
http://www.new.facebook.com/album.php?aid=17774&l=76991&id=564437144
Stanthorpe ja ymparisto:
http://www.new.facebook.com/album.php?aid=17773&l=36e17&id=564437144
Surfers Paradise
http://www.new.facebook.com/album.php?aid=17770&l=cd391&id=564437144
Sydney:
http://www.new.facebook.com/album.php?aid=17769&l=7e789&id=564437144
Surffailukuvia Surfers Paradisesta:
http://www.new.facebook.com/album.php?aid=15834&l=a83d4&id=564437144
Hong Kong
http://www.new.facebook.com/album.php?aid=17768&l=17139&id=564437144
Great ocean road
http://www.new.facebook.com/album.php?aid=26514&l=2866a&id=564437144
Melbourne
http://www.new.facebook.com/album.php?aid=26513&l=bb3e3&id=564437144
Cairns
http://www.new.facebook.com/album.php?aid=26511&l=c4251&id=564437144
Cairns
http://www.new.facebook.com/album.php?aid=26434&l=2684f&id=564437144
Magnetic Island
http://www.new.facebook.com/album.php?aid=26427&l=72bd4&id=564437144
Airlie beach ja whitsundays
http://www.new.facebook.com/album.php?aid=26426&l=97767&id=564437144
Bundaberg:
http://www.new.facebook.com/album.php?aid=26425&l=b2735&id=564437144
Hervey Bay ja Fraser Island
http://www.new.facebook.com/album.php?aid=26424&l=1c5b0&id=564437144
Noosa
http://www.new.facebook.com/album.php?aid=26421&l=cebaa&id=564437144
Brisbane:
http://www.new.facebook.com/album.php?aid=17774&l=76991&id=564437144
Stanthorpe ja ymparisto:
http://www.new.facebook.com/album.php?aid=17773&l=36e17&id=564437144
Surfers Paradise
http://www.new.facebook.com/album.php?aid=17770&l=cd391&id=564437144
Sydney:
http://www.new.facebook.com/album.php?aid=17769&l=7e789&id=564437144
Surffailukuvia Surfers Paradisesta:
http://www.new.facebook.com/album.php?aid=15834&l=a83d4&id=564437144
Hong Kong
http://www.new.facebook.com/album.php?aid=17768&l=17139&id=564437144
6. elokuuta 2008
Back in Smellburn!
Vietin Sydneyssa yhden yon ja suuntasin seuraavana aamuna kohtuullisen pitkalle bussiretkelle. Matka kesti 13 tuntia ja kuten tunnettua bussit eivat kulkeneet halutussa aikataulussa. Paastyamme Australian hurjaan (kovinkin kuivahkoon) paakaupunkiin Canberraan, jossa meidan oli tarkoitus pitaa puolen tunnin lounastauko, selvisikin etta kuski jonka oli tarkoitus kuljettaa meita seuraavat 7 tuntia etiapain oli sairastunut ja korvaava kuski istui viela silla hetkella lentokoneessa matkalla kohti Canberraa lennatettyna suoraan Melbournesta. Tamahan olisi tietysti Suomessakin aivan normaalia, etta korvaava kuski lennatettaisiin toiselta laidalta suomea..
Olen siis takaisin Melbournessa ajatuksena tehda toita jokunen kuukausi ennen kuin suuntaan kohti lansirannikon ihmeellisyyksia! Tata tukee tanaan iloisesti vastaanottamani tyopaikka, johon koulutus alkaa ensi viikon torstaina! Tosin kerkesin jo vastaanottamaan yhden paivan tyon huomiseksi mattojen asettelijana.
Uusi tyoni on Mystery shopping (salassa shoppailevat) yhtiossa. Toimeenkuvaani kuuluu soitella ja mailailla kohti suomea salashoppaajille ja sopia heidan tulevista tyotehtavistaan tms. Voitte uskoa, etta minut siis palkattiin kielitaitoni takia. Mielestani en suoriutunut kauhean hyvin haastattelusta, mutta luulen ettei heille kauhean usein tule suomenkielen taitoisia henkiloita toita hakemaan, joten he olivat lahes pakotettuja palkkaamaan minut! (Nain kova luotto minulla on omiin taitoihini!) Matkakassan karttuminen lansirannikkoa ja Tasmaniaa varten pitaisi siis nyt olla taattu, silla luulen etta voin olla kyseisessa tyossa niin kauan kuin haluan (ellen ryssi ihan totaalisesti!) Lisaksi kyseessa on yotyo, joten luultavasti nukun kaikki paivat enka onnistu ehka kuluttamaan niin paljon rahaa (lukuunottamatta vkloppuja).
Viikonlopusta tulikin mieleeni, etta taman viikon lauantaina taidan suunnata kohti Mt. Huttia (?) ja suoritan(!) siella hiukan laudalla makea alas laskemista lumen saattelemana. Lisaksi voisin ehka yrittaa kehittaa jonkun pikkuretken Melbournen lahimaastoon ensi viikon alkupuolelle nyt kun varallisuus on taattu.
Olen siis takaisin Melbournessa ajatuksena tehda toita jokunen kuukausi ennen kuin suuntaan kohti lansirannikon ihmeellisyyksia! Tata tukee tanaan iloisesti vastaanottamani tyopaikka, johon koulutus alkaa ensi viikon torstaina! Tosin kerkesin jo vastaanottamaan yhden paivan tyon huomiseksi mattojen asettelijana.
Uusi tyoni on Mystery shopping (salassa shoppailevat) yhtiossa. Toimeenkuvaani kuuluu soitella ja mailailla kohti suomea salashoppaajille ja sopia heidan tulevista tyotehtavistaan tms. Voitte uskoa, etta minut siis palkattiin kielitaitoni takia. Mielestani en suoriutunut kauhean hyvin haastattelusta, mutta luulen ettei heille kauhean usein tule suomenkielen taitoisia henkiloita toita hakemaan, joten he olivat lahes pakotettuja palkkaamaan minut! (Nain kova luotto minulla on omiin taitoihini!) Matkakassan karttuminen lansirannikkoa ja Tasmaniaa varten pitaisi siis nyt olla taattu, silla luulen etta voin olla kyseisessa tyossa niin kauan kuin haluan (ellen ryssi ihan totaalisesti!) Lisaksi kyseessa on yotyo, joten luultavasti nukun kaikki paivat enka onnistu ehka kuluttamaan niin paljon rahaa (lukuunottamatta vkloppuja).
Viikonlopusta tulikin mieleeni, etta taman viikon lauantaina taidan suunnata kohti Mt. Huttia (?) ja suoritan(!) siella hiukan laudalla makea alas laskemista lumen saattelemana. Lisaksi voisin ehka yrittaa kehittaa jonkun pikkuretken Melbournen lahimaastoon ensi viikon alkupuolelle nyt kun varallisuus on taattu.
3. elokuuta 2008
Roadtrip kertomuksia
Nelsonista suuntasimme seuraavana paivana kohti Abel Tasmanin kansallispuistoa. Paastyamme kohtuu lahelle puistoa autoitse varasimme vesitaksikuljetuksen itsellemme pois ja lahdimme kavelemaan kohti puistoa. Puistoon oli noin 15 minuutin matka, jonka jalkeen talsimme muistaakseni 20 kilometria metsapolulla, joka kulki rannikon tuntumassa. Paastyamme maaranpaahamme "Anchorage" odottelimme vain tunnin ajan tilaamaamme taksia, joka saapuikin hyvissa ajoin. Taman jalkeen voimme taas tyytyvaisina matkata kohti seuraavaa hostelliamme Motuekassa.
Motuekasta kasin kavimme myos tarkastamassa eraan jarven, jonka vesi kumpusi lahteista. Vesi oli aivan pirun kirkasta koko jarvessa ja luulen etten ole koskaan nahnyt kirkkaampaa vetta. Nakyvyys pohjaan asti oli taattu.
Suuntasimme myos katsomaan rantaa ja pysahdyimme mukavassa kahvilassa ennen kuin lahdimme pienelle kavelylle. Kavely piti aloittaa eraan maatilan lapi kavellen, silla emme uskaltaneet ajaa "haisulillamme" kovin pitkalle kun emme tienneet missa kunnossa tie oli. Maatilan jalkeen alkoi metsareitti, joka seurasi edesmenneen puron laitaa kavuten vahitellen jo ylospain makea. Olimme kuulleet infokeskuksessa, etta makea pitaisi kivuta kolmen siksak-kaannoksen verran ja etta luovuttaa ei kannata vaikka matka tuntuu pitkalta. Jatkoimme siis kipuamista vaikka maki laittoikin itse kunkin kovasti puhisemaan. Kahdeksannen kaannoksen jalkeen rupesin tajuamaan, etta olimme vihdoinkin saavuttaneet odottamamme nayn ja paasimme ihastelemaan kohtuu avonaista ja isoa luolaa, jonka katossa roikkui suunnaton maara stalagtiitteja! Tassa vaiheessa ei kaduttanut patkan vertaa etta olimme jaksaneet kivuta koko matkan ylos.
Sitten seuraa tarina Haisulista. Haisuli ei ollut kovin kummoinen auto. Vasyi ylamaissa (joskus myos muulloin). Mutta hanella oli eras ominaisuus, josta tulemme hanet aina muistamaan. Onnistuimme kaatamaan (kiitos uusiseelantilaisten huonosti suunnittelemien korkkien) Haisulin paalle (on matolle ja takapenkille) kaksi kertaa kuljettamaamme maitoa. Taman seurauksena Haisuli haisi varsinkin aamuisin heti ensi toikseen aivan jarkyttavalle.
Lahdettyamme Motuekasta kavimme ensin hieman kiertoteita katsomassa eraan putouksen, jonka jalkeen kaannyimme takaisinpain ja poimimme matkalta liftarin. Hanta kyytiin ottaessamme Petra alkoi kertoa hanelle kuinka onnistuimme kerran kaatamaan maitoa autoomme, joten ei kannata valittaa hajusta. Tassa vaiheessa olimme viela kohtuu vakuuttuneita, etta jompi kumpi oli vain unohtanut korkin auki ja siksi maito oli paassyt valumaan. Taman seurauksena Petra huomasi liftaria istuttaessaan, etta takapenkki oli taas marka (maitopussimme sijaitsi penkilla) ja paasimme toteamaan etta korkit vain yksinkertaisesti vuotavat ja huomenna haju tulisi olemaan vastustamattoman ihana.
Kavaisimme matkalla uuden seelannin pisimmalla riippusillalla ja heitimme liftarin Wesporttiin, josta paatimme jatkaa matkaamme aina Punakaikiin asti.
Seuraava hostellimme ei ollutkaan ihan normi hostelli. Hostelli sijaitsi keskella metsaa ja 8-minuutin kavelymatkan paassa sijaitsi aivan loistava hiekkaranta uskomattomine kivi- ja kalliomuodostelmineen. Hostelli itsessaan oli kuin kesamokki ja vietimme yomme australialaisen Michaelin ja englantilaisen Peten kanssa samassa mokissa. Ilta meni palapelia rakentaessa ja hieman Peten tarjoilemaa viinia maistellessa.
Seuraavana aamuna suuntasimme Punakaikin kuuluille pannukakkukiville ja puhallusrei-ille (mikahan olisi suomenkielinen vastike Blowholelle?). Pannukakkukivet nayttivat tosiaan silta kuin jattilainen olisi paistanut lettuja ja latonut niita paallekkain moniin pinoihin. Blowhole ei ehka toiminut kyseisena paivana aivan loistavasti, mutta paasimme kylla nakemaan sen toimintaa, kun odotimme tarpeeksi kauan "Sudden sound" nimisen veijarin vieressa.
Punakaikissa vietetyn yon jalkeen kaytannossa reissasimme loppumatkamme uudessa seelannissa Peten kanssa, silla han vain yksinkertaisesti oli menossa samaan suuntaan kanssamme koko ajan omalla autollaan, joten emme voineet valttya hanen seuraltaan. :)
Seuraava hostellimme sijaitsi Greymouthissa ja matkalla sinne kavimme taas yhdella kavelylla, joka vei meidat vesiputouksille. Greymouth itsessaan kaupunkina oli aika mitaan sanomaton ja emme tehneet siella oikeastaan mitaan muuta kuin katsoimme leffan ja soimme nalkaamme.
Suuntasimme kohti jaatikkoa seuraavaksi. Jaatikkokavelyt eivat meita kuitenkaan niin kiinnostaneet niita jo Norjassa hetkea aikaisemmin suorittaneina, mutta kavelimme kylla lahelle ihmettelemaan milta se jaatikko nyt oikein nayttaa. Illalla kavelimme taskulampun valossa metsaan ja paasimme ihmettelemaan kiiltomatoja tarpeeksi kauan kaveltyamme.
Vietimme hostellilla kaksi yota ja seuraavana paivana satoi vain vetta ja tuhlasin omaa aikaani katselemalla Kubricin avaruusseikkailua elokuvan muodossa tietysti.
Lahtopaivanamme suuntasimme jaatikkokeskukseen, jossa sitten menimme kummastelemaan milta heidan sisajaaseinansa nayttaa ja kokeilimme siis milta tuntuu jaakiipeilla hakkujen ja jaakenkien avulla. Tama puuhastelu oli jokseenkin rankkaa. Sisaseina oli 10-metrinen emmeka oikeasti kiivenneet seinaa ylos asti kuin ehka kolme kertaa, joten tassa tuntumaa siita ettei homma ollut kovinkaan helppoa. Tosin kunto saattaa olla jo puolen vuoden reissun seurauksena hieman alempana kuin normaalisti, mutta kuitenkin. Edessa oli viela pitka ajomatka Wanakaan, johon sitten aika pitkalti kulutimme loppupaivan. Wanakassa oli tarkoitus viettaa kaksi yota, silla seuraavan paivan suunnitelmissa oli lumilautailu.
Aamulla varhain lahdimmekin sitten kohti Treble Cone hiihtokeskusta kaikki kolme pakkautuneina Peten autoon ja ajelimme vuorille. Mina ja Petra vuokrasimme lumilaudat allemme ja Pete hankki sukset menopeleikseen. Treble Cone ei ollut aivan aloittelijoiden hiihtokeskus ja siella oli vain yksi helpompi lasku, mutta paatimme menna sinne (Cardronan sijaan), silla saimme sielta tuntuvat alennukset. Nakymissa ei ainakaan ollut minkaan nakoista valittamista, silla taivas oli kirkas ja niin pitkalle kuin silma siinti pystyi nakemaan lumihuippuisia vuoria ja alhaalle sijaitsevia jarvia. Taman takia istuimmekin kovin paljon persiillamme ,D.
Seuraavana paivana kavimme viela Wanakassa sijaitsevassa Puzzling Worldissa. Kyseisessa paikassa sijaitsi ulkoilmalabyrintti, jonka suorittamiseen minulla meni noin 45 minuuttia. Petra selvisi nopeammin ja Pete ei meinannut paasta hokkelista ulos millaan :D. Sisatiloissa sijaitsi myos kaikenmaailman aivoriihipalapeleja ynna muita ja huoneita, joilla yritettiin hammentaa ihmisten aivoja. Kohtuumakea oli huone, jossa muottiin valetut paat tuntuivat seuraavan katseellaan sinua liikkuessasi. Tosiasiassahan paat eivat tietenkaan kaantyneet.
Wanakasta menimme Queenstowniin, mutta vietimme siella vain yhden yon, silla meita ei niinkaan kiinnostanut tama lahinna hiihtokeskusturisteja pursuava kaupunki, jossa kaikesta sai lisaksi maksaa ylihintaa.
Queenstownista suuntasimme Te Anauhun, jossa kavimme katsastamassa mm. luonnosta syysta sun toisesta pelastettuja lintuja ja katselimme jokusen leffan. Seuraavana paivana otimme taas auton allemme ja suuntasimme kohti Milford Soundia ja vuonoristeilya. Matkalle pysahdyimme pienilla jarvilla "Mirror Lakes", jotka kuvastivat lumihuippumaisemaa pinnassaan loistavasti. Kaunista katseltavaa!
Risteilyaluksessamme ei meidan kolmen lisaksi ollut kuin yksi pariskunta matkustajina. Risteilyn aikana naimme mm. jokusen vesiputouksen ja hylkeenpoikasia seka leikkisia delfiineja.
Matkalla takaisin kohti Te Anauta kavelimme vesivirtausten muodostamille kummallisille/kohtuu makeille kivimuodostelmille ja teimme mm. eraan metsakavelyn, jonka varrella kaikki puut olivat runkoja myoteen vihrean sammalen peitossa, joten metsa oli jotenkin hauskan oloinen.
Te Anausta suuntasimme seuraavana paivana kohti Dunedinia. Olimme paikalla kahden aikoihin ja menimme viela syomaan sushiveneen Petran kanssa ennen kuin nappasimme taas Peten mukaamme ja lahdimme kohti rannikkoa ajatuksenamme bongata pingviineja. Olimme paikalla kohtuullisen myohaan pienten seikkailujen jalkeen ja lopulta naimme vain kaksi pingviinia (keltasilmapingviineja) kapuamassa ylos rantaa. Mutta ennen kaikkea naimme niita luonnossa!
Lisaksi rannalla oli kymmenkunta merileijonaa. Jouduimme eraan kanssa pieneen juoksumatsiin, silla kyseiset otukset eivat pelkaa ihmisia. Olimme jo kavelleet sen ohi, kun se rupesi meille jotain huutelemaan ja juoksi peraamme... Meita ei niinkaan kiinnostanut mita asiaa silla oli, vaan paatimme paremmin ajatellen vain juosta karkuun vaikka se olikin ehka rannan pienin merileijona -siis poikanen-.
Illalla menin viela tapaamaan Dunedinissa asustavaa Stephenia, jonka tapasin aikaisemmin Sydneyssa.
Seuraavana paivana suuntasimme Twizeliin. Matkan varrella kavimme tarkastamassa rannikolla sijaitsevat boulder-kivet ja lounastimme simpukkakeittoa ja pirun hyvia kalaperunapullia. Lisaksi suuntasimme sisamaassa katsomaan Maurien kalliomaalauksia, joista emme sitten lopulta viitsineet edes ottaa kuvia kun niita nyt ei tohrystyksista edes kalliomaalauksiksi tunnistanut ja parhaimmat palat oli joka tapauksessa varastettu johonkin museoon. Paatimme myos poiketa reitiltamme mysteerisen Clay Cliffs karttamerkinnan perusteella ja tama kiertoreitti oli loistava idea. Paadyimme ihastelemaan kallioita, jotka olivat muodostuneet siis kivi-soramossosta ja ne kipusivat korkeuksiin ja olivat kohtuullisen makean nakoisia..
Seuraavana paivana suuntasimme Mount Cook'kiin. Mount Cook on on uuden seelannin korkein vuori (3km jotain) ja menimme siis sen lahella sijaitsevaan kylaan. Matka ei ollut kuin 60 kilometria, joten meilla oli riittavasti aikaa kivuta viela paivan aikana eras patikkaretki ihastelemaan maisemia hiukan korkeammalta. Maisemia tarjoili lumihuiput, jaatikko ja jaatikkovedesta muodostuneet jarvet. Paatimme olla kipuamatta enempaa sen jalkeen kun mina rupesin uppoamaan liian usein syvalle lumeen..
Niin, Mount Cookin kohdilla voisinkin mainita nyt uusi seelantilaisten hammentavan saunakulttuurin. Heilla on tapana tilata hyvat hienot kiukaat pohjoismaista asti, mutta sitten he eivat jostain syysta osaa kayttaa niita. Matkan aikana naimme kaksi saunaa, joiden sanottiin olevan kuivasaunoja (siis niita oikeita saunoja!), mutta etta niiden kiukaille ei saisi missaan nimessa heittaa loylya. Franz Josefilla kavin kyseisessa saunassa kahtena iltana ja kylla korpesi kun eteen annetaan taydellinen sauna Sawo-kiukaineen, mutta sitten sanotaan etta ala heita loylya silla sauna pamahtaa... Edellisella kerralla oli kuulemma jouduttu koko sauna uusimaan tms.. ainakin lasku oli ollut hintava.. Tammoinen samanlainen sauna kiuas mallia Norpe oli siis myos Mount Cookilla, mutta sita en vaivautunut kokeilemaan. Luulen siis, etta kyseinen maa kaipaa saunainsinooreja.. Naimme myos aikaisemmin Nelsonissa eraan infrapunasaunahuoneen (siis niita pikkumokkeja joihin mahtuu juuri kaksi tyyppia) ja olisimme tatakin saunaa mielellamme kokeilleet, mutta tama sauna oli jostain syysta rikki.. Suomalaiselle tytolle (joka sattuu pitamaan saunailusta kovasti) nama maailman toisen laidan saunailmiot tuottavat tuskaa.. Uusiseelantilaisilla on myos kummallinen tapa viettaa "pikkujouluja" heinakuussa. Raukkaparat, kun eivat saa kai lunta oikean joulun aikoihin.
Seuraavana paivana Mount Cookilla olimme kohtuurikki edellisen paivan kukkulalle kiipeamisesta, mutta lahdimme silti suorittamaan hulluuttamme laaksokavelya, jonka kesto oli kolme tuntia. Matka hostellista reitin alkuun kuitenkin lisasi matkaa ainakin tunnilla, joten kaveltya tuli riittavasti. Matka vei siis eraan jaatikkojarven rannalle parin riippusillan ja kauniiden maisemien yli ja siella jarvessa sitten lillui jokunen jaakokkare :). Kyseisena paivana alkoi satamaan lunta, joten seuraavana aamuna Mount Cookista irtauduttuamme maassa oli jokunen sentti lunta yon seurauksena.
Mount Cookista suuntasimme Lake Tekapolle, jossa yritimme lahtea kavelylle, mutta olimme niin vasyneita edellisten paivien reissuista ja taynna leipomon pullia, etta tuntui paremmalta jattaa kavelyretket muiden kontoille. Illan kulutin matkustamalla "maailman ympari 80 paivassa" ja Petra rakenteli palapelia (joita han tuntui tekevan seelannin reissun aikana kohtuu runsaasti!).
Seuraavana paivana oli aika ajaa Christchurchiin ja luopua Haisulista (jonka hajua olimme onneksi saaneet hieman lievennettya tiskipesuaineen ja sienen avulla). Autovuokraamosta ideana oli ottaa bussi takaisin kaupunkiin ja kuinka ollakaan bussipysakin vieressa sattui olemaan viinitila. Menimme siis sinne ja tilasimme neljaa eri viinia ja juustolautasen ja kilistelimme roadtripin paatokselle.
Seuraavana aamuna olikin suunnattava lentokentalle ja otettava nokka kohti Sydneyta.
Motuekasta kasin kavimme myos tarkastamassa eraan jarven, jonka vesi kumpusi lahteista. Vesi oli aivan pirun kirkasta koko jarvessa ja luulen etten ole koskaan nahnyt kirkkaampaa vetta. Nakyvyys pohjaan asti oli taattu.
Suuntasimme myos katsomaan rantaa ja pysahdyimme mukavassa kahvilassa ennen kuin lahdimme pienelle kavelylle. Kavely piti aloittaa eraan maatilan lapi kavellen, silla emme uskaltaneet ajaa "haisulillamme" kovin pitkalle kun emme tienneet missa kunnossa tie oli. Maatilan jalkeen alkoi metsareitti, joka seurasi edesmenneen puron laitaa kavuten vahitellen jo ylospain makea. Olimme kuulleet infokeskuksessa, etta makea pitaisi kivuta kolmen siksak-kaannoksen verran ja etta luovuttaa ei kannata vaikka matka tuntuu pitkalta. Jatkoimme siis kipuamista vaikka maki laittoikin itse kunkin kovasti puhisemaan. Kahdeksannen kaannoksen jalkeen rupesin tajuamaan, etta olimme vihdoinkin saavuttaneet odottamamme nayn ja paasimme ihastelemaan kohtuu avonaista ja isoa luolaa, jonka katossa roikkui suunnaton maara stalagtiitteja! Tassa vaiheessa ei kaduttanut patkan vertaa etta olimme jaksaneet kivuta koko matkan ylos.
Sitten seuraa tarina Haisulista. Haisuli ei ollut kovin kummoinen auto. Vasyi ylamaissa (joskus myos muulloin). Mutta hanella oli eras ominaisuus, josta tulemme hanet aina muistamaan. Onnistuimme kaatamaan (kiitos uusiseelantilaisten huonosti suunnittelemien korkkien) Haisulin paalle (on matolle ja takapenkille) kaksi kertaa kuljettamaamme maitoa. Taman seurauksena Haisuli haisi varsinkin aamuisin heti ensi toikseen aivan jarkyttavalle.
Lahdettyamme Motuekasta kavimme ensin hieman kiertoteita katsomassa eraan putouksen, jonka jalkeen kaannyimme takaisinpain ja poimimme matkalta liftarin. Hanta kyytiin ottaessamme Petra alkoi kertoa hanelle kuinka onnistuimme kerran kaatamaan maitoa autoomme, joten ei kannata valittaa hajusta. Tassa vaiheessa olimme viela kohtuu vakuuttuneita, etta jompi kumpi oli vain unohtanut korkin auki ja siksi maito oli paassyt valumaan. Taman seurauksena Petra huomasi liftaria istuttaessaan, etta takapenkki oli taas marka (maitopussimme sijaitsi penkilla) ja paasimme toteamaan etta korkit vain yksinkertaisesti vuotavat ja huomenna haju tulisi olemaan vastustamattoman ihana.
Kavaisimme matkalla uuden seelannin pisimmalla riippusillalla ja heitimme liftarin Wesporttiin, josta paatimme jatkaa matkaamme aina Punakaikiin asti.
Seuraava hostellimme ei ollutkaan ihan normi hostelli. Hostelli sijaitsi keskella metsaa ja 8-minuutin kavelymatkan paassa sijaitsi aivan loistava hiekkaranta uskomattomine kivi- ja kalliomuodostelmineen. Hostelli itsessaan oli kuin kesamokki ja vietimme yomme australialaisen Michaelin ja englantilaisen Peten kanssa samassa mokissa. Ilta meni palapelia rakentaessa ja hieman Peten tarjoilemaa viinia maistellessa.
Seuraavana aamuna suuntasimme Punakaikin kuuluille pannukakkukiville ja puhallusrei-ille (mikahan olisi suomenkielinen vastike Blowholelle?). Pannukakkukivet nayttivat tosiaan silta kuin jattilainen olisi paistanut lettuja ja latonut niita paallekkain moniin pinoihin. Blowhole ei ehka toiminut kyseisena paivana aivan loistavasti, mutta paasimme kylla nakemaan sen toimintaa, kun odotimme tarpeeksi kauan "Sudden sound" nimisen veijarin vieressa.
Punakaikissa vietetyn yon jalkeen kaytannossa reissasimme loppumatkamme uudessa seelannissa Peten kanssa, silla han vain yksinkertaisesti oli menossa samaan suuntaan kanssamme koko ajan omalla autollaan, joten emme voineet valttya hanen seuraltaan. :)
Seuraava hostellimme sijaitsi Greymouthissa ja matkalla sinne kavimme taas yhdella kavelylla, joka vei meidat vesiputouksille. Greymouth itsessaan kaupunkina oli aika mitaan sanomaton ja emme tehneet siella oikeastaan mitaan muuta kuin katsoimme leffan ja soimme nalkaamme.
Suuntasimme kohti jaatikkoa seuraavaksi. Jaatikkokavelyt eivat meita kuitenkaan niin kiinnostaneet niita jo Norjassa hetkea aikaisemmin suorittaneina, mutta kavelimme kylla lahelle ihmettelemaan milta se jaatikko nyt oikein nayttaa. Illalla kavelimme taskulampun valossa metsaan ja paasimme ihmettelemaan kiiltomatoja tarpeeksi kauan kaveltyamme.
Vietimme hostellilla kaksi yota ja seuraavana paivana satoi vain vetta ja tuhlasin omaa aikaani katselemalla Kubricin avaruusseikkailua elokuvan muodossa tietysti.
Lahtopaivanamme suuntasimme jaatikkokeskukseen, jossa sitten menimme kummastelemaan milta heidan sisajaaseinansa nayttaa ja kokeilimme siis milta tuntuu jaakiipeilla hakkujen ja jaakenkien avulla. Tama puuhastelu oli jokseenkin rankkaa. Sisaseina oli 10-metrinen emmeka oikeasti kiivenneet seinaa ylos asti kuin ehka kolme kertaa, joten tassa tuntumaa siita ettei homma ollut kovinkaan helppoa. Tosin kunto saattaa olla jo puolen vuoden reissun seurauksena hieman alempana kuin normaalisti, mutta kuitenkin. Edessa oli viela pitka ajomatka Wanakaan, johon sitten aika pitkalti kulutimme loppupaivan. Wanakassa oli tarkoitus viettaa kaksi yota, silla seuraavan paivan suunnitelmissa oli lumilautailu.
Aamulla varhain lahdimmekin sitten kohti Treble Cone hiihtokeskusta kaikki kolme pakkautuneina Peten autoon ja ajelimme vuorille. Mina ja Petra vuokrasimme lumilaudat allemme ja Pete hankki sukset menopeleikseen. Treble Cone ei ollut aivan aloittelijoiden hiihtokeskus ja siella oli vain yksi helpompi lasku, mutta paatimme menna sinne (Cardronan sijaan), silla saimme sielta tuntuvat alennukset. Nakymissa ei ainakaan ollut minkaan nakoista valittamista, silla taivas oli kirkas ja niin pitkalle kuin silma siinti pystyi nakemaan lumihuippuisia vuoria ja alhaalle sijaitsevia jarvia. Taman takia istuimmekin kovin paljon persiillamme ,D.
Seuraavana paivana kavimme viela Wanakassa sijaitsevassa Puzzling Worldissa. Kyseisessa paikassa sijaitsi ulkoilmalabyrintti, jonka suorittamiseen minulla meni noin 45 minuuttia. Petra selvisi nopeammin ja Pete ei meinannut paasta hokkelista ulos millaan :D. Sisatiloissa sijaitsi myos kaikenmaailman aivoriihipalapeleja ynna muita ja huoneita, joilla yritettiin hammentaa ihmisten aivoja. Kohtuumakea oli huone, jossa muottiin valetut paat tuntuivat seuraavan katseellaan sinua liikkuessasi. Tosiasiassahan paat eivat tietenkaan kaantyneet.
Wanakasta menimme Queenstowniin, mutta vietimme siella vain yhden yon, silla meita ei niinkaan kiinnostanut tama lahinna hiihtokeskusturisteja pursuava kaupunki, jossa kaikesta sai lisaksi maksaa ylihintaa.
Queenstownista suuntasimme Te Anauhun, jossa kavimme katsastamassa mm. luonnosta syysta sun toisesta pelastettuja lintuja ja katselimme jokusen leffan. Seuraavana paivana otimme taas auton allemme ja suuntasimme kohti Milford Soundia ja vuonoristeilya. Matkalle pysahdyimme pienilla jarvilla "Mirror Lakes", jotka kuvastivat lumihuippumaisemaa pinnassaan loistavasti. Kaunista katseltavaa!
Risteilyaluksessamme ei meidan kolmen lisaksi ollut kuin yksi pariskunta matkustajina. Risteilyn aikana naimme mm. jokusen vesiputouksen ja hylkeenpoikasia seka leikkisia delfiineja.
Matkalla takaisin kohti Te Anauta kavelimme vesivirtausten muodostamille kummallisille/kohtuu makeille kivimuodostelmille ja teimme mm. eraan metsakavelyn, jonka varrella kaikki puut olivat runkoja myoteen vihrean sammalen peitossa, joten metsa oli jotenkin hauskan oloinen.
Te Anausta suuntasimme seuraavana paivana kohti Dunedinia. Olimme paikalla kahden aikoihin ja menimme viela syomaan sushiveneen Petran kanssa ennen kuin nappasimme taas Peten mukaamme ja lahdimme kohti rannikkoa ajatuksenamme bongata pingviineja. Olimme paikalla kohtuullisen myohaan pienten seikkailujen jalkeen ja lopulta naimme vain kaksi pingviinia (keltasilmapingviineja) kapuamassa ylos rantaa. Mutta ennen kaikkea naimme niita luonnossa!
Lisaksi rannalla oli kymmenkunta merileijonaa. Jouduimme eraan kanssa pieneen juoksumatsiin, silla kyseiset otukset eivat pelkaa ihmisia. Olimme jo kavelleet sen ohi, kun se rupesi meille jotain huutelemaan ja juoksi peraamme... Meita ei niinkaan kiinnostanut mita asiaa silla oli, vaan paatimme paremmin ajatellen vain juosta karkuun vaikka se olikin ehka rannan pienin merileijona -siis poikanen-.
Illalla menin viela tapaamaan Dunedinissa asustavaa Stephenia, jonka tapasin aikaisemmin Sydneyssa.
Seuraavana paivana suuntasimme Twizeliin. Matkan varrella kavimme tarkastamassa rannikolla sijaitsevat boulder-kivet ja lounastimme simpukkakeittoa ja pirun hyvia kalaperunapullia. Lisaksi suuntasimme sisamaassa katsomaan Maurien kalliomaalauksia, joista emme sitten lopulta viitsineet edes ottaa kuvia kun niita nyt ei tohrystyksista edes kalliomaalauksiksi tunnistanut ja parhaimmat palat oli joka tapauksessa varastettu johonkin museoon. Paatimme myos poiketa reitiltamme mysteerisen Clay Cliffs karttamerkinnan perusteella ja tama kiertoreitti oli loistava idea. Paadyimme ihastelemaan kallioita, jotka olivat muodostuneet siis kivi-soramossosta ja ne kipusivat korkeuksiin ja olivat kohtuullisen makean nakoisia..
Seuraavana paivana suuntasimme Mount Cook'kiin. Mount Cook on on uuden seelannin korkein vuori (3km jotain) ja menimme siis sen lahella sijaitsevaan kylaan. Matka ei ollut kuin 60 kilometria, joten meilla oli riittavasti aikaa kivuta viela paivan aikana eras patikkaretki ihastelemaan maisemia hiukan korkeammalta. Maisemia tarjoili lumihuiput, jaatikko ja jaatikkovedesta muodostuneet jarvet. Paatimme olla kipuamatta enempaa sen jalkeen kun mina rupesin uppoamaan liian usein syvalle lumeen..
Niin, Mount Cookin kohdilla voisinkin mainita nyt uusi seelantilaisten hammentavan saunakulttuurin. Heilla on tapana tilata hyvat hienot kiukaat pohjoismaista asti, mutta sitten he eivat jostain syysta osaa kayttaa niita. Matkan aikana naimme kaksi saunaa, joiden sanottiin olevan kuivasaunoja (siis niita oikeita saunoja!), mutta etta niiden kiukaille ei saisi missaan nimessa heittaa loylya. Franz Josefilla kavin kyseisessa saunassa kahtena iltana ja kylla korpesi kun eteen annetaan taydellinen sauna Sawo-kiukaineen, mutta sitten sanotaan etta ala heita loylya silla sauna pamahtaa... Edellisella kerralla oli kuulemma jouduttu koko sauna uusimaan tms.. ainakin lasku oli ollut hintava.. Tammoinen samanlainen sauna kiuas mallia Norpe oli siis myos Mount Cookilla, mutta sita en vaivautunut kokeilemaan. Luulen siis, etta kyseinen maa kaipaa saunainsinooreja.. Naimme myos aikaisemmin Nelsonissa eraan infrapunasaunahuoneen (siis niita pikkumokkeja joihin mahtuu juuri kaksi tyyppia) ja olisimme tatakin saunaa mielellamme kokeilleet, mutta tama sauna oli jostain syysta rikki.. Suomalaiselle tytolle (joka sattuu pitamaan saunailusta kovasti) nama maailman toisen laidan saunailmiot tuottavat tuskaa.. Uusiseelantilaisilla on myos kummallinen tapa viettaa "pikkujouluja" heinakuussa. Raukkaparat, kun eivat saa kai lunta oikean joulun aikoihin.
Seuraavana paivana Mount Cookilla olimme kohtuurikki edellisen paivan kukkulalle kiipeamisesta, mutta lahdimme silti suorittamaan hulluuttamme laaksokavelya, jonka kesto oli kolme tuntia. Matka hostellista reitin alkuun kuitenkin lisasi matkaa ainakin tunnilla, joten kaveltya tuli riittavasti. Matka vei siis eraan jaatikkojarven rannalle parin riippusillan ja kauniiden maisemien yli ja siella jarvessa sitten lillui jokunen jaakokkare :). Kyseisena paivana alkoi satamaan lunta, joten seuraavana aamuna Mount Cookista irtauduttuamme maassa oli jokunen sentti lunta yon seurauksena.
Mount Cookista suuntasimme Lake Tekapolle, jossa yritimme lahtea kavelylle, mutta olimme niin vasyneita edellisten paivien reissuista ja taynna leipomon pullia, etta tuntui paremmalta jattaa kavelyretket muiden kontoille. Illan kulutin matkustamalla "maailman ympari 80 paivassa" ja Petra rakenteli palapelia (joita han tuntui tekevan seelannin reissun aikana kohtuu runsaasti!).
Seuraavana paivana oli aika ajaa Christchurchiin ja luopua Haisulista (jonka hajua olimme onneksi saaneet hieman lievennettya tiskipesuaineen ja sienen avulla). Autovuokraamosta ideana oli ottaa bussi takaisin kaupunkiin ja kuinka ollakaan bussipysakin vieressa sattui olemaan viinitila. Menimme siis sinne ja tilasimme neljaa eri viinia ja juustolautasen ja kilistelimme roadtripin paatokselle.
Seuraavana aamuna olikin suunnattava lentokentalle ja otettava nokka kohti Sydneyta.
13. heinäkuuta 2008
Uuden Seelannin villitykset
Kavimme viime viikonloppuna Bendigossa, mutta en toiveista huolimatta nahnyt vompatteja -saati sitten kultakaivosta. Hauskaa oli kuitenkin!
Maanantaiaamuna aikaisin suuntasin kohti bussiasemaa ja nappasin bussin lentokentalle ja kentalta lennon kohti Brisbanea. Vahaisten younien takia Brisbanessa maanantaina oikeastaan vain nukuin. Tiistaina kavin katsastamassa Picasson nayttelyn ja olin kohtuullisen tyytyvainen, etta tuli mentya silla nayttelyssa oli joitakin jokseenkin mielenkiintoisia vaikkakin kohtuullisen perversseja taideteoksia.
Keskiviikko oli loistopaiva! Olin varannut itselleni retken valaita katsomaan. Bussi nouti minut ja vei rantaan (pienten kommervenkkien jalkeen! Odottelin bussia tunnin verran hostellin ulkopuolella..) ja sielta kapusimme aurinkoisen paivan kunniaksi paattiin ja matka kohti Moreton Islandia. Menimme Moreton Islandin pohjoispuolelle, jossa kohtasimme ihanaiset ryhavalaat! Kokemus oli loistava ja valaita oli koolla ehka kymmenisen. Tosin nain kerralla vain 3, mutta ymparistossa niita oli liikkeella ja menimme aina niiden luo missa niita naimme. Tai lahinna niita kohti, silla valaiden luokse meneminen ei varsinaisesti ole sallittua. Valaat ovat kuitenkin luonnostaan yleensa niin uteliaita, etta tulevat kylla sitten itse paikalle pallistelemaan.
Nama kyseiset valaat tekivat sitten kaikkea mita voit kuvitella valaan tekevan. Ne hyppivat parsta edella meresta, heiluttivat tassua, pyorivat ympari, parskayttelivat vetta, laiskivat pyrstollaan :D. Noora oli innoissaan! Erityisesti nelivuotias valaspienokainen naytti olevan utelias ja leikkisa ja pyori laivamme lahistolla pidemman aikaa erittain aktiivisesti.
Kertakaikkisesti reissu oli koko rahan vaartti!
Taman jalkeen nappasin taksin kohti lentokenttaa ja sielta lensin lopulta kohti uuden seelannin Christchurchia! Saavuin paikalle keskiyolla joten koneesta en voinut viela ihailla maisemia. Hostellissa tervehdin siskoani ja kavin nukkumaan.
Torstaina herasin kohtuuaikasin omaan totuttuun aikatauluuni verrattuna (aussiaikaa aamukuusi!) ja menimme petran kanssa hostellin aamupalalle ennen kuin suuntasimme vuokraamaan auton seuraavasta paivasta lahtien 20 paivan ajaksi. Taman jalkeen menimme uusi seelanti esitteinemme laheiseen taidekahvilaan ja otimme isoimman poydan minka loysimme ja levittaydyimme suunnittelemaan roadtrippiamme. Vietimme kahvilassa hetken ja saimme reissumme kohtuuhyvin suunniteltua. Tai lahinna saimme katsastettua paikat, missa kannattaisi pysahtya matkan varrella. Lahdettyamme maksoimme kahvilat ja olin allikalla lyoty kun tajusin etta kahvini olikin superhalpaa! Kuvittelin etta kyseinen kahvila olisi ollut kovinkin kallis, mutta osoittautui halvempaa halvemmaksi. Hetki meni tajutessa, etta Uusi Seelanti onkin huomattavasti halvempi maa kuin Australia (saati sitten Suomi!). Kuvittelin, etta kaikki olivat sanoneet uuden seelannin olevan kallis maa... Kavimme viela Chrischurchin museossa pallistelemassa kyseisen paivan aikana.
Seuraavana aamuna kavimme aamukahveella laheisessa kahvilassa, jossa oli suomalainen tarjoilijatytto ennen kuin meidat noudettiin vuokra-autoamme noutamaan. Olimme paattaneet lahtea nokka kohti pohjoista autollamme, silla suunnitelmamme mukaan paatimme majoittua YHA-hostelleissa ja sopiva hostelli oli ainoastaan tarjolla siella suunnalla. Ensimmaisena vaaralla puolen ajotieta ajoa rupesi harjoittelemaan Petra. Han ajoikin koko paivan noin 100-200 kilometria kohti Hanmer Springsia. Matkalla pysahdyimme yhdella viinitilalla maistelemassa paria punaviinia ja ostimme yhden pullollisen naista. Matkalla ihailimme myos vasemmalla puolella siintavia lumihuippuja (ja niita muita huippuja ilman niita lumisia hattuja!) ja jaatikkoveden tayttamia virtoja.
Paastyamme Hanmer Springsiin suuntasimme siella sijaitsevaan kylpylaan. Kylpyla ei ollut todellakaan niin mukava kokemus kuin mita mielessani kuvittelimme sen olevan. Kuumat altaat valilla 30-42 astetta olivat pihalla. Siina ei sinansa ollut viela mitaan vikaa. Ensimmainen pettymys oli kuitenkin sauna, josta olisi pitanyt maksaa ekstraa ja jonne olisi annettu joku tietty puolituntinen varattu aika, jos sinne halusi menna. Emme sitten halunneet menna, jos emme itse saisi paattaa koska sinne menemme..
Toinen pettymys kohtasi meita, kun olimme aikamme lilluneet paalta 30-asteisissa vesissa. Paatimme kokeilla lampimimpia altaita mita paikasta loytyy ja tajusimme, etta havaitsemamme "viemarin" haju tuli naista altaista. Uskaltauduimme naihin altaisiin ja Petra rupesi olemaan hysterianaurukohtauksen partaalla, silla haju oli aika jarkyttava ja muiden ihmisten mielesta se tuntui olevan normaalia. Vesikin naytti kovin likaiselta ja emme viihtyneet kyseisessa altaassa kauaa. Mina ihmettelin kovasti, etta tatako ne mineraalivedet tarkoittavat..
Uiskentelun jalkeen peseydyimme mielellamme suihkussa saippuan kera..
Illalla katsastimme elokuvan "break point", jossa vilahteli ausseissa nakemamme Bells Beach surffibeachi :D!
Aamusella kavaisimme pienella kavelylla ennen kuin oli minun vuoroni lahtea ajelemaan kohti Kaikouraa! Maisemat matkan varrella olivat upeat jokseenkin aika kiemurtelevat (mutta mitako se kauneutta vahentaa!). Naimme myos monia lampaita (yllattavaa) ja uudessa seelannissa tuntuu olevan paljon haukkoja (ja miksei muitakin lintuja!).
Poikkesimme tielta Mt Lyfordille, jossa piti loytya joitain kavelyreissuja, mutta loytamamme kavelyreitti oli jokseenkin lyhyt mutta sitakin mutaisempi ja onnistuimme sotkemaan auton sisustan kavutessamme takaisin...
Lopulta paadyimme Kaikouraan, joka sijaitsee meren rannalla. Todella kaunis paikka, silla lumihuiput ovat myos sielta nahtavissa. Hostellimme ikkunat antoivat parhaan mahdollisen nakoalan merelle ja huipuille pain! Kaikourassa olisi myos ollut mahdollisuus katsastaa valaita, mutta me lahdimme ensi toiksemme katsastamaan hylkeita (fur seal). Tammoinen yhdyskunta asui kohtuu lahella hostelliamme ja siella naimmekin ehka kymmenisen hyljetta paistattelemassa ja lepailemassa. Matkalla takaisin pysahdyimme tien varrella olevan kojun kohdalla syomaan meren elavia ja tama snakki oli loistavan makuista!
Myohemmin lahdimme hostellin emannan suosittelemina vahan kaemmas pitkin rannikkoa autollamme katsomaan hylkeenpoikasia. Matkan varrella oli jokunen kaurisfarmi ja he tuntuivat kehuvan tienvarsikylteissaan, etta heilta loytyy maistuvia ruotsalaisia. Loysimmekin paljon suuri lukuisemman hyljeyhdyskunnan ja ihastelimme niiden poikasia pidemman aikaa. Ihmetysta hieman heratti albiinohylkeenpoikanen, joka oli myos joukossa.
Katsoimme viela illalla leffan "basic" :D.
Aamulla lahdimme taas aikaisin roadtrippiamme jatkamaan ja pysahdyimme matkalla eilen jostain syysta unohtamassamme vesiputouspaikassa. Vesiputoukselle oli kymmenisen minuutin kavelymatka ja paastyamme perille tajusimme paasevamme lahietaisyydelle hylkeenpoikasten kanssa. Siella ne sopotykset uiskentelivat vesiputouksen alla sijaitsevassa pienessa lammikossa ja valilla jahtasivat toisiaan ja hyppivat ylos vedesta. Herttaisia kuin mitka!
Matka jatkui merenrantaa pitkin kohti pohjoista ja Pictonia. Pictonissa pysahdyimme hetkeksi satamaan ja nautimme kahvi- ja teekupposet ennen kuin suuntasimme kohti Nelsonia. Nelsonia kohti vei erittain kaunis, kiemurainen kukkulalta kukkulalle tie, jota oli hoystetty jokusella kauniilla nakoalakevennyksella ja nakoalapaikalla :).
Nelsonissa suuntasimme hostellillemme ja lahdimme jokusen hetken paasta kavelemaan kohti uuden seelannin keskipistetta. Keskipiste tuntui jostain syysta sijaitsevan kovinkin tarkasti eraan kukkulan ylimmassa pisteessa, jonka ansiosta mina ainakin aloin kovasti epailemaan uusiseelantilaisten suorittamaa mittaustarkkuutta. Maisemat, joka suuntaan olivat kuitenkin jokseenkin kauniit, joten olisiko mittaajalle kuitenkin kaynyt mittavirhe maisemia ihastellessa...
Maanantaiaamuna aikaisin suuntasin kohti bussiasemaa ja nappasin bussin lentokentalle ja kentalta lennon kohti Brisbanea. Vahaisten younien takia Brisbanessa maanantaina oikeastaan vain nukuin. Tiistaina kavin katsastamassa Picasson nayttelyn ja olin kohtuullisen tyytyvainen, etta tuli mentya silla nayttelyssa oli joitakin jokseenkin mielenkiintoisia vaikkakin kohtuullisen perversseja taideteoksia.
Keskiviikko oli loistopaiva! Olin varannut itselleni retken valaita katsomaan. Bussi nouti minut ja vei rantaan (pienten kommervenkkien jalkeen! Odottelin bussia tunnin verran hostellin ulkopuolella..) ja sielta kapusimme aurinkoisen paivan kunniaksi paattiin ja matka kohti Moreton Islandia. Menimme Moreton Islandin pohjoispuolelle, jossa kohtasimme ihanaiset ryhavalaat! Kokemus oli loistava ja valaita oli koolla ehka kymmenisen. Tosin nain kerralla vain 3, mutta ymparistossa niita oli liikkeella ja menimme aina niiden luo missa niita naimme. Tai lahinna niita kohti, silla valaiden luokse meneminen ei varsinaisesti ole sallittua. Valaat ovat kuitenkin luonnostaan yleensa niin uteliaita, etta tulevat kylla sitten itse paikalle pallistelemaan.
Nama kyseiset valaat tekivat sitten kaikkea mita voit kuvitella valaan tekevan. Ne hyppivat parsta edella meresta, heiluttivat tassua, pyorivat ympari, parskayttelivat vetta, laiskivat pyrstollaan :D. Noora oli innoissaan! Erityisesti nelivuotias valaspienokainen naytti olevan utelias ja leikkisa ja pyori laivamme lahistolla pidemman aikaa erittain aktiivisesti.
Kertakaikkisesti reissu oli koko rahan vaartti!
Taman jalkeen nappasin taksin kohti lentokenttaa ja sielta lensin lopulta kohti uuden seelannin Christchurchia! Saavuin paikalle keskiyolla joten koneesta en voinut viela ihailla maisemia. Hostellissa tervehdin siskoani ja kavin nukkumaan.
Torstaina herasin kohtuuaikasin omaan totuttuun aikatauluuni verrattuna (aussiaikaa aamukuusi!) ja menimme petran kanssa hostellin aamupalalle ennen kuin suuntasimme vuokraamaan auton seuraavasta paivasta lahtien 20 paivan ajaksi. Taman jalkeen menimme uusi seelanti esitteinemme laheiseen taidekahvilaan ja otimme isoimman poydan minka loysimme ja levittaydyimme suunnittelemaan roadtrippiamme. Vietimme kahvilassa hetken ja saimme reissumme kohtuuhyvin suunniteltua. Tai lahinna saimme katsastettua paikat, missa kannattaisi pysahtya matkan varrella. Lahdettyamme maksoimme kahvilat ja olin allikalla lyoty kun tajusin etta kahvini olikin superhalpaa! Kuvittelin etta kyseinen kahvila olisi ollut kovinkin kallis, mutta osoittautui halvempaa halvemmaksi. Hetki meni tajutessa, etta Uusi Seelanti onkin huomattavasti halvempi maa kuin Australia (saati sitten Suomi!). Kuvittelin, etta kaikki olivat sanoneet uuden seelannin olevan kallis maa... Kavimme viela Chrischurchin museossa pallistelemassa kyseisen paivan aikana.
Seuraavana aamuna kavimme aamukahveella laheisessa kahvilassa, jossa oli suomalainen tarjoilijatytto ennen kuin meidat noudettiin vuokra-autoamme noutamaan. Olimme paattaneet lahtea nokka kohti pohjoista autollamme, silla suunnitelmamme mukaan paatimme majoittua YHA-hostelleissa ja sopiva hostelli oli ainoastaan tarjolla siella suunnalla. Ensimmaisena vaaralla puolen ajotieta ajoa rupesi harjoittelemaan Petra. Han ajoikin koko paivan noin 100-200 kilometria kohti Hanmer Springsia. Matkalla pysahdyimme yhdella viinitilalla maistelemassa paria punaviinia ja ostimme yhden pullollisen naista. Matkalla ihailimme myos vasemmalla puolella siintavia lumihuippuja (ja niita muita huippuja ilman niita lumisia hattuja!) ja jaatikkoveden tayttamia virtoja.
Paastyamme Hanmer Springsiin suuntasimme siella sijaitsevaan kylpylaan. Kylpyla ei ollut todellakaan niin mukava kokemus kuin mita mielessani kuvittelimme sen olevan. Kuumat altaat valilla 30-42 astetta olivat pihalla. Siina ei sinansa ollut viela mitaan vikaa. Ensimmainen pettymys oli kuitenkin sauna, josta olisi pitanyt maksaa ekstraa ja jonne olisi annettu joku tietty puolituntinen varattu aika, jos sinne halusi menna. Emme sitten halunneet menna, jos emme itse saisi paattaa koska sinne menemme..
Toinen pettymys kohtasi meita, kun olimme aikamme lilluneet paalta 30-asteisissa vesissa. Paatimme kokeilla lampimimpia altaita mita paikasta loytyy ja tajusimme, etta havaitsemamme "viemarin" haju tuli naista altaista. Uskaltauduimme naihin altaisiin ja Petra rupesi olemaan hysterianaurukohtauksen partaalla, silla haju oli aika jarkyttava ja muiden ihmisten mielesta se tuntui olevan normaalia. Vesikin naytti kovin likaiselta ja emme viihtyneet kyseisessa altaassa kauaa. Mina ihmettelin kovasti, etta tatako ne mineraalivedet tarkoittavat..
Uiskentelun jalkeen peseydyimme mielellamme suihkussa saippuan kera..
Illalla katsastimme elokuvan "break point", jossa vilahteli ausseissa nakemamme Bells Beach surffibeachi :D!
Aamusella kavaisimme pienella kavelylla ennen kuin oli minun vuoroni lahtea ajelemaan kohti Kaikouraa! Maisemat matkan varrella olivat upeat jokseenkin aika kiemurtelevat (mutta mitako se kauneutta vahentaa!). Naimme myos monia lampaita (yllattavaa) ja uudessa seelannissa tuntuu olevan paljon haukkoja (ja miksei muitakin lintuja!).
Poikkesimme tielta Mt Lyfordille, jossa piti loytya joitain kavelyreissuja, mutta loytamamme kavelyreitti oli jokseenkin lyhyt mutta sitakin mutaisempi ja onnistuimme sotkemaan auton sisustan kavutessamme takaisin...
Lopulta paadyimme Kaikouraan, joka sijaitsee meren rannalla. Todella kaunis paikka, silla lumihuiput ovat myos sielta nahtavissa. Hostellimme ikkunat antoivat parhaan mahdollisen nakoalan merelle ja huipuille pain! Kaikourassa olisi myos ollut mahdollisuus katsastaa valaita, mutta me lahdimme ensi toiksemme katsastamaan hylkeita (fur seal). Tammoinen yhdyskunta asui kohtuu lahella hostelliamme ja siella naimmekin ehka kymmenisen hyljetta paistattelemassa ja lepailemassa. Matkalla takaisin pysahdyimme tien varrella olevan kojun kohdalla syomaan meren elavia ja tama snakki oli loistavan makuista!
Myohemmin lahdimme hostellin emannan suosittelemina vahan kaemmas pitkin rannikkoa autollamme katsomaan hylkeenpoikasia. Matkan varrella oli jokunen kaurisfarmi ja he tuntuivat kehuvan tienvarsikylteissaan, etta heilta loytyy maistuvia ruotsalaisia. Loysimmekin paljon suuri lukuisemman hyljeyhdyskunnan ja ihastelimme niiden poikasia pidemman aikaa. Ihmetysta hieman heratti albiinohylkeenpoikanen, joka oli myos joukossa.
Katsoimme viela illalla leffan "basic" :D.
Aamulla lahdimme taas aikaisin roadtrippiamme jatkamaan ja pysahdyimme matkalla eilen jostain syysta unohtamassamme vesiputouspaikassa. Vesiputoukselle oli kymmenisen minuutin kavelymatka ja paastyamme perille tajusimme paasevamme lahietaisyydelle hylkeenpoikasten kanssa. Siella ne sopotykset uiskentelivat vesiputouksen alla sijaitsevassa pienessa lammikossa ja valilla jahtasivat toisiaan ja hyppivat ylos vedesta. Herttaisia kuin mitka!
Matka jatkui merenrantaa pitkin kohti pohjoista ja Pictonia. Pictonissa pysahdyimme hetkeksi satamaan ja nautimme kahvi- ja teekupposet ennen kuin suuntasimme kohti Nelsonia. Nelsonia kohti vei erittain kaunis, kiemurainen kukkulalta kukkulalle tie, jota oli hoystetty jokusella kauniilla nakoalakevennyksella ja nakoalapaikalla :).
Nelsonissa suuntasimme hostellillemme ja lahdimme jokusen hetken paasta kavelemaan kohti uuden seelannin keskipistetta. Keskipiste tuntui jostain syysta sijaitsevan kovinkin tarkasti eraan kukkulan ylimmassa pisteessa, jonka ansiosta mina ainakin aloin kovasti epailemaan uusiseelantilaisten suorittamaa mittaustarkkuutta. Maisemat, joka suuntaan olivat kuitenkin jokseenkin kauniit, joten olisiko mittaajalle kuitenkin kaynyt mittavirhe maisemia ihastellessa...
2. heinäkuuta 2008
Viisaasta paasta karsii koko kroppa!
Loppuviikko meni aika pitkalti toissa. Olin sopinut tosiaan tekevani 4 yota baarissa ja sain viela yhden yon toita messukeskuksesta heti peraan.
Baarityo alkoi talla viikolla jo tuntumaan totutulta puuhalta ja ei aiheuttanut enaa niin suuria tunteita mihinkaan suuntaan osittaisesta tylsyydestaan huolimatta. Perjantai-illan loppua piristi (ainakin baarimikkotytot olivat kovin hilpeina asiasta), kun vapaailtaansa viettanyt baarimikkopoika paatti vieda pokaamansa tyton viela kierrokselle miesten vessaan..
Lauantaina kavimme noin 10 hengen porukalla syomassa North Melbournelaisessa pubissa kengurua. Tosin minun piti taas karata kohtuullisen aikaisin paikalta, silla menin toihin kello kymmeneksi. Baarissa oli aika hurja ilta. Humalaiset miespuoliset asiakkaat saivat aikaiseksi pari tappelua. Ensimmaisessa tappelussa ovimikot raahasivat osapuolet ulos ja ulko-ovella ollut naismikko sai ilmeisesti hyvin turpiinsa. Kuulemma verta tuli jostain silmakulman lahettyvilta.
Poliisit saapuivat myohemmin paikalle ja olivatkin sitten sopivasti lahettyvilla, kun seuraava urpo aloitti lyomalla pullolla toista baarin asiakasta (ilmeisesti). Nain ainakin ymmarsin, silla oikeastaan huomasin vain lasin rikkoutuvan.. Kello oli tassa vaiheessa jo lahempana viitta, ja poliisit totesivat, etta olisi ehka parempi jos sulkisimme baarin jo kokonaisuudessaan.
Sunnuntainakin oli tiedossa astetta isompi ateria. Lahdimme Lygon Streetille syomaan ja tahan pienoiseen tapahtumaan thairavintolassa osallistui pienoinen 18-henkinen seurue. Ongelmia tuotti hieman aluksi loytaa poyta, johon me kaikki mahtuisimme. Ruokailu sujui kaikkien jakaessa tilaamansa ruoan muiden kanssa. Minulle ei oikeastaan edes koskaan valjennut taysin mika ruoista oli edes minun tilaamani.
Ruokailun jalkeen suuntasimme Workshoppiin, jossa oli tiedossa Guyn (ja kahden muun henkilon) nayttely. Guylla oli esilla kasittaakseni 6 teosta, joita sitten innolla ihastelimme. Istuskelimme siina iltaa, kunnes Noora suuntasi toihin vaihteeksi. Kummallisin kellon aika aloittaa tyot: kello 00.30 yolla. Tiedossa oli mattojen asettelemista messukeskuksen lattiaan..
Voin vannoa, etta kello 9 aamulla en ollut enaa varma osaanko laskea neljaan. Mutta en ollut ainoa. Seuraavan vuorokauden kaytinkin kovin pitkalti nukkuessa..
Tiistaina paatin kuluttaa aikaani menemalla hammaslaakariin uuden ihanan hampaanalun tunkeutuessa alaleukaperastani aiheuttaen hieman hamminkia paakoppani tuntemuksissa. He kertoivat voivansa repia kaikki 4 viisauden lahdettani heti huomenna (tanaan), mutta mina totesin, etta kipu ei ainakaan viela ole yltynyt 800 euron arvoiseksi huviksi.. Toivon, etta kipu ei suurene Uuden Seelannin reissun aikana (joka on maara alkaa ensi viikolla) ja en joudu kiusaamaan omaani ja Petran reissua voivottelemalla. Kipu ei oikeastaan ole talla hetkella mitenkaan suuri ja valtava. Lahinna vain pelottaa, etta se iskee jossain missa sille ei ole mitaan tehtavissa hetkeen...
Ensi maanantaina lennan Brisbaneen ja tarkoituksena ainakin olisi menna tarkastamaan Picasson nayttely ja valaita. Keskiviikkona lennankin Seelantiin, jossa kohtaamme Petran kanssa. Tana viikonloppuna saatan lahtea Hayesin kanssa Bendigoon tarkastelemaan jotain kultakaivosta. Ehka akkirikastun siella :D.
Baarityo alkoi talla viikolla jo tuntumaan totutulta puuhalta ja ei aiheuttanut enaa niin suuria tunteita mihinkaan suuntaan osittaisesta tylsyydestaan huolimatta. Perjantai-illan loppua piristi (ainakin baarimikkotytot olivat kovin hilpeina asiasta), kun vapaailtaansa viettanyt baarimikkopoika paatti vieda pokaamansa tyton viela kierrokselle miesten vessaan..
Lauantaina kavimme noin 10 hengen porukalla syomassa North Melbournelaisessa pubissa kengurua. Tosin minun piti taas karata kohtuullisen aikaisin paikalta, silla menin toihin kello kymmeneksi. Baarissa oli aika hurja ilta. Humalaiset miespuoliset asiakkaat saivat aikaiseksi pari tappelua. Ensimmaisessa tappelussa ovimikot raahasivat osapuolet ulos ja ulko-ovella ollut naismikko sai ilmeisesti hyvin turpiinsa. Kuulemma verta tuli jostain silmakulman lahettyvilta.
Poliisit saapuivat myohemmin paikalle ja olivatkin sitten sopivasti lahettyvilla, kun seuraava urpo aloitti lyomalla pullolla toista baarin asiakasta (ilmeisesti). Nain ainakin ymmarsin, silla oikeastaan huomasin vain lasin rikkoutuvan.. Kello oli tassa vaiheessa jo lahempana viitta, ja poliisit totesivat, etta olisi ehka parempi jos sulkisimme baarin jo kokonaisuudessaan.
Sunnuntainakin oli tiedossa astetta isompi ateria. Lahdimme Lygon Streetille syomaan ja tahan pienoiseen tapahtumaan thairavintolassa osallistui pienoinen 18-henkinen seurue. Ongelmia tuotti hieman aluksi loytaa poyta, johon me kaikki mahtuisimme. Ruokailu sujui kaikkien jakaessa tilaamansa ruoan muiden kanssa. Minulle ei oikeastaan edes koskaan valjennut taysin mika ruoista oli edes minun tilaamani.
Ruokailun jalkeen suuntasimme Workshoppiin, jossa oli tiedossa Guyn (ja kahden muun henkilon) nayttely. Guylla oli esilla kasittaakseni 6 teosta, joita sitten innolla ihastelimme. Istuskelimme siina iltaa, kunnes Noora suuntasi toihin vaihteeksi. Kummallisin kellon aika aloittaa tyot: kello 00.30 yolla. Tiedossa oli mattojen asettelemista messukeskuksen lattiaan..
Voin vannoa, etta kello 9 aamulla en ollut enaa varma osaanko laskea neljaan. Mutta en ollut ainoa. Seuraavan vuorokauden kaytinkin kovin pitkalti nukkuessa..
Tiistaina paatin kuluttaa aikaani menemalla hammaslaakariin uuden ihanan hampaanalun tunkeutuessa alaleukaperastani aiheuttaen hieman hamminkia paakoppani tuntemuksissa. He kertoivat voivansa repia kaikki 4 viisauden lahdettani heti huomenna (tanaan), mutta mina totesin, etta kipu ei ainakaan viela ole yltynyt 800 euron arvoiseksi huviksi.. Toivon, etta kipu ei suurene Uuden Seelannin reissun aikana (joka on maara alkaa ensi viikolla) ja en joudu kiusaamaan omaani ja Petran reissua voivottelemalla. Kipu ei oikeastaan ole talla hetkella mitenkaan suuri ja valtava. Lahinna vain pelottaa, etta se iskee jossain missa sille ei ole mitaan tehtavissa hetkeen...
Ensi maanantaina lennan Brisbaneen ja tarkoituksena ainakin olisi menna tarkastamaan Picasson nayttely ja valaita. Keskiviikkona lennankin Seelantiin, jossa kohtaamme Petran kanssa. Tana viikonloppuna saatan lahtea Hayesin kanssa Bendigoon tarkastelemaan jotain kultakaivosta. Ehka akkirikastun siella :D.
23. kesäkuuta 2008
Tarinoita murhajarvelta
Keskiviikon iltatyot kestivat vain nelja tuntia luvatun viiden tunnin sijasta. Seuraavan paivan 12-tuntinen luvattu tyopaivakin kutistui 4,5 tuntiin. Lisaksi yritin kovasti vaihtaa lentojani kotisuomeen (kylla, olen jaamassa tanne pidemmaksi aikaa. Tiedoksi vain niille, jotka asiaa viela epailivat!), mutta se onkin ilmeisesti hieman vaikeampi prosessi ja taytyy keksia joku, joka sen voi tehda.. torstai ei siis ollut paras paiva kaikista.
Perjantaina katselin elokuvan "once upon a time in mexico" sivistaakseni itseani lisaa Rodriquezin saralla katseltuani jo aiemmin Desperadon. Perjantaina menin toihin baariin ja muistaakseni siella ei tapahtunut mitaan kummempia.
Lauantaina katselin elokuvan "city of lost children", joka muuten oli aika loistava elokuva. Lauantaina oli tahan astisista paivista paras tyopaiva. Tosin jouduin jattamaan Guyn ninjasynttarihulinat kovin paljolti valiin. Joimme kylla jokusen punaviinilasillisen Andrewn ja Hayesin kampilla ja varustauduimme ninja-asuihin, ennen kuin suuntasimme kohti Workshop-baaria, jossa synttarit oli tuleman pitaa. Jouduin kyllakin kovin nopean 45-minuuttisen jalkeen hylkaamaan ystavani ja suuntaamaan toihin.
Toissa olikin jo kovat orina-tsempalot meneillaan. Onnekseni oli taas deathmetal-iltamat. Jossain vaiheessa iltaa naissolisti puhui jotain suomesta valispiikissaan ja kaannyin sitten kysymaan laheiselta kundilta, mita solisti mahtoikaan sanoa, koska asia meni minulta taysin ohi (tama oli vikatikki, silla kyseinen poika sitten ahdisteli minua koko loppuillan erityisesti kun humaltui enemman!). Poika vastasi tuntevansa solistin ja luultavasti Sherry (solisti) oli kertonut kuinka hanen pari suomalaista ystavaansa on tulossa myos tanaan kaymaan baarissa tms. Poika myos lisasi, etta tama luultavasti liittyy jotenkin seuraavan paivan keikkaan, jonka eraat suomalaiset hieman nimea niittaneet hevimiehet olivat suunnitelleet soittavansa.
Hetkea myohemmin keraillessani laseja ympariinsa paadyinkin sitten huomaamaan, etta kaksi heppua sporttibaarissa juttelivat sujuvalla suomen kielella keskenaan! Minahan reippaana tyttona rupesin myos puhelemaan heidan kanssaan niita naita. Pojat paatyivat kutsumaan minut hotellihuoneelleen jatkoille. Olisi ollut oikein saunaakin tarjolla ja kunnon juhannuksen viettoa. Minun teki kovasti mieli lahtea, mutta baarimme oli niin pirun taynna ja toita oli liiakseen, joten pahoittelin pojille, etta luultavasti en kylla millaan voi tanaan heidan kanssaan mihinkaan lahtea vaikka mieli tekisi.
Illan aikana juttelin heidan kanssaan jokusen kerran ja jossain vaiheessa rupesinkin laskeskelemaan poikien salaperaisyytta ja seuraavan paivan keikkaa yhteen liiankin paljon, ja tulin siihen johtopaatokseen, etta olen ihan toope, kun en tunnista heita. Pojat kun erittain salamyhkaisesti yrittivat salailla mita he ausseissa tekevat, mita nyt etta heilla on "punkbandi" (jonka jalkeen he vaihtoivat outoja katseita keskenaan) ja seuraavana paivana toita. Loppujen lopuksi sainkin sitten kutsun heidan seuraavan paivan keikalleen vieraslistalle. Toinen heista uskalsi meinaan jo lopulta myontaa, etta seuraavana paivana on eraan suomalaisen nimettoman hevibandin keikka ja etta heilla saattaa olla jotain tekemista sen kanssa. Olin todella otettu kutsusta, eika minulle tarvinnut edes kertoa, missa keikka olisi, silla olin oikeastaan himoinnutkin sinne menoa hiukan, mutta rahatilanteeni ei millaan antanut myoten, olihan kyseessa kuitenkin bandi, jota en varsinaisesti edes kuuntele. Tilanne oli siis ihanteellinen.
Ilta baarissa sujui muutenkin aika loistavasti (musiikki oli hyvaa!) eika minua enaa lopulta kaduttanut yhtaan, etta jouduin jattamaan ninjabileet valiin. Tosin kyseiset juhlat olivat ilmeisesti olleet kohtuullisen hulvattomat, joten en sitten tieda. Loppuiltana tosin se yksi poika ahdisteli minua ja minun taytyi suoranaisesti valtella hanta koko ajan baaritiskin takana yms, silla han ei millaan lahtenyt kintereiltani. :/ Lopetin tyot heti aamukuudelta.
Nukuin vain 4-5 tuntia yolla ennen kuin lahdin Andrew'n ja Hayes'n kampille paistelemaan lettuja. Paikalla oli kasa krapulasta karsivia ystaviani ja kukaan ei siis ollut enaa innostunut vodkasunnuntaista :D. Tosin olin itsekin kovin vasynyt ja nukuin jokusen tunnin ennen kuin sain vihdoin itseni raahattua The Palacelle seurailemaan keikkaa. Lampparibandi jai kylla suosiolla valiin!
Pojat soittivat australialaisten riemuksi "Jos pillua saan, niin ma lahden mukaan" veisua stereoista ennen keikkaa ja aussiyleiso tuikitietamattomana sulatti tamankin biisin. Mina naureskelin ja jaoin taman riemun vain laheisen vierustoverini kanssa. Harmittelin kovasti keikan aikana, etten enaa nahnyt edellisen paivan poikia. Mita nyt sen toisen pyorimassa kosketinten takana. Olisin kovasti halunnut viela kiittaa poikia kutsusta ja jutella suomalaisten kanssa! Mina kun en ole pitkaan aikaan kunnolla jutellut suomeksi kuin Petran kanssa.
Keikka oli ennen kaikkea loistava! Pojat osaavat soittaa niin pirun hyvin ja veisut ovat kohtuullisen mukaansa tempaavia. Jain kuitenkin kaipaamaan enemman puhdasta laulua orinan sijasta, joten ehkei tama bandi kuitenkaan pystyisi lukeutumaan top10-listalleni, vaikka instrumentaalisesti hiveleekin korviani. Coveroivat viela jokusen sekuntin verran "under my umbrella":kin yleison riemuksi.
Maanantaina saatoin nukkua pitkaan ja illalla suuntasin alkeis-capoeiratreeneihin. Treenit eivat mielestani saavuta taalla Melbournessa kovin suurta energiatasoa verrattuna kotosuomen ja viimeksi kokeilemani Airlie Beachin treeneihin. Ehka minun pitaisi kokeilla jotain muuta ryhmaa, silla niita taitaa olla taalla 3. Yritin kuitenkin talla viikolla kayttaa 4 kerran kuukausikorttiani loppuun, silla on viimeinen mahdollinen viiikko. Treenien jalkeen huomasin, etta Deathmetal-Steve oli kaivannut minua ja sovin hanen kanssaan treffit seuraavalle paivalle.
Tiistaina menin taas capoeiraan. Talla kertaa kyseessa oli keskitason treenit ilmeisesti. Tosin tunnin alussa olin jo aika kuollut treenien puutteesta johtuneen lihassaryn takia :D. Tunti oli kuitenkin kohtuullisen loistava, silla paikalla oli minun lisakseni vain yksi toinen oppilas, joten saimme aika henkilokohtaista opastusta. Teimme enimmakseen erilaisia potkuja yhdistettyna akrobaattisiin liikkeisiin (daa, mitas muutakaan!?!) ja tunnin lopuksi seuraamme liittyi viela kaksi jatkotason capoeiristaa, joiden kanssa rodasimme puolisen tuntia.
Treenien jalkeen menimme Deathmetal Steven kanssa juomaan "yhdet" oluet Lygon Streetille. Iltaan liittyi enimmakseen juttelua musiikista (miehen nimi saattaa paljastaa, etta hanella on myos taipumuksia musiikin kuunteluun), joten mitaan kovin hurjaa ei tapahtunut.
Keskiviikkona suuntasin herattyani lentokentalle Andrewn kyydilla. Paastyani nainkin kauas Melbournesta oli kohtuullisen helppoa vaihtaa paluulennot kotisuomeen tammikuulle. Tama hupi ei edes maksanut yhtaan ekstraa, joten olin kohtuullisen onnellinen. Illaksi menin toihin baariin alkaen kello 20 ja lopettaen lahempana kello neljaa. Toissa ei tapahtunut mitaan sen ihmeempia.
Tanaan kavin oikeastaan vain katsastamassa eraan nayttelyn ja odotan jo illan toita, jotka alkavat taasen iltakahdeksalta.
Perjantaina katselin elokuvan "once upon a time in mexico" sivistaakseni itseani lisaa Rodriquezin saralla katseltuani jo aiemmin Desperadon. Perjantaina menin toihin baariin ja muistaakseni siella ei tapahtunut mitaan kummempia.
Lauantaina katselin elokuvan "city of lost children", joka muuten oli aika loistava elokuva. Lauantaina oli tahan astisista paivista paras tyopaiva. Tosin jouduin jattamaan Guyn ninjasynttarihulinat kovin paljolti valiin. Joimme kylla jokusen punaviinilasillisen Andrewn ja Hayesin kampilla ja varustauduimme ninja-asuihin, ennen kuin suuntasimme kohti Workshop-baaria, jossa synttarit oli tuleman pitaa. Jouduin kyllakin kovin nopean 45-minuuttisen jalkeen hylkaamaan ystavani ja suuntaamaan toihin.
Toissa olikin jo kovat orina-tsempalot meneillaan. Onnekseni oli taas deathmetal-iltamat. Jossain vaiheessa iltaa naissolisti puhui jotain suomesta valispiikissaan ja kaannyin sitten kysymaan laheiselta kundilta, mita solisti mahtoikaan sanoa, koska asia meni minulta taysin ohi (tama oli vikatikki, silla kyseinen poika sitten ahdisteli minua koko loppuillan erityisesti kun humaltui enemman!). Poika vastasi tuntevansa solistin ja luultavasti Sherry (solisti) oli kertonut kuinka hanen pari suomalaista ystavaansa on tulossa myos tanaan kaymaan baarissa tms. Poika myos lisasi, etta tama luultavasti liittyy jotenkin seuraavan paivan keikkaan, jonka eraat suomalaiset hieman nimea niittaneet hevimiehet olivat suunnitelleet soittavansa.
Hetkea myohemmin keraillessani laseja ympariinsa paadyinkin sitten huomaamaan, etta kaksi heppua sporttibaarissa juttelivat sujuvalla suomen kielella keskenaan! Minahan reippaana tyttona rupesin myos puhelemaan heidan kanssaan niita naita. Pojat paatyivat kutsumaan minut hotellihuoneelleen jatkoille. Olisi ollut oikein saunaakin tarjolla ja kunnon juhannuksen viettoa. Minun teki kovasti mieli lahtea, mutta baarimme oli niin pirun taynna ja toita oli liiakseen, joten pahoittelin pojille, etta luultavasti en kylla millaan voi tanaan heidan kanssaan mihinkaan lahtea vaikka mieli tekisi.
Illan aikana juttelin heidan kanssaan jokusen kerran ja jossain vaiheessa rupesinkin laskeskelemaan poikien salaperaisyytta ja seuraavan paivan keikkaa yhteen liiankin paljon, ja tulin siihen johtopaatokseen, etta olen ihan toope, kun en tunnista heita. Pojat kun erittain salamyhkaisesti yrittivat salailla mita he ausseissa tekevat, mita nyt etta heilla on "punkbandi" (jonka jalkeen he vaihtoivat outoja katseita keskenaan) ja seuraavana paivana toita. Loppujen lopuksi sainkin sitten kutsun heidan seuraavan paivan keikalleen vieraslistalle. Toinen heista uskalsi meinaan jo lopulta myontaa, etta seuraavana paivana on eraan suomalaisen nimettoman hevibandin keikka ja etta heilla saattaa olla jotain tekemista sen kanssa. Olin todella otettu kutsusta, eika minulle tarvinnut edes kertoa, missa keikka olisi, silla olin oikeastaan himoinnutkin sinne menoa hiukan, mutta rahatilanteeni ei millaan antanut myoten, olihan kyseessa kuitenkin bandi, jota en varsinaisesti edes kuuntele. Tilanne oli siis ihanteellinen.
Ilta baarissa sujui muutenkin aika loistavasti (musiikki oli hyvaa!) eika minua enaa lopulta kaduttanut yhtaan, etta jouduin jattamaan ninjabileet valiin. Tosin kyseiset juhlat olivat ilmeisesti olleet kohtuullisen hulvattomat, joten en sitten tieda. Loppuiltana tosin se yksi poika ahdisteli minua ja minun taytyi suoranaisesti valtella hanta koko ajan baaritiskin takana yms, silla han ei millaan lahtenyt kintereiltani. :/ Lopetin tyot heti aamukuudelta.
Nukuin vain 4-5 tuntia yolla ennen kuin lahdin Andrew'n ja Hayes'n kampille paistelemaan lettuja. Paikalla oli kasa krapulasta karsivia ystaviani ja kukaan ei siis ollut enaa innostunut vodkasunnuntaista :D. Tosin olin itsekin kovin vasynyt ja nukuin jokusen tunnin ennen kuin sain vihdoin itseni raahattua The Palacelle seurailemaan keikkaa. Lampparibandi jai kylla suosiolla valiin!
Pojat soittivat australialaisten riemuksi "Jos pillua saan, niin ma lahden mukaan" veisua stereoista ennen keikkaa ja aussiyleiso tuikitietamattomana sulatti tamankin biisin. Mina naureskelin ja jaoin taman riemun vain laheisen vierustoverini kanssa. Harmittelin kovasti keikan aikana, etten enaa nahnyt edellisen paivan poikia. Mita nyt sen toisen pyorimassa kosketinten takana. Olisin kovasti halunnut viela kiittaa poikia kutsusta ja jutella suomalaisten kanssa! Mina kun en ole pitkaan aikaan kunnolla jutellut suomeksi kuin Petran kanssa.
Keikka oli ennen kaikkea loistava! Pojat osaavat soittaa niin pirun hyvin ja veisut ovat kohtuullisen mukaansa tempaavia. Jain kuitenkin kaipaamaan enemman puhdasta laulua orinan sijasta, joten ehkei tama bandi kuitenkaan pystyisi lukeutumaan top10-listalleni, vaikka instrumentaalisesti hiveleekin korviani. Coveroivat viela jokusen sekuntin verran "under my umbrella":kin yleison riemuksi.
Maanantaina saatoin nukkua pitkaan ja illalla suuntasin alkeis-capoeiratreeneihin. Treenit eivat mielestani saavuta taalla Melbournessa kovin suurta energiatasoa verrattuna kotosuomen ja viimeksi kokeilemani Airlie Beachin treeneihin. Ehka minun pitaisi kokeilla jotain muuta ryhmaa, silla niita taitaa olla taalla 3. Yritin kuitenkin talla viikolla kayttaa 4 kerran kuukausikorttiani loppuun, silla on viimeinen mahdollinen viiikko. Treenien jalkeen huomasin, etta Deathmetal-Steve oli kaivannut minua ja sovin hanen kanssaan treffit seuraavalle paivalle.
Tiistaina menin taas capoeiraan. Talla kertaa kyseessa oli keskitason treenit ilmeisesti. Tosin tunnin alussa olin jo aika kuollut treenien puutteesta johtuneen lihassaryn takia :D. Tunti oli kuitenkin kohtuullisen loistava, silla paikalla oli minun lisakseni vain yksi toinen oppilas, joten saimme aika henkilokohtaista opastusta. Teimme enimmakseen erilaisia potkuja yhdistettyna akrobaattisiin liikkeisiin (daa, mitas muutakaan!?!) ja tunnin lopuksi seuraamme liittyi viela kaksi jatkotason capoeiristaa, joiden kanssa rodasimme puolisen tuntia.
Treenien jalkeen menimme Deathmetal Steven kanssa juomaan "yhdet" oluet Lygon Streetille. Iltaan liittyi enimmakseen juttelua musiikista (miehen nimi saattaa paljastaa, etta hanella on myos taipumuksia musiikin kuunteluun), joten mitaan kovin hurjaa ei tapahtunut.
Keskiviikkona suuntasin herattyani lentokentalle Andrewn kyydilla. Paastyani nainkin kauas Melbournesta oli kohtuullisen helppoa vaihtaa paluulennot kotisuomeen tammikuulle. Tama hupi ei edes maksanut yhtaan ekstraa, joten olin kohtuullisen onnellinen. Illaksi menin toihin baariin alkaen kello 20 ja lopettaen lahempana kello neljaa. Toissa ei tapahtunut mitaan sen ihmeempia.
Tanaan kavin oikeastaan vain katsastamassa eraan nayttelyn ja odotan jo illan toita, jotka alkavat taasen iltakahdeksalta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)