Turistiviikonloppu!

Capitolinuksen susi (kopio) öisessä Roomassa

Pari hyvää ystävääni oli viikkovierailulla Roomassa ja tuli kierreltyä pitkästä aikaa Roomassa turistina. Piti oikein suunnitella itsekin kartan kera, että miten hemmetissä olisi järkevintä kiertää Roomaa, jotta kaikki tärkeä ja järkevä tulisi näytettyä ystävilleni rajatussa ajassa. Kummallista kyllä, suurin osa kohteista joita käytiin vierailemassa oli sellaisia, missä en ollut itsekään vielä käynyt vierailemassa!

Käytiin vierailemassa muun muassa San Pietro in Vincolissa (lähellä Colosseumia) tarkastamassa Michelangelon Moses-tekele, joka kuvassakin komeilee.

Mooses!

Tämän lisäksi koin tärkeäksi, että käydään kurkkaamassa Rooman suosituimmasta avaimenreiästä. Paikan päällä jouduimme oikein jonottamaan useita minuutteja, joten ystävieni jännitys vain nousi, kun en tietenkään kertonut heille, mitä sieltä pystyy mahdollisesti näkemään. Enkä aio sitä seikkaa tässäkään blogissa paljastaa. Sen sijaan avaimenreiän sijainnin voin paljastaa: Aventinus-kukkulalla (Via di Santa Sabina). Sinne pääsee siis kipuamaan läheltä Circo Massimoa!

Allekirjoittanut kurkistamassa

Toinen mainitsemisen arvoinen kohde, joka sijaitsee Colosseumin ja San Giovannin välisen tien suurinpiirtein puolivälissä on Basilica di San Clemente. Ehdoton vierailukohde sanoisin! Olen kävellyt tämän basilican ohi kymmeniä kertoja, mutta eipä tullut mieleenikään, että sisällä saattaisi olla jotain mielenkiintoista. Tämä basilika on siis rakennettu kirkon päälle, joka taas istuu pakanatemppelin ja roomalaisen talon päällä. Viiden euron piljetin hinnalla pääsee kummastelemaan näitä kaivauksia ja en kyllä jättäisi tätä(-kään!) kohdetta näkemättä Rooman reissun aikana! Kannattaa kuitenkin tosiaan merkitä kohde karttaan etukäteen, sillä ulkopuolelta kohde on aika vaatimaton :).

Castel St Angelo

Tämän lisäksi käytiin katsomassa myös AS Roman peli :). Kokemus sekin!

Roomalaiset kissat

Otin tänään oikein tehtäväkseni sunnuntain kunniaksi käydä vierailemassa Rooman kissatalolla, joka sijaitsee käytännössä ihan keskustassa. Lisätietoa heidän nettisivuiltaan Roman Cats. Paikka on avoinna vierailijoille joka päivä kahdestatoista kuuteen illalla ja vapaaehtoiset selittävät mielellään talon toimintaa vierailijoille. Osa kissoista on hygienia/terveyssyistä häkitettynä, mutta vapaana temmeltää jos jonkunlaista kehrääjää myös!

Osa kissoista pääseekin temmeltämään allaolevan kuvanmukaisissa roomalaisissa temppeliraunioissa ja sen lisäksi ne voivat halutessaan myös hakeutua sisätiloihin säältä suojaan mikäli tarve vaatii tai nälän yllättäessä.

Kaikki kissat on steriloitu ja rokotettu ja pennut pyritään sijoittamaan aina väliaikaiskoteihin tautien välttämiseksi. Cat sanctuarysta voi adoptoida kissoja joko ihan omaan kotiin tai niin sanottuna "etäadoptiona", jolloin sitoutuu kuukausittaiseen rahalahjoitukseen valitun kissan hoitoon.

Kissakodilla saa aivan varmasti uusia karvakavereita vierailun aikana. Suuri osa kissoista oli itseasiassa erittäinkin sosiaalisia ja tässä yksi syliini temmennyt kaveri. Vapaaehtoisten mukaan heillä on about 250 kissaa hoidossa. Vierailen täällä ehdottomasti uudestaan, sillä mielenterveyteni vaatii ehdottomasti kissan rapsuttelua aika ajoin.

Nyt sitten seuraava tehtävä olisi käännyttää kämppikseni väliaikaiskodin kannalle....

Pyörän rakentelua (osa II)

Tuunailu jatkui pyörän parissa toisella kerralla siihen malliin, että korjasin polkimet. Ne siis heiluivat hämmentävästi ja tämä korjattiin ottamalla koko poljinosa irti ja vaihtamalla sisällä olevat laakerit ja niiden laakeriyksikkö, joka siis oli palasina. 

Tämän lisäksi pesin ja öljysin kaikki osat priimakuntoon!

Toisella kerralla pyörä ei vielä lähtenyt mukaan mutta kolmannella kerralla tuli todistettua, että valituissa renkaissakaan ei ollut reikiä, joten silloin sain jo pyörän mukaani. Modasimme vielä hieman jarruja, mutta parantamisen varaa on. Itseasiassa ensimmäisen "onnistuneen" pyöräretken päätteeksi viimeisessä kaarteessa etujarru hyppäsi sijoiltaan tyystin. Olin kyllä matkan varrella huomannut, että jarrut eivät olleet ihan parhaimmillaan, joten en ajellut hurjaa vauhtia. Tutkinnan perusteella parisen viikkoa myöhemmin, kun vihdoin ehdin ajatella asiaa totesin, että ilmeisesti mutteri on ollut sen verta ruosteinen, että on päättänyt hypätä matkasta. Jostain syystä toinen jarrupalakin oli tosin hypännyt matkasta. Tämä jarru on nyt onneksi taas korjattu, mutta jarrutusluotto ei vieläkään ole mahdottoman suuri. Lisäksi kaipailen toista satulaa, jonka aion käydä metsästämässä jossain toisessa ciclofficinassa, kun taas ehdin huollatuttaa pyörääni. Parantamisen varaa olisi!

Cyclofficina - Ex tempore pyörän rakentelua (osa I)

Roomalainen tuttavani kertoi minulle joku aika sitten, että Roomassa on näitä pyörävarastoja, joihin voi vain mennä ja ostaa halvalla heidän valmiiksi rakentamansa pyörän tai rakentaa palasista uuden pyörän paikan päällä ilmaiseksi.

No ideahan ajanpuutteen takia itselläni oli ostaa pyörä valmiina, mutta tänään työpäivän jälkeen pyörähdin Pignetossa sijaitsevan Centro Socialen varastolla ja ennen kuin huomasinkaan olin valitsemassa itselleni pyöränrunkoa epämääräisestä kasasta.

Oli tandemeita ja ihmeellisiä sirkuspyörämäisiä korkeita pyöriä, mutta päädyin kuitenkin ihan perinteiseen malliin, josta kuvaa alla. Valitsin tämän kahden vaihtoehdon väliltä, siksi että tässä oli jo valmiina tanko ja satula toisin kuin kakkosvaihtoehdossani. Ex tempore pyöränrakennusprojektini ei osannut varoittaa minua taaskaan kantamaan kameraa mukanani, mutta menköön näillä.

Sen jälkeen, kun runko oli valittu piti valita sitäkin epämääräisemmästä kasasta renkaat. Hetki meni oikeanlaisia/samankokoisia renkaita valitessa. Yhdet renkaat kerkesin jo suoristelemaan kuntoon, kun vielä päädyimme vaihtamaan renkaita. Tässä puuhastelussa kerkesi vierähtämään parisen tuntia ja jätin pyörän ensimmäisen päivän päätteeksi odotteleman ensi kertaa. Tuomiona annettiin, että pyörä pitäisi viimeistellä vähintään kuukauden sisällä muutoin se lähtee uudestaan kiertoon.

Kiipeilystä Rooman ympäristössä

Koska olen hurahtanut pahanpäiväisesti kiipeilyyn, vaatinee blogini erityisen postauksen kohteista, joihin olen kerennyt tutustumaan Rooman ympäristössä. Roomassa itsessään on useampia sisäkiipeilypaikkoja, joista listausta pääsee ihmettelemään vaikka seuraavan linkin takaa: http://www.indoorclimbing.com/italy.html ja yleisesti Italian ulkokallioista seuraavan linkin takaa: http://www.falesia.it/Falesie/sop=listarticles/secid=3/regione=Lazio.html

Yritin löytää kuvavarastoistani kuvia itse kallioista kauempaa ja lähempää kuvattuna sekä mikäli kohteen lähistöllä on jotain mainitsemisen arvoista. Näihin kohteisiin on sen verta ajomatkaa, että suuntaansa pitää varata se parisen tuntia, joten itse pääsen vierailemaan vain viikonloppuna ulkokallioilla. Mutta hyvä puoli on, että kiipeily on ympärivuotista niin sikäli että taivaalta ei tule vettä! Ja mikäli joku nyt jostain syystä tarvitsee lisätietoja kohteista niin eikun kommenttia vaan kehiin niin pyrin vastailemaan. Linkkasin tohon vielä nuo Falesian kalliokohtaiset sivut, sillä niistä saattaa löytyä jopa ohjeita, kuinka löytää paikan päälle toisin kuin tästä postauksesta. :)

Bassiano

Bassianossa on tullut vierailtua parisen kertaa. Paikan päällä auto jää jonnekin tien laitaan odottelemaan ja kivutaan jonkun matkaa yleensä aika mutaista polkua (sikäli että siis on satanut) pitkin jonkun matkaa.

 

Tässä alapuolella allekirjoittanut roikkumassa tuossa yläkuvassakin näkyvän alaosan yhdessä reitissä. Bassianon lähistöltä löytyy jokunen muukin kiipeilykohde, joissa en ole vieraillut (ainakin Norma on viereinen kallio).

Ripa Maiala (Civitavecchian lähellä)

Ripa Maiala sijaitsee Roomasta länteen kohti merta ja itse kallio on keskellä maaseutua ja lähistöllä sijaitsee myös muinaisia kohteita etruskiajoista kiinnostuneille. Itseasiassa kalliolla kiipeily on teoriassa kielletty haukanpesimisaikana, sillä tämä kallio on ainoa lähiympäristössä, joka voisi toimia pesäpaikkana mahdollisesti lähistöllä matkaavalle haukalle. Mutta säännöt Italiassa on tehty lähinnä kierrettäviksi, joten paikka kuhisee pikemminkin kiipeilijöitä kuin haukkoja. Tarina kertoo, että viime vuonna usea kiipeilijä ei eksynyt kohteelle varusteiden takavarikoimisen pelossa, mutta koska viranomaiset kyllästyivät kiertämään kallioita (ja varmaan haukatkin) paikalla on taas vilkasta. En tiedä, miksi mutta itse olen jotenkin tykästynyt tähän kohteeseen!

 

Ripassa vierailun jälkeen kannattaa vierailla kuumissa lähteissä Civitavecchian lähistöllä. Sisäänpääsy kustantanee parisen euroa ja pääsee lillumaan allaolevan kuvan mukaisessa (kuvanlaatu ei niin huikea) kuumassa altaassa. Kohde missä olemme vierailleet on nimeltään Terme della Ficoncella ja suunnistusohjeita voi yrittää arvailla linkin takaa.

Terme della Ficoncella

Sperlonga (ja Gaeta)

Falesia-sivuston mukaan jopa Zeus rakastui Sperlongaan kreikan taruissa (mitä ei ole vaikea kuvitella) ja rakkauden himoissaan tuli halanneeksi Sperlongaa niin kovin, että muodosti nämä kalliot. Sperlonga sijaitsee Roomasta etelään parisen tuntia autolla matkaten suurinpiirtein puolivälissä matkaa Napoliin.

Monte Moneta

Sperlongassa (ja Gaetassa hieman etelämpänä) on siis useita kiipeilysektoreita (myös luolia ja multipitchejä eli jokaiseen makuun), joista olen vieraillut vasta ylläolevassa. Sperlonga sijaitsee aivan meren rannalla ja mikäli haluaa matkata venheellä niin kupeesta löytyy myös jokunen saari, joissa ainakin yhdessä (Monte Circeo) voi harrastaa kiipeilyä ja yhdestä niistä ainakin löytyy myös kuulemma kuumia lähteitä.

Kalastaja Sperlongan ja Gaetan välisellä rannalla

Sperlonga itsessään on pikkuruinen kylä, jonka historiallinen osuus koostuu pikkuruisista kävelykaduista ja on jokseenkin herttainen! Itse en ole vielä ehtinyt vierailemaan, mutta löytyypä kylän laidalta myös mielenkiintoinen kohde Villa di Tiberio.

Ferentillo

Ferentillokin koostuu useammista sektoreista, joista ensimmäistä pääsee kipuamaan ihan parkkipaikan vierestä tai sitten voi kivuta (tai kiivetä) ylläolevalle sektorille, jossa on ihan kunnon kattoreittejäkin tarjolla (ei sillä että itse niitä olisin kokeillut).

Parkkipaikan kyljessä on kahvila (luojan kiitos!) ja yömaja, jossa huhujen mukaan tarjoillaan myös Italian mittakaavalla erittäin hyvää ruokaa. Jopa niin hyvää, että ei-kiipeilijä-ystäväni sitä minulle kehuivat! Eli kannattanee kokeilla, mikäli sinne eksyy. Ehkä ensi kerralla...

Museo delle Mura ja Mercati di Traiano

Naistenpäivä tarjosi Roomassa tänä vuonna ilmaista sisäänpääsyä useampaan museoon (naisille) ja päätin käyttää tämän tarjouksen hyväksi vierailemassa parissa kohteessa, vaikka ajallisesti piti taiteilla myös työpäivän molemmin puolin ehtiäkseni tämän tekemään. Koska Museo delle Mura sattuu työmatkani varrelle aivan Via Appia Antica-alueen alkuun ja en ollut siellä vielä vieraillut, päätin aloittaa päiväni vierailemalla siellä.

Museo kertoo siis nimensä mukaisesti roomalaisten muurien historiaa kuvin ja tekstein.

Ihan mielenkiintoinen kohde, mikäli on kiinnostunut tietämään nimenomaan Rooman muureista. Itse muurille en päässyt kävelemään kunnostustöistä johtuen, mutta yläkerran terassille, josta aukeaa näkymä Appia Anticalle pääsee kyllä vierailemaan ainakin pyynnöstä.

Työpäivän jälkeen kiirehdin vierailemaan vielä sateen kastelemassa Mercati di Traianossa, joka sijaitsee siis aivan Colosseumin kyljessä. Museon sisällä oli esillä jokin taidenäyttely, joka minua itseäni ei ainakaan niin hirveästi kiinnostanut vaan keskityin pällistelemään itse rakennuksia.

Palazzo Altemps

Pakko kehuskella taas yhtä kohdetta Rooman sydämessä. Tuntuu, että lista on loppumaton.

Palazzo Altemps

Kohde kuului tosiaan osana neljän kohteen lippusarjaan, jonka olin aikaisemmin ostanut ja joista kävin myös pikaisesti kurkistamassa myös Crypta Balbia, mutta koska sinne järjestettiin vierailuja vain tietyin ajoin (kannattaa siis ehkä tarkastaa paikasta X etukäteen monelta ne ovat) päädyin ajanpuutteen takia kiirehtimään Altempsiin, joka ei ollut niin kaukana Balbista nähdäkseni mitä siellä on tarjota minulle. Enkä tosiaan joutunut pettymään!

Palatsissa oli antiikin patsaita kreikasta ja roomasta, jotka nekin itsessään olivat kyllä valloittavia, mutta mikä minuun teki suuremman vaikutuksen jostain syystä olivat seinillä seikkailevat freskot! Kuvat puhukoon puolestaan jälleen kerran.

Rooma on kyllä uskomaton kaupunki. Ikinä ei tiedä, minkä taideaarteen ohi kävelee ennen kuin astuu kohteeseen sisään ja tajuaa katsovansa jotain käsittämättömän hienoa!

Jorinaa Rooman nähtävyyksistä

Kaipa sitä voisi kirjoitella jokusesta katsastamisen arvoisesta näyttelystä/nähtävyydestä Roomassa, vaikka kovin typerästi olenkin unohtanut kantaa kameraa mukanani lähiaikoina.

Ensimmäinen lukeutuu taidenäyttelyksi: Brueghel-näyttely. Käytiin katsastamassa tuo näyttely ystäväni Felixin kanssa jokunen viikko sitten ja pystyn lämpimästi suosittelemaan. Kohde sijaitsee jossain historiallisen Rooman kaduilla, jonne minut johdateltiin ja koska olen jokseenkin käsi vielä keskustassa suunnistamisen suhteen kehottaisin ihmettelemään sijaintia paremmin linkin takaa. Näyttely pitää sisällään taideteoksia laaja-alaisesti milloin kultakin hollantilaiselta Bruegheliltä ja maalatessa värejä ja muotoja ei ole säästelty, joten lopputulokset ovat erittäinkin mukavia. Lisäksi näyttelyssä on myös mainitsemisen arvoisesti Hieronymos Boschin teos. Näyttely on paikallaan vielä ihan kesäkuun alkuun, joten aikaakin riittää.

Tämän lisäksi kävimme seikkailemassa sunnuntain kunniaksi Porta Portesen "kirpputorilla". Omaan makuuni joka sunnuntainen ulkoilmamarketti ei kyllä ollut kirpputoria nähnytkään. Ehkä olin jokseenkin sokea, mutta suuri osa tavaroista oli kyllä aika uutukaisia. Kyllähän tuolta varmasti vanhaakin tavaraa löytyi, mutta ei mitenkään erityisen mielenkiintoisesti.. Onnekseni löysin kuitenkin tässä eräänä päivänä tylsistyttyäni ratikalla matkaamiseen ja taittaessani osaa kotimatkaa kävelleen Porta Maggioren kulmilta aivan ihka oikean kirpparin! Paikka oli täynnä mitä ihanimpia tavaroita ja välttämättähän sieltä lähti mukaan maailman ehkä herttaisin vintage-laukku!

Okei, tämähän on siis meikkilaukku, mutta en voinut vastustaa, kun ulkopuolelta se oli jo niin herttainen ja sitten sisältä paljastui nämä kaikki härpäkkeet! Laukku sai siis uuden omistajan ja kirpputori uuden asiakkaan! Suosittelen! Paikasta löytyy kaikkea huonekaluista vaatteisiin!

Tämän lisäksi tässä männä sunnuntaina tuli vierailtua Cripta dei Cappuccinissa, joka saa myös kunnian tulla lisättyä suosittelemieni kohteiden listaan. Aikoinaan Kutna Horan luukirkossa vierailtuani odotin jotakin vastaavaa, sillä kuulin, että jonkinnäköistä luista rakenneltua muodostelmaa olisi tiedossa, mutta kohde kyllä yllätti "taiteellisuudellaan". En voine sanoa kuin, että tämä on itse nähtävä, niin kuin vuokranantajanikin minulle suositteli oman vierailunsa jälkeen. Kohde sijaitsee ihan Barberini-metroaseman vieressä, joten sinne on erittäin helppo löytää. Museon nettisivuilla ei mainita oikeastaan mitään itse criptasta, mutta ilmeisesti nettisivu ei ole ihan ajan tasalla, sillä jos oikein ymmärsin kohde ei ole ollut italian ajanlaskulla vielä kauhean kauaa auki.

Ja niin, kerkesimmehän me käydä tänä sunnuntaina myös tutustumassa museo Palazzo Massimoon, joka sijaitsee aivan päärautatieaseman Terminin vieressä. Samalla lipulla pääsee tutustumaan neljään eri kohteeseen (Palazzo Massimo, Palazzo Altemps, Baths of Diocletian ja Crypta Balbi), joista kerkesin tänään toisena kohteena käydä ihmettelemässä Diocletiania, sillä lippu on voimassa nelisen päivää. Palazzo Massimo piti sisällään kasan roomalaisia patsaita ja mosaiikkeja ja sekä mielenkiintoistakin mielenkiintoisemman roomalaisen rahakokoelman (tai sitten ei). Mutta mosaiikit olivat vähintäänkin vaikuttavia! Ja paikan päällä on yksi aivan käsittämättömän makea sargofakikin. Harmillista, ettei ollut kameraa mukana todistamaan näitä ihanuuksia.

Terme Dioclezianoksessa oli suuri määrä hautakiviä ja sargofaageja vanhan Rooman ajalta patsaiden lisäksi, mutta mielestäni mielenkiintoisin kohde oli siellä sijaitseva itse kylpylähalli. 

Caracallan kylpylään verrattuna täällä sai parempaa kuvaa kylpylästä, sillä katto-osa oli katettu, joten käveltiin varsinaisessa hallissa ulkonaoleilun sijaan. Toki suosittelisin näistä raunioina pikemminkin Caracallaa vierailun kohteena laajuutensa takia, mutta tämäkin kohde kyllä valloitti minut!

Nähtäväksi jää ehdinkö huomenna töiden ohessa vielä vierailemaan lipuissa esitetyissä Cryptassa ja museossa, toivottavasti! Lisäksi tänään kuulin tästä: Kalevala Roomassa, jonka aion ehdottomasti käydä lähiviikkoina tarkastamassa!

Vatikaanin valloitus!

Olen ollut hirvittävän huono blogi-opas sitten viime turistikierroksen. Taisin jopa viimeksi luvata kirjoittelevani pian jotain Cecilia Metellan hautarakannelmasta, mutta lopulta se osoittautui aika pieneksi ei kovinkaan niin mielenkiintoiseksi kohteeksi, etten sitten kirjoitellut siitäkään mitään. En tiedä onko Cecilia Metellan yläkerroksiin mahdollista joskus päästä, mutta minun vieraillessani ei ainakaan, joten vierailu jäi hyvinkin lyhyeksi.

Rooman ympäristössä on tullut pari kertaa käytyä kiipeilemässä hieman etelään sijoittuvassa Bassianossa. Bassianon rinteelle voi vaeltaa kivan mutapolun läpi ja päästä siten nauttimaan aivan kohtuullisen kivoista kiipeilyistä. Itse olen vielä joutunut pysyttelemään helpohkoissa reiteissä, mutta niiltäkin avautuu ihan mukavat maisemat laaksoon.

Ajattelin nyt kuitenkin kirjoitella hieman tarinaa taas, kun on tullut tutustuttua hieman enemmän taas kaupunkiin ja omatkin kotikonnut Pignetossa alkavat käymään niin tutuiksi, että harkitsen jopa seuraavan asunnon hankintaa samoilta mestoilta. Asunnon etsimiseen en ole laittanut mitenkään runsaasti energiaa vielä, mutta pikkuhiljaa pitäisi kai harkita jotain järkevämpää vähintäänkin kunnon keittiöllä ja pesukoneella varustettua asuntoa.

Viime viikonloppuna kävin siis tarkastamassa Vatikaanivaltion ihmeitä, sillä joka kuukauden viimeinen sunnuntai vatikaanin museot tarjoilevat ilmaista sisäänpääsyä ja ajattelin tammikuun pitävän ainakin suurimmat turistimassat karkuteillä. Matka Vatikaaniin ei sujunut aivan oletunlaisesti, sillä kuvittelin pääseväni paikan päälle metrolla, mutta luonnollisesti linja ei ollutkaan toiminnassa tuntemattomasta syystä. Hyvin normaalia Roomassa, etteivät asiat sujukaan aivan niin hyvin kuin kuvittelisi. Löysin kuitenkin kulkupeliksi bussin, mutta linja-auton ollessa kovinkin täynnä moni muu turistiperhe matkan varrella ei mahtunut kyytiin ja saivat siis suunnitella toisen keinon päästä perille.

Julkisten käyttö Roomassa on joskus erityisenkin mielenkiintoista. Itselläni kuluu työmatkaan vähintään 40 minuuttia suunta joka päivä ja suoritan matkan junan, ratikan ja bussin yhdistelmällä. Yleensä varsinkin käyttämäni juna on pahimpaan ruuhka-aikaan niin täynnä, että ovet mahtuvat juuri ja juuri kiinni ja hengittämisellekin jää kovin vähän tilaa. Siinä saa sitten jokapäiväiset läheisyystarpeet kyllä tyydytettyä. Ihmisillä on myös kovin mielenkiintoisia käyttäytymistapoja julkisissa. Ensimmäisenä mainittakoon se, että vaikka keskikäytävät olisivat kuinka tyhjiä jokikinen ukkeli jää seisomaan juuri siihen ovien eteen, vaikka on ilmiselvää, että suurin osa näistä ihmisistä on kuitenkin jäämässä suosituimmilla pysäkeillä pois ja täten on aivan helppoa päästä ulos myös, vaikka olisikin kulkenut hieman pidemmälle matkaa käytävää. Tietenkin, kun henkilö Noora tulee esim. junaan sisään ja tahtoisi täten suunnistaa sinne keskikäytävälle, missä on tilaa, hän joutuukin jäämään ihmisten tiivistelmään siihen ovien eteen. Toinen mielenkiintoinen seikka on ihmisten mahdoton kiire saada se istumapaikka juuri itselleen. Joskus olen todistanut tyhjän junan ilmestymistä täpötäydelle asemalle, ja voi taivas sitä etuilun ja tuuppimisen määrää. Henkilökohtaisesti en ainakaan jaksa taistella kyynärpäiden kanssa yhden istumapaikan takia. Kai näitä julkisten liikenteen tarinoita olisi lisääkin, mutta tässä nämä ensiksi mieleeni tulevat.

Takaisin kuitenkin Vatikaaniin. Saavuin siis paikalle hieman oletettua myöhemmin ja löysin pienten harhailujen jälkeen jononpään, joka oletettavasti suuntasi kohti museoita. Jono oli pitkä, mutta kulki kohtuullisen nopeasti ja lopulta kulutin takanajonottavan kellottamisen perusteella 20 minuuttia. 

Museot olivat tietenkin aika tupaten täynnä väkeä ja vuokranantajani ehdotuksen mukaan kiiruhdin vain ihmisten edelle, jotta pääsisin nauttimaan Sistuksen kappelista kohtuullisen väljissä tunnelmissa. Museoisssa riittää kyllä katseltavaa varmasti moneksikin tunniksi ja varmasti kyllästymiseen saakka. 

Itse tarkastelin tällä kertaa tarkemmin vain Rafaelin huoneet, kappelin ja Pinoteca-museon, jotka mielestäni ovat kaikki vierailun väärtejä. 

Tämän jälkeen valuin Pietarin aukiolle ja ihmispaljoudesta aloin päättelemään, että olisi aika nähdä paavi ikkunassa. 

Kello lähenteli kahtatoista ja jäin ihmettelemään torille toimintaa ja lähtölaukausujen lukemista ja pääsin kuin pääsinkin näkemään paavin ikkunassa.Uujea!

Tämän jälkeen päätin mennä vierailemaan Pietarinkirkossa ja heti ensimmäiseksi sinne päästyäni kyltti toivotteli sisään katolla komeilevaan kupoliin, joten päätin vierailla siellä. Katolle kipuaminen jalkasillaan maksoi viitisen euroa ja parisen euroa lisää, mikäli halusi säästää jokusen sadan porrasaskelman ja kulkea hissillä. Luonnollisesti valitsin portaat. Lipulla pääsi ihmettelemään itse kupolin alaosasta maalauksia ja näkymiä Pietarinkirkon sisäpuolelle.

Tämän jälkeen kivuttiin vielä korkeammalle itse kupolin sisässä ja aika ajoin seinäkin kaartui tämän takia. Ylhäällä pääsi ihmettelemään maisemia vielä kupolin ulkopuolelta. Mielestäni tämäkin ihan kokemisen arvoinen kohde.

Kupolista minun pitikin kiiruhtaa alas sopimilleni treffeille, joten itse Pietarinkirkkoa en ehtinyt sen enempiä ihmetellä sisältäpäin pientä vilausta lukuunottamatta.

Loppupäivän seikkailin ympäriinsä parin kreikkalaisen ja ukrainalaisen kanssa aika päämäärättömästi pitkin Rooman katuja. Kävimme ihmettelemässä maisemia mm. aikaisemmin mainitsemani Vittoria Emmanuelin rakennuksen panoraamakerroksesta, mutta ihan ylimpään kerrokseen pääseminen olisi kuvitelmista huolimatta maksanutkin seitsemisen euroa, vaikka muistin lukeneeni jostain, että se olisi ilmaista.

Tässä lienee taas tärkeimmät tämän kerran turistikierroksesta. Saanee taas nähdä, koska tarinat jatkuvat, sillä jotenkin saan aikani kyllä täällä töiden, harrastusten ja parin hassun ystävän kera kulutettua aika mallikkaasti.

Voisin kirjoittaa vielä hieman tästä kotini lähihuudeista, vaikka kuvia minulla ei taida vielä olla todisteeksi alueesta.

Pigneto on siis aikoinaan ollut lähinnä työläisluokan korttelia, mutta joidenkin viimeisten vuosien aikana muuttunut hieman “trendikkäämmäksi” alueeksi. Kuulin tarinaa jostain parin ulkomaalaisryhmän pahastakin tappelunujakasta, jossa meinasi käydä pahastikin, jonka jälkeen Pignetoon päätettiin hieman panostaa ja nyt Via del Pigneto on muutettu suureltaosalta kävelykaduksi, jossa päivisin on vihannes/ostostori, ja kadun molemmin puolin toimii erilaisia kahviloita, ravintoloita, kuppiloita ja pikkuputiikkeja. Kaikki parhaimmat istuskelupaikat olen kuitenkin löytänyt täysin ystävieni avustuksella. Yleensä ne ovat vain metallinen ovi, jossain sivukadulla, joka jäisi aivan huomaamatta. Pari mukavinta paikkaa mihin olen käynyt tutustumassa vaativat “jäsenkortin” ostamista, joka on sitten voimassa vuoden ja sitä täytyy näyttää aina sisään tullessa. Kortti sinänsä ei maksa kuin 10 euroa, joten ei tuo ainakaan paikalliselle ole paha hinta. Tietysti turistille, joka kaipaa vain yhden oluen aikaista istumista saattaa olla hieman liikaa. Tosin tuolla hinnalla saattaakin jo päästä katsomaan elävää musiikkia, kuten esimerkiksi minä tein ensimmäisellä kerralla vieraillessamme 30 formice:ssa (=30 muurahaista).

Ikävä seikka Roomassa on kaipaamani livekeikat. Niitä kyllä on hyviltäkin bändeiltä, mutta nyt olen tullut todenneeksi, että keikoille päästääkseen olisi hyvä joko omistaa auto tai vähintäänkin tuntea henkilö, joka omistaa auton. Keikkapaikat ovat siis jokseenkin kaukana keskustasta. Ne ovat kyllä oman asuntoni huomioonottaen juuri sillä oikealla laidalla kaupunkia, mutta esimerkiksi hyväksi havaitsemani Traffic Live Club on vielä viitisen kilometriä kotoani. Tähän lieneen haen korjausta hankkimalla pyörän. Ilmeisesti ja varmasti italialaiset eivät juo yhtä kaljaa enempää (eivät siis juhli samaan tapaan kuin suomalaiset) suunnatessaan ulos tai sitten ajavat humalapäissään ja heille keikkapaikan sijainti ei täten aiheuta ongelmia. Paikan päälle ilmeisesti kulkee myös jonkin sortin yöbussi, mutta tästä en tiedä enempää. Ja tämä ei todellakaan ole ainoa keikkapaikka, jonka olen havainnut sijaitsevan kaupungin laidalla, joten minun täytyy vielä hieman ihmetellä miten tulen ratkaisemaan nämä ongelmat. Viime kerralla pääsin sinne italialaisen tuttavani kyydillä, mutta hän ei oikein tuntunut innostuvan psykedeelisestä sludgesta samaan malliin kuin minä, joten epäilen hänen halukkuuttaan seurata minua vielä uudemman kerran kyseiseen kohteeseen... ;)

Olen kuitenkin kuullut huhuja, että Roomassa toimii useita pyörävarastoja(?), joissa on mahdollista, joko ostaa valmiiksi kasattu pyörä 30 eurolla tai sitten kuluttaa esimerkiksi hyvä viikonloppu pyörän rakentamisen kimpussa ja lunastaa täten pyörä ilmaiseksi. Yksi tällainen pitäisi sijaita aivan jossain kotinikin lähestöllä. Himottaisi käydä itse väkästämässä pyörä, mutta luulen että aikarealiteetit iskevät tällä tytöllä vastaan.

Toinen kohde, joka on listalla on vallatut talot, jotka toimivat jonkin sortin sosiaalisina keskuksina ja niissä on kuulemma kovinkin tavallista käydä juomassa lasillinen viiniä tai olutta. Näitäkin löytyy useita ympäri Roomaa. Itse asiassa yhdessä näistä kohteista olisi ensi viikolla jotkut suuremmatkin elektronisenmusiikinkemut tulossa perjantain kunniaksi ja vaikken ole yhtään varma soitetusta musiikista olin huomaavina, että yksi deejiistä soittelisi ihan electroswingin tapaista, joten täytyy katsoa lähtisikö joku kanssani jorailemaan.

Vielä mainitsisin sunnuntain sompailujeni perusteella, että Roomasta löytyy niin mahdottoman suuria huviloita, joita ei edes pääse ihastelemaan kuin porttien takaa Trasteveren perukoilta kuin sitä toista äärilaitaa, johon pääsin tutustumaan juoksulenkkini varrella. Pelätessäni, että jään lukituksi puistoon, jonka portit suljetaan iltayhdeksän maissa kieputtelin ympäri katuja ja päädyin ns. slummialueelle, jossa ihmiset asuvat rakennustyömaakopeissa. Jotenkin en jaksa uskoa, että yhdessä kopissa myöskään asuisi vain yksi henkilö vaan luultavasti kokonainen perhe. Varsinaisia asunnottomiakin Roomassa näkee jonkun verran, esimerkiksi lenkkipolkuni varrella eräällä miehellä on tapana pystyttää joka ilta pahvihuoneensa erään kirkontapaisen portaille ja näinpä jonkun joskus nukkuvan patjallaan myös ratikkapysäkkini vieressä aivan aqvaduktien vieressä. Työllisyystilanne ei luonnollisestikaan ole kovin hyvä Italiassa, varsinkaan Roomassa. Näin täällä!

Villa dei Quintili

Jos olisin elänyt antiikin Rooman aikana, olisin mieluusti asunut täällä! Se mikä eilen vielä oli "joku ihme huvila Caracullan kylpylän lipun kyljessä" oli jo tänään "Wouh, mitä helvettiä?!" Todellakin pienen bussimatkan väärtti! Alla siis kuvaa siitä "pikkuhuvilasta". Kuvassa ei näy taka-alalle jäävät rauniot. Mieletön arkeologinen kohde, jonne matkaamista suosittelen kaikille! Arkeologisen alueen lisäksi paikanpäällä on myös pienen pieni museo patsaineen ja läski, pelokas koira, johon voi yrittää tehdä tuttavuutta huonolla menestyksellä!

Mikä tästä kohteesta tekee erityisen ihanan, on fakta että paikan päältä avautuu myös tämmöisenä viileänä sunnuntaipäivänä kauniit näkymät joka ilmansuuntaan vuorille ja Rooman kaupunkiin! Viileänä päivänä (lienee myös kohteen sijainnilla jotain osuutta asiaan) saa myös kierrellä ympäriinsä aika rauhassa. Alkuun luulin olevani kohteessa ypöyksin, mutta olihan siellä raunioiden takana muitakin turisteja piilossa.

Kohde oli huomattavasti laajempi kuin olin odottanut ja alkuun kiersin tämän etualalla olevan osan ennen kuin tajusin, että pytinkejähän on vielä pellon toisellakin laidalla. Wouh!

Allaolevassa kuvassa esiintyvä lattia myös aiheutti allekirjoittaneessa jonkun tason Wouh!-huudoksia! Tuntuu tyhmältä kävellä yksinäänsä ympäriinsä ja huudella kummastuneita huutoja. Tämänkaltainen toiminta on kuitenkin osoittautunut kovin usein tapahtuvaksi lähiaikoina, joten tähän lienee totun ajan kanssa.

Sunnuntai-iltapäivän vietin vielä parin työkaverini kanssa Rooman keskustassa kierrellen ja vieraillen erinäisissä kahviloissa, joista alla esitettynä eräs Creperie Trasteveren alueella.

Ensi viikolla ajattelin vielä käydä joku aamu tarkastamassa kylpylänlipun kylkeen kuuluvan Mausoleumin, sillä kohde sijaitsee aika pitkälti työmatkani varrella, joten postailen lienee lähiaikoina vielä siitä vierailusta.